Salainen Saksa
Tartu minusta rajallasi
Olet lähde - mutta et erehtynyt
Missä kyltymätön ahneus
Navalta asti samaan yltää
On jo rangaistu jokaisen sentin leveydeltä
Armottoman säihkeen kanssa
Ilman häpeää päällepommitettu
Kaikki maailman huokoset
Missä kohtuuttomien muurien takana
Rumat hulluuden solut
Arvo kehitti sen mitä huominen
myrkytti kauimmaisilta leveyksiltään
Aavikolle asti ratsastava mestari
Jurttiin asti menee peseytymään
Missä ei enää - rumassa hallussapidossaan
hörppäilee metsän kivipohjaisesta lähteestä
Kaksoslapsi susitar
Missä eivät - suuresti syötettyinä
Villit saaristot, enemmän vihreinä
Vielä kuitenkin nuorineiti-maa
Koska äärimmäisissä vaikeuksissa
Täysipäinen joka alla täynnä tuskaa
Hakien taivaallista anteeksiantoa
Hänen viimeinen salaisuutensa - he kääntyivät
Asian lait ja loi
Uuden tilan entiseen tilaan
Kerran olin etelämerellä
Syvästi huolehdittuna kuin esi-isä
Helläksi hiotun kiven päällä
Kuten minua järkytti lounasjärkytys
Murtautuen läpi öljypensaasta
Tönäisi eläimen jalkaa
Palaa pyhään kotimaahan
Löytäen alkuperäisen maaperän
Teroitetulla silmällä
Rikkaudet nukkuvat sylissäsi
Ja niin maaperä jolle ei ole astuttu
Kuten pimein sysimetsä
Auringon siipi, unelma
Kepposia nyt lähellä maaperää!
Silloin kuulin heistä jyrkänteen reunalla
Mulkoileva taivas aamunsarastuksessa
Nyt kauan ovat etsineet Olympiaa
Jossa kauheus löi häntä
Jonka takia hän ei enää tullut ystävyyden maljalle
Ja hyppäsi pulppuilevaan virtaan
Kaupungissa missä sitä kohtaan toimet ja toimijat
Josta ei välitä, kun jotain on kaikkialla
EI ollut koskaan kiinnostunut suurista tapahtumista
Kuinka uhkasi pinnoituksia ja rakennuksia
Demonin epätavallista näkymättömyyttä
Siellä hän seisoi talven valaisemassa salissa
Varjostettu säteilevä olkapää leipäkivestä
Sidontanauhan tuli pensaikkoisessa seppeleessä
Siitä asti kun oli mennyt hakemaan tyhmiä nautintoja
Lämpimässä kevyesti tuoksuvassa kevättuulessa
Kukkaisten teiden Jumala
Kaiken tietäjän kuuntelija
Pallon heittäjä tähtien kanssa pyllähtelyssä ja tanssissa
Vangitsematon koppari - täällä oli kuiskannut
Tunnistaen suun maitoisen lasin alla
Luoti torjui apostolikuvan
Tästä en tiedä enää ja vaikenen
Rauhallisen järjestyksen alue
Irtaantui yön fosforipilvistä
Kuin savuinen maa perikadossaan
Täysiääninen taisteluiden seppelöimä murahdus
Se ryntäsi läpi pölyisien ja roskaisien raunioiden
Hopeahuppuinen ruusu
Pian tapasin hänet, hiukset ovat typerän keltaiset
Jakoi hymyään minne tahansa meni
Täyttymyksellisin rauha - meidän kaikkien kertomana
Onnen kultamuruna pitkään asti seisoi
Kumppaneidensa toivosta tuli hän ahmituksi
Hänen koko täällä olonsa uhrina
Siinä rakastan sitä - minun ominta vertani
Paras laulaja laulaa parhainta laulua
Koska kerran kallis hyödyke pakeni häntä
Hän rikkoi tyyneytensä kovaäänisen pelin takia
Kyyristeli lahden loppuun määrätietoisena
Paikallaan vaeltelee ihmisten välillä
Markkinoiden ja kujien kautta rennossa maassa
Siellä missä seisoin aina vartiossa - pyysin maltillisuutta
Satasilmäinen kaikkialle leviävä tuoksu
Onko se samanlaista kun sinut kohtaan? Mistä käsin
Vastaus tuli haluttoman hämmästyneenä
Kaikki - kuitenkin sellaista vielä koskaan
Nosta minut sinun korkeudellesi
Kokous - älä kuitenkaan pudota minua!
Kuka silloin - Kuka teidän veljiänne
Ihmettelee - Ei irvistele komennon kohdalla
Se mikä eniten sinua nostattaa
Se mikä eniten tänään teidän arvoanne ajattelee
Syystuuli kuljettaa mätiä lehtiä
Lopun- ja kuolemanvalmis
Vain se mikä on rauhoittavassa unessa
Missä yksikään maistaja ei voi tuntea sitä
Pitkään syvällämakaavassa lähteessä
Pehmeämpi maa yhä silti vallitsee
Ihme jota ei voi tänään lukea
Taito on tulevassa päivässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti