Tutkimuksen työnimi: Onko köyhyys moraalisesti väärin?
Köyhyys tarkoittaa etenkin resurssien puuttumista, sitä, että köyhällä ihmisellä ei ole mahdollisuutta ottaa osaa kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin köyhyytensä takia. Köyhyys on siis tavallista merkitä tarkoittavan jonkin asteista puutetta. Köyhyyttä voidaan kuvailla ainakin kahdella alatermillä. Toinen on absoluuttinen köyhyys ja toinen suhteellinen köyhyys. Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa sen kaltaisia elämän olosuhteita, jossa eivät täyty edes perustavimmat inhimilliseen olemiseen kuuluvat tarpeet ja asiat. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa köyhyyttä mitattuna sen kaltaisella mittarilla, jossa toisten varallisuus ja toimeentulo määrittää jonkun köyhäksi tai ainakin köyhemmäksi siihen vertailtuna miten varakkaita toiset verrattavat ovat. Köyhyydestä seuraantuu useasti muita sosiaalisia ongelmia, joten voidaan määritellä että se olosuhteena määrittää ja laittaa alulle useita ei halutun käyttäytymisen muotoja, jotka voitaisiin ehkäistä sillä, että annettaisiin ihmisille sellaisia elämän resursseja, jotka voisivat olla ehkäisemässä epäsosiaalista käyttäytymistä sen alkusijoilla eli perhesuhteiden tasapainossa. Yksi tutkimuskysymys siis on se, että voidaanko suhteellista köyhyyttä ehkäistä ja länsimaiden ulkopuolella se, voidaanko absoluuttista köyhyyttä ehkäistä. Jotkut sanovat myös, että resurssien jakaminen maailmanlaajuisesti tuhoaa ilmakehää ja lyhentää maapallon elinikää. Kuitenkin pitäisi absoluuttisen köyhyyden viitekehyksessä vahvistaa se, ettei ihmisten tarvitsisi kokea sitä. Köyhyys määrittyy siis tavallisimmilla mittareilla siitä, kuinka paljon varallisuutta ihmisillä on. Useimmiten köyhyydellä tarkoitetaan taloudellisten voimavarojen puuttumista, vaikka sillä voidaan tarkoittaa myös erilaista, esimerkiksi henkistä köyhyyttä. Joskus voidaan myös sanoa, mutta etenkin kirjailijoiden ja taiteilijoiden kohdalla, että henkinen rikkaus lisää voimavaroja ja korvaa niitä puutteita, joita materiaalisten edellykkeiden puuttuminen aiheuttaa. Kysymys onko köyhyys moraalisesti väärin tarkoittaa sitä, voidaanko ihmisiä luokitella sen perusteella kuinka paljon varallisuutta heillä on. Isoenoni Martti ajoi koko elämänsä ajan pienellä fiatilla, vaikka hänellä metsäinsinöörinä ja piirin esimiehenä olisi ollut rahaa ajella mersulla tai volvolla. Hän ei kuitenkaan halunnut pröystäillä autollaan. Näin ollen tavallisinta köyhyyden mittaria eli sitä että resurssit puuttuvat ei voi pitää yhdenmukaisena mittarina kun luokitellaan ihmisten hyvinvointia. Jotkut tyytyvät tarkoituksella vähempään, eikä heitä voida sen perusteella pitää köyhinä. Vapaaehtoinen köyhyys oli fransiskaanimunkkien alulle panema elämänasenne, jonka mukaan ihmisen ei pitäisi tarkoituksella pyrkiä korkeaan elintasoon, vaikka hänellä olisivat resurssitkin siihen. SItä voidaan pitää hyvin eettisenä asenteena köyhyys-kysymyksessä. Munkeille vapaaehtoinen köyhyys tarjosi mahdollisuuden siihen, ettei heidän tarvinnut rasittaa itseään sellaisella työnteolla, joka olisi ollut liitteessä palkkaan tai etuihin. Kuitenkaan suomalainen keskiluokka ei katso hyvällä ajatuksia, jotka pyrkivät elintasokilpailusta pidättäytymiseen. Esimerkiksi joissakin yhteyksissä ihminen saa kokea olevansa huonompi ihminen varallisuutensa tai sen puutteen takia, esimerkiksi kerrankin olin kaupassa ja maksamalla kassalla, kun kassan keski-ikäinen tantta sanoi kun olin maksamassa, että eipä ole kortilla katetta. Tuo jo osoittaa sen, ettei Suomi ole kovinkaan kehittynyt kulttuuri. Tantan kommenttien mukaan sain kokea olevani huonompi ihminen, itse olisin kassana sanonut että laitteessa täytyy olla jokin vika. Tantta siis todisti huonommuuden tilani (rahojen yllättävän puutteen) ja hänen täytyi päästä toteamaan se. Yksi globaalia köyhyyttä koskeva kysymys on se, että mihin yltävät valtiollisen päätöksenteon tasot rajojensa ulkopuolella, eli millainen on globaalin päätöksenteon ulottuvuus. Joku filosofi mainitsi, että me olemme vastuussa kaikesta siitä mitä yksittäisille ihmisille tapahtuu. Köyhyys tarkoittaa perustavien resurssien puuttumista, joka ruokkii samalla kaikenlaisia muita ongelmia kuten rikollisuus, työttömyys, lyhyempi elinikä, teiniraskaudet, pelko, epäsosiaalinen käyttäytyminen ja päihteet. Yksi termi mitä voidaan käyttää köyhyyden yhteydessä on elämänlaatu, joka tarkoittaa sitä, kuinka onnellisia ihmiset ovat omaan elämäänsä. On tärkeää sanoa, että elämänlaatu ylittää joskus köyhyyden puutteet - ihmiset voivat olla onnellisia omaan elämäänsä vaikka olisivatkin köyhiä. Kuitenkin siinäkin on olemassa jonkinasteinen raja, kuinka paljon köyhyyttä yksilö voi sietää, että hän voisi vieläkin olla tyytyväinen elämänlaatuunsa. Suhteellista köyhyyttä voidaan ehkäistä progressiivisella verotuksella, mutta sitäkään tuskin voidaan koskaan poistaa siten, ettei se ilmenisi myöhemmin tulevaisuudessa. John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria-kirjassaan esittelemä Tietämättömyyden verho, joka tarkoittaa sen kaltaista ajatuskoetta, jossa paikkaansa tulevassa yhteiskunnassa tietämättömät ihmiset päättävät yhteiskunnan positioista, tulonsiirroista ja köyhien ihmisten saamasta avusta. Silloin suurin osa ihmisistä Rawlsin mukaan antaisivat kaikista heikoimmille ja köyhille suuremman tulonsiirtomäärän rahaa ja muuta avustusta. Voidaan siis sanoa, että sellainen yhteiskunnallista viitekehystä kantava toiminta, joka edistää toisten ihmisten köyhyyttä on totaalisen väärin. Olen Rawlsin kirjaan perustuen luonnehtinut yhteiskuntaa, jossa varannot eivät keskity yhteiskunnan johdossa olevien ihmisten kukkaroihin, eli mitä korkeampi asema ja vaikutusvalta yhteiskunnassa sitä pienempi palkka ja edut. Näin valikoitaisiin yhteiskuntaan oikeita henkisiä johtajia johtajiksi. Suomessa on viime aikoina keskusteltu yhteiskuntasopimuksesta. Minun mielestäni se ei huomioi samalla tavalla kaikkia kansalaisia, sillä elämäntavoissa ja arjenkuvissa on eroja. Taloudellinen menestyminen ei saisi olla kiinni siitä, kuinka suuresti ihminen imartelee ja matkii valtion johtohenkilöstöä. Olen käsittänyt, että aiemmin raha oli ainakin sivistyneistön keskuudessa asia josta ei puhuttu. Se vain oli välttämätön paha, jonka korostaminen selkeimmin antoi ihmisestä moukan kuvan. Nozick on kirjoittanut Kantiin vedoten, ettei ihmisiä pitäisi käyttää keinoina vaan päämääränä. Tämäkin voi johtaa joissakin tapauksissa siihen, että ihmisen hyvinvointi päämääränä käytetään rahaa välinearvollisesti oman hyvinvoinnin edistämiseen. Eli näin ollen voidaan sanoa, että köyhät ihmiset eivät pysty omien rajoittuneiden resurssiensa takia edistämään hyvinvointia niin, että se jollakin tasolla riittäisi kunnolliseen elämään. Mutta toisin kuin rikkailla ihmisillä, jotka eivät ehdi saamaan ylimenevää rahaa tililleen ennen kuin verottaja vie ne pois, niin köyhien ihmisten kohdalla verottajalle ja omaan hyvinvointiin liittyviä rahoja otetaan suoraan pois tällaisen ihmisen perustarpeista. Pierre-Joseph Proudon kirjoitti 1800-luvulla, että omaisuus on varkautta, ja tällaisen perustavaa laatua olevan mielipiteen jälkeen voi helposti ruveta pohtimaan sitä, minkä takia jotkut ihmiset tulevat tai jäävät köyhiksi. Kuten aiemmin totesin, niin yhteiskunta tulisi rakentaa siten, että korkeammalla asteella yhteiskunnan päätäntävalta-asteella sijaitsevat henkilöt saisivat siis siten pienempää palkkaa kuin muut työntekijät ja samalla kaikille muille kuin johdossa toimiville ihmisille annettaisiin sama palkka. Olen myös maininnut joissakin yhteyksissä, että esimerkiksi lukioita voitaisiin muuttaa siten, että paikallaolopakkoa vähennettäisiin ja lisättäisiin omatoimisuutta vaativia kotona ja koulun ulkopuolella suoritettavia tehtäviä. Tämä valmentaisi lukiolaisia työntekoon, koska jäljellä jääneellä ajalla he voisivat hyvinkin käydä töissä. Palveluiden yksityistämisen puolesta on sanottava se, että lukiot voitaisiin yksityistää erilaisia erikoistumisaloja tarjoaviin kouluihin ja niihin voitaisiin asettaa lukukausimaksut jonka vuoksi koulun uusien opetuskäytäntöjen jälkeen nuoret saisivat itse tienata paikkansa koulussa. Köyhyydessä on se hyvä puoli, että se monesti tekee ihmisen nöyräksi, mutta kuitenkin nöyryydenkin lisäksi tarvittaisiin myös itseluottamusta sen suhteen, että jokainen ihminen voisi itse saadaa itselleen perustavimman toimeentulon tason. Olisi kuitenkin varmaankin hyväksi, jos jokainen ihminen joutuisi kokemaan joskus elämänsä aikana köyhyyttä, koska se opettaa tyytymään vähään, kuten fransiskaanimunkit periaatteessaan tiesivät. Tässäkin kouluasiassa tapahtuvan muutoksen myötä oppimisessa tulisi enemmän perustaa kuuntelemiseen kuin kysymiseen. Ja kyllä, opettaja voisi olla joskus paikalla koulussa yksityiseen opiskeluun soveltumattomien nuorten kanssa, mutta sillä poikkeuksella, että opettaja tulisi sijoittaa luokan edessä olevaan puolitoista metriseen kuoppaan aasinhattu päässä. Samalla kun voidaan toivoa tapahtuvan edistysaskeleita siinä kehityksessä kun absoluuttinen köyhyys poistetaan maailmasta niin suhteellista köyhyyttä ei varmaan koskaan saada poistettua, koska silloin vaadittaisiin kaikille yhtä suurta palkkaa ja muita marxistihömpötyksiä. Itse tutkimusongelmaa voidaan lähestyä kahdelta suunnalta, eli 1) onko muiden vika ja moraalinen häpeä, jos joku tai jotkut ovat köyhiä 2) Toimiiko yksilö moraalisesti väärällä tavalla, jos hän on köyhä ja esimerkiksi asuu samalla seudulla kuin muut ei-köyhät ihmiset.
Tutkimuksessani hyödynnän etenkin bioetiikkaan liittyvää lähdekirjallisuutta, jonka pystyn saamaan käsiini. Yksi tärkeä kirja on Teaysin Global bioethics and human rights ja toinen on Peter Singerin Practical ethics. Aiheen puolesta lähdemateriaalina voidaan myös käyttää esimerkiksi sanomalehtiä. Myös esimerkiksi Amartya Senin ja Martha Nussbaumin kirjallisuutta voi todennäköisesti käyttää lähteinä. Niiden lisäksi myös Rawls ja Nozick ovat klassikkoina luonnollisesti käytettävissä lähdemateriaalina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti