Ehdollisesta (ärsykkeeseen perustuvasta) ja ehdottomasta (ilman ärsykettä motivoituvasta) käyttäytymisestä

Toiminnan ja ihmisen käyttäytymisen voi jakaa kahteen osaan: ehdolliseen ja ehdottomaan sen mukaan minkälainen motivoiva pohja toiminnan taustalla voi olla. Käyttäytymisen yleensä voi jakaa esimerkiksi reaaliseen ja symboliseen käyttäytymiseen. Reaalisessa eli käytännönmukaisessa käyttäytymisessä yleensä pyritään johonkin näkyvään raadolliseen asiaan, se voi olla esimerkiksi syömistä kylläisyyden tilan tuottamiseksi tai vessassa käymistä suolen toiminnan edistämiseksi. Symbolisessa käyttäytymisessä ei yleensä pyritä mihinkään näkyvään ja esimerkiksi ylioppilaslakin laittaminen päähän vappuna voi olla esimerkki tämänkaltaisesta toiminnasta, minkä lisäksi esimerkiksi maan lipun nostaminen salkoon tiettyinä päivinä on osoitus tämänkaltaisesta toiminnasta, kuten myös esimerkiksi syntymäpäivien tai nimipäivien muistaminen. Sen lisäksi käyttäytymistä yleensä voidaan kuvata myös tavanomaisella jaolla itseisarvoiseen ja välinearvoiseen käyttäytymiseen, siinä tavanomaiset päivittäiset toimet voidaan varmaankin lisätä välinearvoisen käyttäytymisen alle, koska ne ovat tiiviissä verkostossa toisiinsa nähden, ja voi sanoa, että jos osakin noista päivittäisistä toimista jää joskus jonkin syyn vuoksi pois, vaikuttaa se varmaankin normaalilla länsimaisessa yhteiskunnassa elävällä ihmisellä kaikkiin muihin toiminnan ja käyttäytymisen osa-alueisiin. Monille esimerkiksi aiemmin enemmänkin symbolista käyttäytymistä muistuttaneelle netin facebook-palvelussa käymisestä on tullut välinearvoista ja reaalisia päämääriä omaavaa käyttäytymistä, mikä monesti riippuvaiseksi jo tulleelle ihmiselle on monesti tärkein päivittäinen tehtävä. Facebookissa kerrottiin aiemmin vain tarinoita sen takia, että ihminen sai siinä hyvän olon tunteen vähän samalla tavalla kuin mitä on päiväkirjaan kirjoittaminen. Nykyään kuitenkin koska lähes kaikki ihmiset ovat siellä, on siitä tullut tärkeä verkostoitumisen kanava ja tunnetut ihmiset saavat siellä tiedottaa mielipiteistään ja asioistaan aivan kuin he puhuisivat suoraan jollekin maan suurimmista sanomalehdistä. Facebookissa oleminen ei siis ole vain joko reaalista tai symbolista toimintaa vaan siitä on tullut molempia yhdistävä maailma pienoiskoossa. Käyttäytymisen kuvailun jälkeen on tärkeää katsoa sitä, mikä on käyttäytymisen negaatio, sen käsitteellistodellinen vastakohta. Voidaan esimerkiksi ensin sanoa, että ruumiintoiminnot eivät ole toimintaa tai käyttäytymistä sanan varsinaisessa mielessä. Kuitenkin toiminnan vastakohdaksi voidaan helposti katsoa toiminnan ja käyttäytymisen puuttuminen. Toiminnasta ja siitä seuraavasta käyttäytymisestä poisjättäytyvät ovat usein toimintarajoitteellisia ja joskus myös esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä. Toiminnan puuttuminen ei ole itseisarvoista eikä välinearvoista, ja voidaan sanoa, että toiminnan puuttuminen ei ole edes yksittäistapausten kohdalla sellaista, että se sisältäisi jonkinasteisen arvovalinnan. Käyttäytymisen negaatio eli sen puuttuminen ei edistä minkäänlaisella tavalla yleiskäsitteellisen toiminnan laatua, sen takia, koska kaikkeen toimintaan liittyvät päämäärät eivät paikallaan pysyttäytyessä kehity millään tavalla. Voikin olla niin, että toiminta ja käyttäytyminen vaativat toimintaan totuttautumista, jotta tulevan toiminnan preferoimisen kanssa voisi tehdä valintavaihtoehtojen välisiä ratkaisuja. Ehdollisessa käyttäytymisessä tavoitellaan tavallisesti jotain, ja sen toimintarakenteeseen kuuluu ärsyke, joka voi olla niin välillinen kuin välitön. Ehdollinen toiminta siis vaatii olennaisesti jonkin tietyn havaintolaitteiston ulottuvilla olevan ärsykkeen rekisteröimistä. Näin ollen ehdollinen käyttäytyminen perustuu seuraussuhteeseen, jossa tiettyä ärsykettä, joka monesti voi kertoa toiminnasta odotettua palkintoa, joka voi olla esimerkiksi pimppa, asema, kikkeli tai raha, seuraa toimintaa siinä suhteessa minkälaisen toiminnan tuossa yhteydessä voidaan katsoa olevan samassa suhteessa saadun palkkion kanssa. Ehdollisen käyttäytymisen tutkija tieteellisen psykologian piirissä on ollut etenkin edesmennyt B.F. Skinner, jonka julkaisuissa se esiintyi behaviorismin nimellä. Ehdollinen käyttäytyminen on siis etenkin egoistista palkintotyydytykseen pyrkivää toimintaa, jonka perusta ei ole altruistisessa symbolistisessa toiminnassa. Huumorin lajeista, jotka riippuvat ehdollisuudesta voidaan mainita ainakin slapstick-huumori, jossa tehdään pilkkaa ihmisestä tai ihmisten ryhmistä ja sarkasmi, joka ei kehittyneempien veljiensä ironian ja itseironian tavalla suuntaudu suurempiin kokonaisuuksiin, vaan tekee slapstickin ohella pilkkaa yleensä pelkästään yhdestä henkilöstä, joka tavallisesti vielä on huumoritapahtuman aikana läsnä. Slapstick ja sarkasmi siis perustuvat ehdollisuuteen sen takia, koska niissä pyritään asettamaan oma persoona parempaan valoon toisten ihmisten kustannuksella. Ehdollisessa toiminnassa ja käyttäytymisessä toimintaa ohjaa valmis merkitys, ehdottomassa toiminnassa merkitys konstruoidaan. Ehdottomassa toiminnassa ei ainakaan haeta materiaalista hyötyä, eikä siinä laskelmoida samalla tavalla pyrkimysten eteen kuin ehdollisessa. Ehdottomassa toiminnassa ei myöskään ole minkäänlaista välitöntä tai välillistä ärsykettä minkä perusteella toimitaan, vaan siinä toiminta on enemmän symboliseen ja itseisarvoiseen viittaavaa. Ehdoton käyttäytyminen on siis siltä osin ystävällisyyteen, altruismiin ja yhteistyöhön viittaavaa käyttäytymistä siinä mitassa kuin mitä noita voidaan pitää pyyteettömän toiminnan lajeina. Ehdotonta käyttäytymistä voidaan myös pitää ironiaan ja itseironiaan liittyvinä, koska noissa huumorin ja olemisen lajeissa ei humoristista kommenttia ohjaa pyrkyrimäisyys ja halu näyttää oma minä parempana toisiin nähden. Symbolistisen runouden harrastajana voin sanoa, että monet ihmiset ovat pyrkineet siihen, että kaikki oleminen ja ilmaiseminen maailmassa voisi jonain päivänä olla täysin ehdotonta ja symbolistista ja että tavoitteellinen ehdollinen toiminta voitaisiin rajoittaa maailmassa todella pienen alan sisään. Voi kuitenkin olla niin, että esimerkiksi menestyminen liike-elämässä vaatii varmasti jossain mitassa ehdollisen toiminnan periaatteita, samalla kun ehdoton toiminta sen alueella vaatisi yhteiskunnan näkemisen samanlaisena ja samanlaisia symboleita sisältävänä. Kuitenkin voi sanoa, ettei asia ole täysin niin, koska samalla kun ehdottomassa toiminnassa merkitys konstruoidaan sen takia, koska ehdoton käyttäytyminen ei ole impulssista seuraavaa, vaan siinä toimintaa ja siitä seuraavaa käyttäytymistä tarkastellaan koko ajan uudelleen ja symboleita tulkitaan uudelleen.