Ontokratia tarkoittaa ihmisryhmittymää, joka pitää yhteiskunnassa helppousindeksin kautta määrittyvää olemisen valtaa, minkä takia he kokevat olevansa etabloituneimpia ajassamme. Ontokratian jäsenille on yhteiskunnassa eniten vapauksia ja sosiaalisia obligaatioita, he voivat siis ottaa lunkimmin kuin muut yhteiskunnan jäsenet, joilta vaaditaan etenkin vastuun ottamista. Sanna Marinin ja Li Anderssonin puheet siitä, että työpäivä tulisi Suomessa järjestää kuusituntiseksi on esimerkki siitä, missä sosiaalinen valta ja ontokratia tässä yhteiskunnassa sijaitsee. Sosialistit etenkin ovat Suomen ontokratia, koska heillä on eniten mahdollisuuksia julkisten palveluiden saamiseen ja he myös käyttävät niitä eniten. Koska Suomessa on niin leveä julkinen palvelutodellisuus, on ontokratialla eli sosialisteilla suuri valta Suomessa, koska muut puolueet ovat mukautuneet konsensukseen, jonka mukaan Suomen tulee myös jatkossa säilyä ”hyvinvointiyhteiskuntana” oli mikä puolue vallassa tahansa. Kun Suomessa siirryttäisiin vapaaseen markkinatalouteen ja kapitalismiin, joutuisivat nyt suurinta vapautta suomalaisessa yhteiskunnassa nauttivat ihmiset ottamaan vastuuta ja näin ollen yhteiskunta siirtyisi helppousindeksin mukaiseen tasapainopisteeseen. Suomessa ihmiset tekevät liian vähän työtä ja tekevät liian vähän oman elämisensä ja olemassaolonsa eteen. Suomessa vastuuta ovat ottaneet etenkin yrittäjät ja yksityiset yhtiöt, samalla kun on jouduttu pitämään pystyssä turhaa ja liian kallista sosialistista palvelujärjestelmää. Kun kapitalismi otettaisiin koko vallalla toimintaan, tulisi ontokratian edustajien nähdä, että kaikkien yhteiskunnan jäsenten on otettava osaa vastuun kantamiseen. On epäoikeudenmukaista, jos joku yhteiskunnallinen taho tai luokka joutuu itse kantamaan enemmän vastuuta moninkertaisella tavalla kuin joku toinen. Ontokratia ei halua, että suomalaisessa yhteiskunnassa vapaus ja vastuu jakaantuisi oikeudenmukaisella tavalla. Heillä ei ole oikeutta antaa vapautta vain yhdelle yhteiskunnalliselle limittymälle, koska siinä tapauksessa se on ristiriidassa toisten ihmisten vastuun kantamisen kanssa. Arvojen ollakseen päteviä ja yleisiä on oltava ristiriidattomia, jolloin kaikkien yhteiskunnan jäsenien on tyydyttävä sellaiseen vapauteen, jonka muutkin saavat. Sosialistit siis kuvittelevat heidän kannattajiensa ansaitsevan suurempaa vapautta kuin minkä muut esimerkiksi oikeistolaiset saavat. Esimerkiksi tasa-arvon käsite, jota sosialistit paapattavat, on osoitus epäoikeudenmukaisesta arvosta, koska se pyrkii lisäämään distributiivisesti vain tiettyjen yhteiskunnan tahojen hyvinvointia. Vastuu tarkoittaa etenkin omasta elämästään huolehtimista. Vapautta liian suuresti nauttivat ihmiset eivät kanna huolta omasta elämästään, ja sen takia heidänkin tulee nyt voida alkaa kantaa huolta omasta hyvinvoinnistaan. Kuitenkin mielestäni heikompien ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen tulisi suuressa määrin ohjata suvun ja perheen piiriin. Läheisten tulisi Suomessa huolehtia enemmän omista sukulaisistaan. Ontokratia murtuisi, kun sille sanottaisiin, että vapauden ja vastuun on jokaisen yksilön ja tahon kohdalla jakauduttava tasaisesti ja se määritetään etenkin preferenssiautonomian kautta. Kuitenkin on sanottava, että vapaus ja vastuu eivät ole yksiselitteisiä käsitteitä ja sen takia niitä tulee analysoida tarkemmin, jotta voitaisiin määrittää se vapauden ja vastuun välinen tasapaino, jota yhteiskunnan varjelemiseksi tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti