Kissat ovat anarkisteja

Kissat eroavat esimerkiksi koirista monella tavalla. Kissan tahtoa ei saada murrettua ihmisen toimesta, toisin kuin koira, joka laittaa hännän koipiensa väliin ja on valmis tottelemaan isäntäänsä tai emäntäänsä. Kissoilla on siis oma tahto ja ne tekevät useimmiten niin kuin itsestä tuntuu soveliaalta. Kissassa on tiettyä arvaamattomuutta ja villiyttä, jonka myötä ne saattavat ensin kehrätä silityksestä mutta sitten yhtäkkiä raapaista tai puraista. Kissa voi haluta ulos ja raapia ovea, mutta sitten kun ovi on aukaistu, saattaa kääntyä ja olla menemättä ulos. Kissat varmasti tuntevat ylemmyytensä suhteessa koiriin, ja sen takia näiden yhteistaloudessa kissa on tavallisissa tapauksissa se pomo, joka asettaa normit ja noudatteet.

Luin äskettäin James Bowenin Bob-nimisestä kissastaan kertovan kirjan, josta on tehty myös elokuva -  Katukatti Bob. Oli varsin koskettavaa katsoa, kuinka todella syvällä käynyt Bowen oli saanut kissaystävästään tuen ongelmiensa selvittämisessä. Kissalla on terapeuttinen vaikutus, ja ne monesti aistivat myös ihmisensä tunnetiloja, jolloin esimerkiksi surullinen ollessaan voi kissa pyrkiä lohduttamaan omistajaansa. Bowen nousi suostaan kissansa avulla, ja tämä tarina on todella merkillinen osoittaessaan sen, että kissa voi tuottaa ihmiselleen jaksamisen halua ja rutiineja, joiden avulla Bowenkin nousi katudenan tilastaan.

Anarkistit ovat yleensä äärimmäistä vapautta korostavia ihmisiä, ja mikä muu eläin voisikaan sopia tähän määreeseen kuin kissa? Kissat eivät tottele, ja ne monesti ovat täysin itseohjautuvia käytöksessään. Ihminen voi tarvita kissaa, mutta kissat eivät tarvitsisi ihmistä varmaan muuhun kuin laatikon putsaamiseen ja ruuan antamiseen.

Katsoin äskettäin erään liberaalisen ja oikeistolaisen puolueen puoluehallituksen jäsenien sosiaalisen median tilejä (koska olen kiinnostunut puolueen jäsenyydestä) ja oli mieluisa yllätys, että monilla oli siellä kuvia kissoistaan. Liberaalit ovat tunnetusti älykkäämpiä kuin konservatiivit, ja kissa esimerkiksi koiraa älykkäämpänä eläimenä miellyttää varmaan senkin takia tämän puolueen jäseniä.

Kissani on todella kiinnostunut vedestä ja saattaa vaipua jonkinlaiseen transsiin ollessaan viereisessä keittiöaltaassa kuuntelemassa veden lorinaa. Kissallani on myös tapa leipoa tassuillaan läskimahaani tai selkääni, joka johtuu luultavasti siitä, että hänet on erotettu liian aikaisin pentuna ollessaan emostaan ja näin ollen minä toimin hänelle tässä virassa emonkorvikkeena. Minulla oli aikaisemmin abessinialainen uroskissa ja nykyään minulla on kilppariväritteinen maatiaiskissa. Eroa näiden kahden välillä on etenkin se, että nykyinen Alma-kissa on paljon sosiaalisempi ja osallistuvampi kissa kuin Arthur-kissa, joka viihtyi enemmän omissa oloissaan.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija