Monet aktiviteetit ovat hyvin terapeuttisia

Taiteelliset aktiviteetit ovat joissakin tapauksissa hyvin terapeuttisia. Tämä tarkoittaa sitä, miten tällaiset toiminnot ns. ”sooth”, eli sopimattoman käännöksen mukaan rauhoittavat ihmistä. Olen vastikään aloittanut lauluharrastuksen, jossa laulan lähinnä merkittäviä yksinlaulu/oopperalaulu-kappaleita, ja äänialani on jossain basson ja baritonin välillä.

Terapeuttini mainitsi äänialani olevan todellisuudessa jossain lyyrisen baritonin vaiheilla. Isoäitini taas mainitsi lauluni kuulostavan juuri samanlaiselta "mörinältä", kuin Martti Talvelan tai Matti Salmisen vastaava, ainakin leveyttä on yhtä paljon. Luulen, että oopperalauluharrastukseni edistämiseksi minun tulisi luopua liiallisesta tupakoinnista ja alkoholin käytöstä, koska ne juuri ovat monesti laulun hienosointisuuden estäjiä. En ollut aikaisemmin kokeillut oopperalaulua, ja sen tunnistaminen, että osaan sitä, tuli itselleni suurena miellyttävänä yllätyksenä. Tämä kuitenkin pysyy harrastuksena.

Harrastan myös kuvataidetta, ja piirrän monesti hiilellä esimerkiksi ihmisten kasvokuvia ja asetelmia. Paras työni tähän mennessä on varmaan Oswald Spenglerin kasvokuva hänen tunnetuimman teoksensa, Länsimaiden perikadon supistetun suomenkielisen edition kannesta. Hiilellä piirtäminen antaa siinä tietynlaisia vapauksia verrattuna muilla materiaaleilla piirtämiseen, koska varjostaminen ja sävyjen uusintaminen piirtäessä on helpointa hiilellä.

Kissat ovat tunnetusti hyvin terapeuttisia eläimiä, ja ensimmäinen kissani oli aina nököttäessään tyynyni päällä sellaisen rauhallisuuden ja herttaisuuden perikuva, että jouduin tavallisesti nukkumaan ilman pääni pitämistä tyynyn päällä kun asetuin levolle. Samalla tavalla kun kissani tuli joskus yllättäen pöydälle makaamaan sanomalehden päälle, juuri kun olin avannut uusimman Frankfurter Allgemeinen, ajattelin vain, että hyvä, lehdenhän voi hyvin lukea vaikka myöhemminkin. Kissan silittäminen ja sen tyytyväisen kehräyksen kuunteleminen on rauhoittavaa ja miellyttävää.

On sanottava, että myös kirjoittaminen tuottaa joskus nautintoa ja on terapeuttista, vaikkei se näkyisikään tekstin ylivoimaisena laadukkuutena. Jo kirjoittamisen aloittaminen ja siitä saatava tyydytys, että tekstin saa valmiiksi tuottaa monesti merkittävää nautinnon tunnetta. Kirjoittaessa tulee muistaa, että kirjoituksenlajeja on useita, ja kaikki ne ovat valmiita siihen, että ihminen voisi kokeilla ainakin suurinta osaa niistä. Minullakin on tällä hetkellä työn alla neljä kirjaa, ja kaikkien niiden kirjoittaminen tuottaa minulle mielihyvää. Monesti sellainen kirjoittaminen, joka perustuu omakohtaiseen kokemukseen on hyvästä, ja esimerkiksi päiväkirjan kirjoittaminenkin voi tuottaa ihmiselle selkeästi havaittavaa mielihyvää.

Olli von Becker

Kirjoittaja on vapaa tutkija