Se oli ehdottomasti lorun loppu
tuli niin kova ja kiireinen hoppu
nousin ylös ja sanoin kiivaasti
ei juuttunut sana liimaasi
kulkija olen ennen kaikkea seikkailija
monen matkan ja opetuksen keikkailija
juon monesti ja nopeasti paljon
läpi kännin aukean ja syvän kalvon
housuissani on monesti tavaraa
haju ei anna mieltä huoletonta avaraa
lähestyn joskus maata kovaa kamaraa
kun viina on vienyt osaa aivoista
on krapula monesti enemmän kuin raivoisa
juon monesti naisten tuttujen viinat
on olemassaoloni heille kuin piina
voisinko lopultakin olla rauhassa
Jumalan suuren suojassa kauhassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti