Ontokratia tarkoittaa olemisen valtaa, ja sitä hallussapitävät ihmiset, jotka voivat avoimmin ja helpoiten toteuttaa oman persoonansa ja päämääriensä mukaista toimintaa yhteiskunnassa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, millaisiksi yhteiskunnan ympäröivät rakenteet ovat muokattu, jotka voivat näin ollen hyödyttää heitä pyrkimyksissään yhteiskunnan sisällä. Ontokratia on erittäin poliittinen käsite ja sen mukainen yhteenliittymä. Sitä hallussaan pitävät ihmiset pyrkivät ohjailemaan muita ihmisiä, jotka eivät pidä hallussaan olemiseen liittyvää valtaa, omien päämääriensä edistämisen mukaan. He haluavat ohjailla muita ihmisiä sen takia, koska he haluavat ylläpitää omaa valtaansa ja säilyttää itsellään olemisen valtansa. Ontokratia liittyy läheisesti kommentaariaattiin, joka on yhteenliittymä ja instrumentti ontokratialle, jonka avulla he voivat ohjailla toisia ihmisiä omien päämääriensä mukaiseen toimintaan ja vähitellen unohtamaan omat päämääränsä ja toimintansa pyrkeet. Vaikutteellisuudeksi kutsutaan sitä liimaa, jolla ontokratia kommentaariaattia hyväksikäyttäen valtaa tavallisten ihmisten omat arvot ja arvopäämäärät. Tarkoituksena on siis se, että tämä ryhmittymä saa muotoiltua yhteiskunnan omien päämääriensä mukaiseksi. Se siis haluaa ylläpitää valta-asemaa, jonka myötä yhteiskunnassa ei saa toteuttaa todellisia arvopäämääriä, eli objektiivisia arvoja. Ontokratia katsoo, että sen sijaan, että yhteiskunnassa voitaisiin seurata objektiivisia arvoja ja näin ollen olla rehellisiä omille arvoilleen ja ympäristölleen, on parempi ohjata ihmiset seuraamaan omia subjektiivisia arvojen alkujaan ja näin ollen olemaan itsekkäitä ja sitä kautta pelaamaan ontokratian omien arvopäämäärien pussiin. Suomalaisessa yhteiskunnassa ontokratiaa on etenkin sosialistien muodostama ryhmittymä. Se johtuu siitä, koska suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole vieläkään hyväksytty vapaata markkinataloutta ja kapitalismia. Ontokratia sosialistisena vallankäyttönä liittyy etenkin siihen, kuinka sosialistit voivat oman luottamusmiesryhmittymänsä avustuksella olla määräämässä sen työn laatua, mitä Suomessa yleensäkään tehdään. He voivat myös olla muotoilemassa työn tuloksia oman verotuksensa ja toisten pussilla olemisen politiikallaan. He muotoilevat täydellisen poikkeavalla tavalla sitä, miten työtä voidaan tehdä ja miten työn tekemisestä voidaan hyötyä. Tämä tarkoittaa monesti sitä, etteivät kaikki voi tehdä työtä oman motivaationsa pohjalta, vaan uupuvat sosialistiseen sääntelyyn ja kaiken kehityksen ja olemassaolon lakastumiseen. Ontokratia Suomessa liittyy siis etenkin työntekoon ja se että Suomessa ei voi tehdä työtä muun kuin sosialistien mallin mukaan, aiheuttaa sen, etteivät ihmiset voi motivoitua tekemään työtä, koska he eivät koskaan tavoita sen kautta niitä päämääriä, jotka he asettavat työnsä tekemisen syyksi. Ontokraatti on siis Suomessa etenkin luottamusmies tai keski-ikäinen mies tai sosiaalitantta, joka istuu eduskunnassa sosialistien (SDP ja vasemmistoliitto) kirjoilla. Ideologinen nautinto tarkoittaa Suomessa etenkin sellaista toiminnan tulosta, jossa sosialistit saavat ideologiansa toteutettua samalla kun muiden puolueiden edustajat saavat toiminnastaan etenkin jonkinlaista placebon roolissa toteutuvaa nautintoa. Ideologinen nautinto tarkoittaa siis etenkin sitä, että sosialistit saavat hallitusneuvotteluissa jne. läpi omat päämääränsä nykyisen suomalaisen yhteiskunnan rakenteen muodossa, ja muut kuin sosialistit saavat jäädä nuolemaan näppejään. Tästä yksi esimerkki on se, kuinka Kekkonen piti Kokoomusta hallituksen ulkopuolella kymmeniä vuosia, ja voidaan sanoa, että Kekkonen olin se taho tuohon aikaan, jonka hallussa oli ontokratia, nykypäivänä ontokraatteja ovat etenkin sellaiset sosiaalitantat ja kommunistit, jotka saavat loisia julkisissa palveluissa, ja jotka äänestävätkin vain sen takia, että saavat samalla toisten samanlaisten sosiaalitanttojen valinnalla säilytettyä omat työpaikkansa ja omanlaisensa sosiaaliloisen asemansa yhteiskunnassa. Nautinto on siis ideologian yhteydessä etenkin sitä, kun taho kuvittelee saaneensa osansa kakunjaosta, ja tämä johtuu etenkin siitä, miten Suomessa oikeistolaiset ovat johdatettu ajattelemaan, että konsensus on ainoa järkevä tapa saada aikaan poliittisia päätöksiä tässä maassa. Koska konsensus ja kakunjako ovat niin suuresti hyväksytty tavaksi tehdä päätöksiä tässä maassa, ei oikeisto voi edetä vallassa tässä maassa muuten kuin tajuamalla sen, että kakunjaosta seuraa aina vain sosialistien vallan leimaaminen ja entisen ns. hyvinvointiyhteiskunnan passiivisten rakenteiden hyväksyminen. Ideologinen nautinto tarkoittaa siis etenkin nautintoa, joka on kuvitelmallinen ja jota motivoi konsensus ja kakunjako. Todellisuudessa vain sosialistit saavat ideologiansa todellisuuteen, kun taas oikeistolle jää oman kuvitelmallisesti jäätelöllä sivellyn lusikkansa nuoleminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti