Porvarillisuus tarkoittaa etenkin porvarillista tapaa elää, eikä etenkään porvarillisesti poliittisesti ajattelevan henkilön piirteiden kokoelmaa. On olemassa myös sosialisteja, joiden ajattelua voidaan luonnehtia porvarilliseksi. Esimerkiksi Loka Laitinen on kirjoittanut siitä, että kaikki hänen tuntemansa SDP:n kansanedustajat ovat pelkästään porvarillisia ammattipoliitikkoja, eivätkä mitenkään sosialistisia aatteita kaikessa elämässään toteuttavia idealisteja. On selvää, että sosialistinen aate tullessaan totaalisesti toteutetuksi vaatisi sellaista luonteenlaatua, jonka kanssa ei pärjäisi esimerkiksi politiikan kovassa maailmassa. Sosialisteillakin siis on oma etuansa ajava ryhmittymä, jonka toiminta ja ajattelu ei vastaa suorassa suhteessa esimerkiksi Marxin tai Engelin ajattelua ja periaatteita. Onhan selvää, että jos esimerkiksi SDP:n kansanedustajat haluaisivat koko elämässään toteuttaa sosialistisia aatteita, tulisi heidän lahjoittaa osa ja mielellään suurin osa kansanedustajan palkastaan köyhemmille aatetovereille. Onko soveliasta, jos sosialistinen ihminen tienaa yli viisituhatta euroa kuukaudessa, ja saa kulkea ilmaiseksi taksilla, junalla ja lentokoneella? Ontokratia, elämisen valtaa yhteiskunnassa käyttävä ryhmittymä tarkoittaa etenkin noita sampanjasosialisteja, jotka pyrkivät oman korruptoituneisuutensa takia haalimaan itselleen toisten ihmisten poliittista etua. He voivat elää mukavasti ja nostaa isoa palkkaa, samalla kun suomalaisen konsensustyhjyyden takia toisten puolueiden edustajien on mahdotonta muuttaa sitä suurta molookkia, jonka päällä näiden ammattipoliitikoiden asema lepää. Olisi yksityistettävä ankarammin ja muutettava suomalaisen yhteiskunnan palvelurakenne noudattamaan sitä keskieurooppalaista tyyliä, joka on nähtävillä nykyisin kaikissa eurooppalaisissa sivistysmaissa. Porvarillisesti toimivat ja sosialistisen järjestelmän leimaavat kansanedustajat, virkamiehet ja kunnallispoliitikot joutuisivat luopumaan omasta hyvinvoinnistaan, jos Suomessa keskustaoikeistolaiset poliitikot päättäisivät yhdistyä ja jättää sosialistit ikuiseen oppositioon. Onhan viimeaikaisissa vaaleissa nähty että sosialistien johtava asema on voinut mahdollistua ainoastaan sillä tavalla, jos keskustaoikeistolaiset eivät ole pystyneet pikkuriitojen ja huonojen puheenjohtajien takia yhdistymään strategisesti oman ideologiansa mukaisen politiikan puolustamiseksi. On siis selvää, että ontokratiaa on etenkin sosialistien eduskuntaryhmä ja ne sen politiikan kannattajat, jotka ovat herkimmin ajamassa Suomessa aikaan sellaista politiikkaa, jonka myötä esimerkiksi perinteinen työpäivä voitaisiin alentaa kuuteen tuntiin. Ontokratia määrittyy etenkin vastuun ja vapauden välisen erottelun selvittämisen kautta. Ontokratialla on liikaa vapautta, ja sitä voidaan varmasti katsoa edustavan myös jotkut keskustaoikeistolaiset poliitikot, etenkin Keskusta tänä päivänä koska se heikentyneessä asemassaan pyrki pääsemään hallitukseen suostumalla ideologisen nautinnon houkutukseen, jossa se antoi minoriteettisosialisteille vallan ja ideologian implementaation oikeuden, samalla kun se sai nautintoa hallitukseen pääsystään heikentyneestä asemastaan ja hävityistä vaaleista huolimatta. Ontokratia tulisi ajaa nurin sen takia, koska se edustaa vain tiettyjen tahojen kohonnutta profiilia ja heidän saamiaan vapauksia ja etuja. Ottamalla ideologisesta nautinnosta nautinnon, näistäkin poliitikoista tulee ontokratian palvelijoita, epävapaita ihmisiä ja politiikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti