Nykyistä oikeistoa, jos tällä nimellä kulkevaa poliittista ryhmittymää yleensäkään voidaan Suomesta tänä päivänä löytää, vaivaa pahanlaatuinen arvokato. Suomessa oikeistolaiset eivät enää uskalla tunnustaa olevansa oikeistolaisia tai edustavansa sellaisia arvoja, joiden omaajia on aikaisemmin kutsuttu oikeistolaisiksi.
Kokoomuksen puolueryhmä on nykyään sen luokan liberaalia vissunvässynporukkaa, joka vetäisi vertoja jopa Ruotsin Maltillisen Kokoomuksen nykytilalle. Mikä on tärkeintä oikeiston nykytilassa on se, että oikeiston piirissä toimivat eivät enää uskalla edes myöntää itselleen saati sitten sanoa toisille ihmisille, että ihmisten välillä on eroja, jotka voivat joissain tilanteissa johtaa ihmiset ajattelemaan oikeistolaisella tavalla.
Tämä nykyisin Suomessa vallitseva sosiaalidemokratiakulttuuri on imaissut kaikki muut puolueet sisäänsä, ja näin ollen sosiaalidemokratiasta on tullut kaiken Suomen politiikassa tapahtuvan murtamaton viitekehys. Nykypäivänä kaikki tasapäistävät eikä kukaan vahingossakaan kannusta ihmisiä kehittämään itseään vapaasti. Minä kuitenkin uskon, että oikeisto voisi ryhdistäytyessään olla antamassa suomalaiselle politiikanteolle suuntaa, koska pohjimmillaan oikeistolaiset arvot ovat varsin terveitä arvoja. Tällaisia ovat mm. vastuu, vapaus, sivistys ja oikeus.
Kokoomusta on joskus kutsuttu professoripuolueeksi, koska sillä on aiemmin nähty tehtävä kansakunnan sivistyksen ja sivistysinstituutioiden valvojana. Instituutioiden tulisi olla vahventamassa yhteyttämme länsimaiseen sivistykseen, jossa lähimpinä kulttuuriesikuvina voidaan pitää Saksaa ja Ruotsia. Meidän arvomme ja työetiikkamme on samanlaatuista. Kulttuurisen yhteyden hakua Venäjän suuntaan ei tule missään muodossa tukea.
Tänä päivänä monien oikeistolaisten poliitikkojen retoriikassa ja ajattelussa talous ja sen pyrkimykset ovat ylittäneet kulttuurin mukanaan kantamat arvot, ja mielestäni nämä kaksi näkemystä voidaan erotella sillä, että oikeistolainen voi olla niin kulttuurisesti ja taloudellisesti oikeistolainen, kun taas porvari on etenkin talousoikeistolainen ja katsoo että politiikan teolla on vaikutettava etenkin taloudellisiin päämääriin. Suomessa vielä tänä päivänä kulttuuri ja talous ovat erillään toisistaan toisin kuin esimerkiksi Britanniassa, jossa talous ja kulttuuri ovat sulautuneet yhteen, ja näin ollen kulttuurin tai talouden päämäärien ajaminen ei ole pois kummaltakaan toiselta. Mutta Suomessa on toisin, kun esimerkiksi suurin osa kulttuurityöläisistä kannattaa vasemmistoa. Sen takia tulisikin pyrkiä kompromissiratkaisuun talouden ja kulttuurin periaatteiden ajamisessa. Niitä molempia tarvitaan.
Oikeiston tulisi myös ottaa voimakkaammin kantaa maahanmuuttoon kuin mitä se on Kataisen ja Stubbin aikana tehnyt. Me emme tarvitse sosiaaliturvan varassa loisivia vapaamatkustajia. Esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa maahanmuuttajakysymys on ratkaistu hyvin, joten minkä takia meidän pitäisi poiketa tuosta sivistyskulttuurisesta porukasta?
Oikeiston vastakohta on ummehtunut sosiaalidemokratiakulttuuri, jonka periaatteiden mukaan kaikkien muiden ihmisten on haisteltava vieressä, kun yksi pieraisee. Oikeistolaisen vastakohta syyttää kaikesta yhteiskuntaa ja toisia ihmisiä. Tämän hyvin syvällisen ja sofistikoituneen näkemyksen mukaan ihminen on ja hänen pitää aina olla kaikkien vaikutettavissa ja pompoteltavissa. Sen mukaan ihminen saa mennä elämässä vain niin pitkälle, kuin minkä hänen sosiaaliturvansa hänelle sallii.
Tänä päivänä tavallisen kokoomuslaisen kansanedustajan erottaa aidosta oikeistolaisesta se, että hän sanoo olevansa liberaali ja moniarvoinen, mikä tarkoittaa käytännössä samaa kuin se, että sanoisi olevansa täysin arvoton ja toisten ihmisten pompoteltavissa. Nämä ihmiset antavat omat arvonsa kokonaan pois, jotta toiset ihmiset eli pääasiassa vasemmistolaiset pääsevät esittelemään omaa suvaitsevaisuuttaan.
Nykyoikeiston ongelmana on siis tänä päivänä liian pitkälle viety suvaitsevaisuus, jonka näkemyksen mukaan kaikkea, siis aivan kaikkea, on suvaittava. Nämä mukaoikeistolaiset eivät tunnusta minkäänlaisia todellisia arvoja, ja arvostelevat omia kannattajiaan, joista joillakin sattuu vielä jotain arvontapaista löytymään.
Tulevaisuudessa kaksi suurinta ongelmaa ovat maahanmuuttajat ja palveluiden yksityistäminen. Rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat tulisi tietysti lähettää takaisin lähtömaihinsa, ja mielestäni heidän työllistymisensä ja integraationsa edistymistä tulisi seurata siten, että käytettäisiin jonkinlaista valvonta-aikaa siinä, kun tarkastellaan onko heillä hyötyä tähän yhteiskuntaan, joka perustuu opiskeluun ja työhön.
Kokoomus on mukautunut tänä päivänä ummehtuneeseen sosiaalidemokraateilta peräisin olevaan ajatukseen hyvinvointiyhteiskunnasta. Tuloeroja on kyllä tiettyyn asteeseen asti hallittava, mutta on se selvää ja tuskin ketkään muut kuin jotkut menneeseen katsovat kommarit uskovat, että luokkaerot voitaisiin kokonaan poistaa yhteiskunnasta. Oikeiston tulisi haluta uskoa siihen, että ihmisissä on itsenäiseen toimintaan ja yrittämiseen kykeneviä tyyppejä, ja heille tulisi antaa oikeus palvella ihmisiä myös muissa töissä kuin sosialistisissa suojatyöpaikoissa.
Mielestäni esimerkiksi erityisterveydenhuoltopalvelut voitaisiin yksityistää täysin ja muutenkin yhteiskunnan tulisi tukea ja kannustaa ihmisiä etenkin sen kaltaiseen elämään, jossa he saisivat jotain aikaan. Itsenäistä toimintaa, vapautta ja sivistyksen ihanteita tulisi promotoida jo varhaisella asteella kouluissa. Tämä tietysti on nykyään mahdotonta, koska feministit hallitsevat koulujamme ja pakottavat lahjakkaimmat lapset yhdenmukaiseen puurtamiseen, joka varmasti turhaannuttaa heitä niin, että monet alisuoriutuvat.
Nuoria lukioikäisiä poikia tulisi kannustaa kehittämään omia hyviä puoliaan, koska se, että yliopistoissa suurin osa opiskelijoista on nykyään naisia, vääristää yhteiskunnan arvojen järjestystä ja syrjäyttää suuren määrän nuorista miehistä heidän vapaasti valitun elämäntiensä alussa. Lukioita tulisi muutenkin kehittää siihen suuntaan, että opetuskäytännöt ja oppimiskäytännöt kehittyisivät tukemaan itsenäistä työskentelyä ja ajattelua. Näin ollen myös osa lukioista voitaisiin yksityistää siten, että ne saisivat itse opetussuunnitelman ulkopuolella suunnitella tietyn määrän erilaisia oppimislinjoja edistäviä kursseja.
Yleensäkin erityisosaamista ja erikoistumista tulisi mielestäni pitää varsin hyvinä asioina, ja sen takia jäykkien sosialistirakenteiden ei tulisi olla yrittämisen ja yhteisöjen kehittämisen tiellä. Mutta niin kauan kuin sosiaalidemokraattinen Faroksen majakka on heijastamassa valoaan ympärille, on Suomen historian oltava vain tuon valon historiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti