Akateeminen filosofia ja filosofia ovat täsmälleen vastakohtaiset asiat ja eivät todellakaan kuulu toisiinsa ja yhteen. Filosofian tulisi perusluonteeltaan olla vapaata, järjellistä päättelyä, käsitteiden luomista ja niiden täsmentämistä ja rajaamista. Filosofin on voitava luoda itse oma näkemyksensä maailmasta ja ihmisestä sekä niistä filosofisista välineistä, joilla maailmaa ja ihmistä voidaan hänen mukaansa tulkita ja ymmärtää. Filosofin on ravisteltava todellisuuden perustuksia siinä määrin kuin miten niihin riittyy epä-älyllisiä ja epäjärjellisiä käsitteitä ja asioiden muotoiluja. Filosofin on kaadettava ja revittävä ja sen jälkeen muotoiltava maailmansa niiden käsityksien ja käsitteiden pohjalta, jotka jäävät jäljelle loogisina ja järjellisinä. Akateeminen filosofia on pilkun viilaamista, muodonkauneuden ylläpitoa ja muutenkin monessa mielessä tarkoituksetonta älyjumppaa, jolla ei pyritä kuin pätevöitymiseen ja parempien työpaikkojen ja palkkaoikeuksien tavoittelemiseen. Akateeminen filosofia tarkoittaa auktoriteettien mukaista filosofiaa, sillä opiskelijaa korkeammalla tasolla olevat opettajat ja professorit saavat sanoa viimeisen sanan siinä, kun päätetään siitä kuka on oikeassa, mikä on loogista ja järjellistä. Eli akateemisessa filosofiassa menestyvät samanlaiset kiltit tytöt kuin koulussa, ja nykypäivänä he saavat myös suurimman osan jatko-opintopaikoista. Jos professorit ja opettajat eivät ole suoneet opiskelijalle korkeimpia arvosanoja, on hänen tiensä tukossa ja tulevaa toimintaa akateemisen filosofian parissa ei suoda. Akateeminen filosofia on pölypeitteisten professorien norsunluutornifilosofiaa, jossa ei ole mitään siitä, mitä kutsutaan joskus aidoksi filosofiaksi, ja sen takia suurin osa merkittävimmistä länsimaisen filosofian historiaan jääneistä filosofeista ei olekaan luonut kannuksiaan sen piirissä. Filosofialle vieras käsite on jo alkujaankin auktoriteetti, sillä aidossa ja vapaassa filosofiassa ei voi olla muuta auktoriteetteja kuin logiikka ja järki. Mutta loppujen lopulta akateemisen filosofian parissa järki ja logiikka eivät valitse sitä, millaisen arvosanan kukin opiskelija opinnoistaan saa. Sen takia valta on annettu professoreille, jotka ovat päässeet asemaan samalla tavalla kuin minkä he asettavat oman suosionsa saamisen velvoitteeksi. He haluavat tehdä niin kuin miten heidän auktoriteettinansa pitämät ihmiset ovat heille sanoneet. Myöskään miellyttäminen ei kuulu filosofian piiriin sillä filosofian on oltava inhottava ja sanottava totuus suoraan päin liian vakavien pystyyntärkättyjen ihmisten naamaa. Filosofian on ensin tuhottava ja sen jälkeen rakennettava logiikkaa ja järkeä apuna käyttäen. Filosofiaa ei voida rajoittaa jonkun tietyn normin sisään, sillä sen tulee tulla ilmi kaikkialla ja nostattaa kaikkialla halua itsenäiseen ajatteluun ja päättelyyn. Akateeminen filosofia on tyytynyt siihen pieneen reikään tieteen maailmankartalla, mihin filosofia on nykyään filosofian laitoksilla työnnetty. Kuitenkaan aito filosofi ei voi tyytyä tuohon loveen, vaan hänen on aina pyrittävä kokonaisvaltaisuuteen, siihen mihin jo Platon, Aristoteles ja Nietzsche filosofian asettivat. Filosofian kautta on voitava tulkita kaikkea, eikä sitä voida jättää sivustakatsovan kommentoijan rooliin. Akateemiset filosofit ovat tottuneet siihen, ettei filosofialla voida muuttaa mitään ja sen takia he luovat kokoon kaikenlaista heideggerilaista käsiterunoutta, jonka merkitys ei ulotu sen itsensä ulkopuolelle. Akateemiset filosofit eivät etenkään sulata sitä, jos joku haluaa käyttää filosofiaa yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen välineenä ja alkukohtana. Heidän mielestään politiikka ja filosofia eivät kuulu yhteen, vaikka esimerkiksi Platon jo katsoi poliittisen osallistumisen tukemisen olevan tärkeintä siinä, miten filosofiaa ja sen tehtävää tulisi tulkita. Akateemiset filosofit ovat täysin epäpoliittisia, vaikka heillä olisikin Marxin pystejä työhuoneessaan. He eivät pyri siihen, että filosofia voisi muuttua, saati siihen, että filosofialla voitaisiin jotain muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti