Mielipiteet ja niiden kommunikaatiossa vaihtamisen teorian lisäys psykoterapiaan

Mielipiteet tarkoittavat sellaisen toiminnon seurausta, jossa mieli asettaa piteen suhteessa jonkinlaiseen ympäristössä ilmenevään ilmiöön. Piteen aste voi vaihdella, ja sen voidaan katsoa kasvavan silloin kun tietoa on liian vähän tai kun yhteiskunnassa ilmenee jonkinlainen valmiina oleva ideologinen joukko, jonka sisältö vaikuttaa siihen, kun piteen asettamisen tapahtumaa käydään lävitse. Piteen asettaminen perustuu monesti aikaisempaan kokemukseen kyseenä olevasta ilmiöstä, jolloin aposteriorinen tulos määrittää myös aiheen mielen. Mieleen vaikuttavat sen episteemisen mielen luovat tekijät, jotka ovat geenit, ympäristö, koulu, ruoka ja esimerkiksi tuettaviin asenteisiin oikein kuuluva rohkaiseminen. Nämä faktorit selittävät myös samalla merkittävällä tavalla älykkyyden periaatteita ja sen mittaamisen edellytyksiä. Kun ajatellaan mielipiteitä kommunikoinnin välineinä, niin siinä pitää aina pyrkiä vertaamaan tuloksia ihmisyksilön omaan maailmankuvan horisonttiin ja näkymään, joka lähestyy merkityksessään Immanuel Kantin oliosta itsessään Das Ding an sich, tulevaa näkemystä siitä, ettei ihminen voi käsitellä näkymäänsä, mutta hän voi tulla tietoiseksi sen olemmassaolosta, jonka myötä hän voi edistää omia päämääriään katsomalla siihen ominaisuuksiensa ja ominaisuuksiensa puuttumisen kuvaksi muodostamaan omaan henkilökohtaiseen näkymäänsä. Mielipiteiden vaihtaminen psykoterapiassa edellyttää sitä, että potilaan on oltava jo valmiiksi riittävän korkealla kognitiivisen funktioitumisen tasolla. Siinä ihminen toimii tavallaan hahmomaailman osoittamalla tavalla. On myös tärkeää pohtia sitä miten ihminen ajautuu mielipiteisiinsä eri asioita koskien. Ne monesti määrittyvät siitä arvojen kokoelmista, joka ihmiselle on tullut arvotunteiden kokemisen myötä. Mielipiteet perustuvat tietynlaisiin hahmoihin, jotka arvojen ja käsitteiden muodostama symboliverkosto tuo esille, ja niistä monesti ihmiset havaitsevat sen omassa näkymässään, mikä on heidän omille arvoilleen ja mielipiteille sopivaa. Mielipiteet edustavat ihmisen asioiden arvotusjärjestelmää ja ehkä sen pinnallisinta tasoa. Jos ihmisen oikeanlainen arvotusjärjestelmä ei toimi oikein, voi se ohjata ihmistä sen kaltaisiin mielipiteisiin, jotka voivat olla haitallisia tällaisille ihmisille tai vaihtoehtoisesti voi tapahtua niinkin, että ympäröivä yhteisö ei hyväksy tämän kaltaisia arvoja ja mielipiteitä. Mielipiteistä ja kommunikaatiosta on kirjoitettava se, että niitä pitäisi ensisijaisesti verrata aiheen horisonttiin, jonka ihminen voi tunnistaa sen perusteella, miten hänen oma psykologinen näkymä hänelle näyttää. Mielipiteiden vaihtaminen terapiassa kasvattaa potilaan symboliverkostoa ja kognitiivista kyvyllisyyttä. Terapiassa voitaisiin myös rohkaista potilaita siihen, että he alkaisivat ajaa omia arvojaan ja osallistumaan yhteiskunnallisesti. Mielipiteiden vaihtaminen terapiatapahtumana kehittää myös varmasti etenkin opiskelijoiden ja tutkijoiden kognitiivisia prosesseja, ja perheen kesken harrastettuna se voi tukea kyseenalaistamista, haastamista ja poliittisen aktivisuuden ylläpitämistä. Asenteena mielipiteiden vaihtaminen merkitsee etenkin binaarista syöte-palaute-järjestelmää, jossa molemmat puolet ja osat toimivat järjestelmän tarkoituksen eteen, eli koherentin ja hyvin perustellun mielipiteen eteen. Mielipiteiden vaihtamisen formulointia puhetavan kautta määritellessä, tulisi ensisijaisesti muistaa etenkin se, että keskustelun aiheet ja mieluiten joissakin määrätyissä tilanteissa myös keskustelun osallistujat tulisi kirjata etukäteen ylös ennen varsinaista mielipiteiden vaihtamista. Yksinkertaisesti ajatellen, ellei mahdollisimman useassa tilanteessa harrasteta mielipiteiden vaihtamista, eivät ihmiset saa tietoa toistensa mielipiteistä ja näin ollen yhteiskunta voisi alentua rikolliseen anarkiaan, jossa mikään ei toimisi. On myös otettava huomioon se, mikä ei kuulu tällaiseen kognitiivisen mielipiteiden vaihtamisen teoriaan. Siihen ei kuulu ainakaan juoruaminen, eikä hyvänpäiväntuttujen tekemisten ja sanomisten analysointi, ne kuuluvat nimenomaan juoruamisen ja pahuuden harrasteiksi, ja voitaisiinkin asettaa sellainen laki, jonka mukaan tiettyjä yksilöitä puheillaan vainoavat ihmiset saisivat toiminnastaan eli epösosiaalisuudestaan, sakkoja. Se jos keskustelun aihe on nujertaa joku sellainen ihminen, jota puhuja ei edes tunne, tulee tulkita suoraan epäsosiaalisuudeksi, koska sosiaalisuuteen kuuluu se, että yhteisön sisällä ei herätetä aiheettomia kielteisiä mielipiteitä omaan yhteisöön yhdestäkään yksittäisestä ihmisestä. Mielipiteiden vaihtaminen on yksi tapa lähestyä todellisuutta, ja se, koska siinä on kyseessä olevan potilaan subjektiivisuudesta seurannutta materiaalia, voidaan sitä pitää terapiassa todella hyvänä tapana suhtautua ihmisen maailmanhahmotustapaan. Mielipiteiden vaihtaminen filosofisesti korostaa puhdasta totuutta ja sen paljastamista. Tavanomaiset perustelemattomat mielipiteet ovat merkityksiä, ja sen takia terapiassa voitaisiin terapeutin avulla pyrkiä ottamaan palautetta vastaan ja tekemään synteesiä ja vasta sen jälkeen ilmaisemaan mielipiteitä.