Preferenssiautonomian käsitteestä

Preferenssiautonomia on etenkin yhteiskuntafilosofian ja etiikan alaan kuuluva käsite. Käsitteen ensimmäinen osa tarkoittaa preferoimista, eli arvion kautta tullutta käsitystä siitä, mikä on ihmiselle ja etenkin tälle ihmisyksilölle tärkeää. Se tarkoittaa sitä, mitkä asiat hän katsoo omassa toisten ihmisten kanssa tapahtuvassa yhteisöelämässä olevan tärkeää. Voidaan katsoa, että tämä preferoiminen voi muuttua ihmisen elämässä hänen elämänvaiheidensa ja ajattelunsa kehittymisen kautta. Preferenssi voi muuttua esimerkiksi sen mukaan, miten tärkeäksi ihminen kokee toisten ihmisten kanssa eletyn yhteisöelämän, ja toisaalta siitä, millaiseen vapauteen ihminen katsoo itsensä sopeutetuksi ja oikeaksi. Käsitteen toinen osa autonomia tarkoittaa itseriippuvaisuutta ja vapauden laatua. Autonomia tarkoittaa myös sitä, miten yksilö pystyy olemaan itsenään, kunnioittamaan itseään ja näkemään itsensä oman vapautensa sekä toisten samanaikaisen vapauden kautta. Preferenssiautonomian käsitettä tarvitaan etenkin siihen, kun ajatellaan sitä, kuinka vapaasti yksilöt pystyvät toimimaan erilaisissa tilanteissa. Preferenssiautonomia ei kuitenkaan ole pelkkä positiivisen vapauden, eli vapauden johonkin käsite. Se voi tarkoittaa myös negatiivista vapautta eli vapautta jostakin. Voidaan varmasti ajatella, että nykyinen ihminen on eniten vapaa, kun tätä vapautta verrataan aikaisempina aikoina ihmisille kuuluneeseen vapauteen. Kuitenkin voidaan mielestäni sanoa, ettei nykyinen aikamme ilmennä korkeinta ihmiselle kuuluvaa vapautta, eli preferenssiautonomian korkeinta astetta. Kun tarkastellaan sitä, mikä voitaisiin tulkita korkeimmaksi preferenssiautonomiaksi, tullaan sen kysymyksen eteen, minkä ihmiset kokevat yhteisöelämässään tärkeäksi. Koska kaikki vapaus ei ole kaikille samanlaista, tullaan siihen kysymykseen, onko vapaus ja valikoimisen autonomia etenkin sitä, että uskaltaa tehdä eri tavalla kuin miten toiset ihmiset tekevät? Edelleen koska vapauden laatu ei ole täysin samanlaista kaikille, voidaan tulkita että vapaus ja preferenssiautonomia saavutetaan etenkin sillä, että valitaan erilaisten vaihtoehtojen myötä selllaisia preferenssejä, jotka ihminen kokee eettisen puolensa ja omantuntonsa puolesta oikeiksi. Mitä sitten on tällainen valintojen tekeminen. Tärkeintä siinä on varmaan se, että yksilö voi preferenssien autonomian edistämiseksi tehdä erilaisia valintoja, kuin mitä ympärillä olevat ihmiset tekevät. Eli vaikka preferenssiautonomia onkin merkittävällä tavalla ihmisten yhteisöntuntuun kuuluva käsite, tarkoittaa se myös samalla sitä, mitkä asiat ihminen kokee omassa yksilöolemisessaan tärkeäksi. Preferenssiautonomia siis tarkoittaa sitä, miten yksilö kantaa huolta omasta yhteisöstään ja toisaalta sitä, miten yksilö uskaltaa tehdä omassa elämisessään valintoja oman vapautensa edistämiseksi. Esimerkiksi voidaan arvioida sen kaltaista tilannetta, jossa yksilö kokee voimakasta tarvetta valita oman kutsumuksensa ja itsessään näkemänsä olemuksen myötäisellä tavalla, vaikka yhteisö voisi samassa asiassa olla ohjaamassa häntä eri suuntaan. Tuollaisessa tilanteessa kyseessä on ihmisen preferenssiautonomia, eli vaikka joku ihminen voi kokea preferenssiautonomiansa täyttyvän pelkästä yhteisön sääntöjen ja toiveiden noudattamisesta, voi joku kokea, että hänen preferenssiautonomiansa ei täyty ohjeiden noudattamisesta, vaan hänen tulee mieluummin olla seuraamassa omaa sisäistä ääntänsä. Eli preferenssiautonomia toimii positiivisen ja negatiivisen vapauden välillä ja se kuvaa etenkin sitä, millaiselle asteelle yksilö on valmis jättämään oman vapautensa laadun. Ihmiset eivät välttämättä pelkästään ole jomman kumman vaihtoehdon valitsevia, vaan he tekevät arvioita valinnoistaan sen perusteella missä muodossa he näkevät oman vapautensa ja sille kuuluvan preferenssiautonomian. Voidaan sanoa, että sellaisista ihmisistä, jotka näkevät etenkin negatiivisen vapauden, eli vapauden jostakin olevan tärkeämpää kuin positiivisen vapauden, eli vapauden johonkin, tulee autonomiaa eri asioiden kautta arvostavia yksilöitä kuin toisin päin. Toisaalta sellaiset ihmiset jotka valitsevat enemmän positiiviseen vapauteen liittyvän autonomian, hyväksyvät oman autonomiansa rajoittamisen yhteisön toimesta, ja sen myötä he toimivatkin yhteiskunnassa monesti merkittävän esimerkiksi työhön liittyvän vapauden ja siitä samalla seuraavan vapauden rajoittamisen eteen. Ne ihmiset, jotka kokevat negatiivisen vapauden poistamisen olevan tärkeää, suuntautuvat monesti esimerkiksi pätkä- tai silpputyöskentelyyn ja heillä voi monesti olla taiteellisia taipumuksia, harrasteita tai töirä, joissa he tarvitsevat radikaalisesti toiseen suuntaan liittyvää vapautta. Positiivisen vapauden merkitsemät ihmiset nauttivat kaukomailla matkustamisesta ja kulutushyödykkeiden hankkimisesta vaativaa työtään vastaan, ja negatiivisen vapauden merkitsemät ihmiset pyrkivät tekemään päivittäisestä elämästään preferenssien autonomian mukaisen, ja he hakevat vähemmän yhteisön ja toisten ihmisten hyväksyntää kuin positiivisen vapauden luonnehtimat ihmiset. Voidaan esimerkiksi sanoa, että ihmisten seksuaalinen suuntautuminen tai mahdollinen androgyynisyys on monesti negatiivista vapautta toteuttavien ihmisten piirissä, kun taas esimerkiksi positiivisen vapauden luonnehtimat ihmiset pyrkivät valinnoissaan oman vapautensa edistämiseksi noudattamaan sääntöjä ja tekemään niin, mikä luonnehtii heidän viiteryhmiensä toimintatapoja. Preferenssiautonomia voi siis ilmetä siten, että joillekin ihmisille on tärkeää saada tehdä niin kuin haluaa välittämättä siitä mihin tällainen preferointi voi yhteiskunnassa johtaa, ja taas toisenlaiset ihmiset haluavat tehdä niin kuin yhteisö haluaa sen takia, että he voisivat tällä sääntöjen noudattamisella saada enemmän käytännöllisessä muodossa ilmenevää vapautta. Näin ollen preferenssiautonomia tarkoittaa valintojen kautta saavutettavaa vapautta, ja negatiivisen ja positiivisen vapauden kautta tämä käsite voidaan nähdä kahdella tavalla, mutta molemmissa se tarkoittaa sitä, miten ihmiset haluavat tehdä ja valita oman vapautensa ja autonomian saavuttamiseksi.