Ohjeiden seuraamisesta

Ohjeiden seuraaminen tarkoittaa tavanomaisessa mielessään sitä, että ihminen tekee niin kuin miten häntä ohjataan ja neuvotaan. Ohjeiden seuraaminen ja niiden mukaan toimiminen tarkoittaa monesti parhaimmillaan menestymistä koulussa ja työssä. Kuitenkaan ohjeiden seuraaminen ja toteuttaminen ei aina johda menestykseen todellisessa elämässä. Ohjeiden seuraaminen on tärkeää siinä mielessä, että ohjeita seurattaessa kaikki menee useimmin oikein. Ohjeiden seuraaminen ylläpitää yhteiskunnassa oppivaista ja tiedolle avointa kokonaisasennetta. Ohjeiden seuraaminen pitää yllä järjestystä ja sen myötä ohjeita seuraava asenne yhteiskunnassa tarkoittaa yhteiskuntaa ylläpitävää toimintaa. Kun tarkastellaa ohjeiden tasoja, voidaan havaita, että ne voidaan jakaa ainakin erikoisohjeisiin, moraalisiin ohjeisiin, poliittisiin ja päätännöllisiin ohjeisiin sekä käytännöllisiin ohjeisiin. Erikoisohjeet tarkoittavat toimintaa erikoisissa olosuhteissa, esimerkiksi vaikkapa ydinvoimalassa vierailevan ihmisen on seurattava siellä kulkemisessa hänelle annettuja ohjeita. Moraalisissa ohjeissa toistuu lähes aina sen kaltainen ajatusjuontuma, jossa ihmiselle neuvotaan, että on toimittava jotenkin jonkin asian tai periaatteen takia. Poliittiset ja päätännölliset ohjeet ovat sen kaltaisia ohjeita, joissa yhteiskunnalliset auktoriteetit toivoisivat ihmisten toimivan yhteiskunnassa jonkin sitä ylläpitävän periaatteen tai toiminnon takia. He antavat ohjeita siitä, miten ihmisten tulisi toimia yhteiskunnassa, ja siinä he katsovat etenkin sitä, miten yhteiskuntaa voitaisiin tarkastella yhtenäisenä kokonaisuutena. Käytännölliset ohjeet ovat vähiten sitovia ja pakottavia ja sellainen ohje voi olla esimerkiksi huomio ”kannattaa varoa korkeaa kynnystä”.Käytännölliset ohjeet ovat siis yleisimpiä kaikista ihmiselle annettavista ohjeista. Ohjeiden seuraaminen yhteiskunnassa voi tarkoittaa samalla sekä negatiivista että positiivista asiaa: ohjeiden seuraaminen tarkoittaa siis ensiksikin sitä, että kun ihmiset osaavat ja viitsivät noudattaa ohjeita, voidaan heitä silloin pitää oppimiskykyisinä ja -haluisina. Toisaalta liiallinen ohjeiden seuraaminen vähentää ihmisten itsenäisyyttä ja itseriippuvaisuutta. Ohjeiden seuraaminen on siis parhaimmillaan sen kaltaista, että ihminen sisäistää ohjeet ja pystyy toimimaan niiden mukaisesti ilman sitä, että hänelle annettaisiin jatkuvasti toistuvia ohjeita. Ohjeiden seuraaminen kertoo siitä, millä asteella ihmiset ovat älyllisesti ja kuinka monimutkaisten olosuhteiden mukaan he pystyvät toimimaan. Samalla kun ohjeiden menestyksellinen noudattaminen tarkoittaa älyn riittävyyttä, on myös riippumattomasti ilman suoranaista ohjeiden mukaan toimimista tapahtuva tekeminen älystä kertovaa. Tätä voidaan kutsua ohjeiden noudattamisen kaksoisluonteeksi. Ohjeiden seuraaminen siis kertoo sekä itsessään että vastakohdassaan älyllisyydestä ja älyn riittävästä tasosta. Ihmisen tulisi siis toimia näiden kahden ääripään välissä. Ehkä paras tapa suhtautua ohjeiden noudattamiseen, on siinä, kun ihmiset arvioivat saamiaan ohjeita, katsovat niiden pätevyyttä ja toimivuutta ja sen jälkeen sisäistävät hyvät ohjeet ja unohtavat huonot. Ihmisen on siis käytännössä koitettava ohjeiden pitävyyttä ja sen jälkeen omaksuttava pätevät ja unohdettava epäpätevät. Ohjeiden seuraamisen vastakohta on siis se, että ihminen ei kuuntele ohjeita vaan tekee niin kuin parhaaksi näkee. Tällainen toiminta ei siis sisällä ohjeiden mukaan toimimista tai ainakin ohjeet on sisäistettynä valmiina ihmisessä, eikä häntä tarvitse käskeä jonkinlaiseen toimintaan. Etenkin kirjailijoiden ja taiteilijoiden voidaan katsoa vastustavansa ohjeiden mukaan toimimista, koska taiteellinen luovuus määrittyy etenkin sen mukaan kun ihminen toimii riippumattomasti ja vapaasti ilman tiettyjä toisten antamia sääntöjä. Ohjeiden seuraamatta jättäminen voi siis myös kertoa sisäsyntyisyydestä tai kehityksestä. On tietysti sellaisia ihmisten joukkoja, kuten anarkistit jotka katsovat, että kaikki jonkinlaiset keskitetyt johtolinjat eivät tavallisesti ole oikeassa. Ohjeiden vastustus voi olla tavallisesti hyvin kehittävä tapa toimia, mutta kuitenkin joskus se voi johtaa täysin päinvastaiseen tilanteeseen kuin mitä toiminnalla on toivottu. Monesti kielteinen reaktio ohjeisiin voi kertoa esimerkiksi lapsuusajan traumoista, jossa ohjeiden vastainen toiminta on seurausta siitä, että tällaisen ihmisen vanhemmat ovat usein olleet tyrkyttämässä tälle ihmiselle ohjeita liian ankaralla ja drastisella tavalla. Ohjeiden noudattamatta jättäminen sen takia, koska haluaa tehdä täysin päinvastoin niihin nähden, ei siis aina ole kuitenkaan oikea tapa toimia. Tietysti ohjeiden pätevyyttä voidaan myös arvioida sen mukaan kuka antaa ohjeita. Ohjeiden antamiseen tulisi siis kokea jonkinlaista mieluiten iän tuomaa kypsyyttä, koska ei ihminen joka ei ole oppinut tekemisistään voi antaa ohjeita toisten ihmisten toimintaan. Ohjeiden kaksoisluonne tulee siis esiin siinä kun äly vastustaa sitä ja toisaalta kuuliaisuus kehottaa noudattamaan ohjeita.