Uusi oppiaine

Kouluihin tulisi ottaa elämänkatsomustiedon ja filosofian rinnalle uusi oppiaine: Arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Tätä oppiainetta varten ei välttämättä tarvittaisi kokopäiväistä opettajaa, vaan kurssin oppisisällöt voisivat muodostua eri alojen ammattilaisten kouluvierailuista, minkä avulla kurssille saataisiin omanlaatuisensa kokemistapa, kun kaikki tieto ei suodattuisi läpi ainoastaan yhdestä pedagogista, jolla varmasti on muiden ohessa rajoittuneet taidot käsitellä näin laajaa ainetta. Oppiainetta ei välttämättä edes tarvitsisi heti lisätä  opetussuunnitelmaan, vaan siinä voitaisiin tarjota opetusta koulun ulkopuolella samalla tavalla kun nykyisin on jo olemassa kaikenlaisia urheilukerhoja.
 Arvojen kritiikissä keskityttäisiin kertaamaan sitä, miten haitallisia jotkin keinotekoiset arvot mutta etenkin sellaiset arvot, jotka pakottavat oppilaan ajattelemaan kaikkea hyödyn kautta, ovat yksilön tiedon arvostamiselle. Arvojen kritiikissä pyrittäisiin siis siihen, että se tärkeä periaate, jonka mukaan tiedon tulee useimmissa tilanteissa olla itseisarvoista eikä sillä siis välttämättä pyritä mihinkään materiaaliseen, voimistuisi oppilaiden mielissä.
Asenteiden kritiikki tarkoittaa sitä kehitystietä, joka johtaa arvoihin ja arvostelukyvyn kriittiseen tarkasteluun. Asenne joka voi haitata oppimista ja maailmassa menestymistä on siis tulkittava jokseenkin haitalliseksi asenteeksi. Myös liiallinen konformisuus, massan paine ja ilman olennaisuutta ylläpidettävät roolit, kuten sukupuolten mukaiset puhetavat ja kiinnostuksen kohteet, tulevat jossain vaiheessa nuorelle haitalliseksi, koska maailmaa tulee jossain vaiheessa pystyä tarkastelemaan riippumattomana tuollaisista rooleista.
 Arvostelukyky tarkoittaa sitä instrumenttia jota ihmiset käyttävät suhteuttamaan erinäisiä asioita ja ajatuksia. Arvostelukyvyn kritiikillä siis pyrittäisiin siihen, että nuo mahdollisesti haitalliset asioiden suhteiden vääristäjät tasoittuisivat nuorten mielissä, ja mieltä tulisi voida muokata asioiden analyyttiseen ja tieteelliseen hahmottamiseen. Arvostelukyvyn kritiikin tulisi myös koskea sitä, miten oppilaat saataisiin ajattelemaan oikeilla tavoilla oikeanlaisissa tilanteissa.
Näillä kolmella oppiaineen sisällöllä pyrittäisiin lisäksi entistä enemmän siihen, että voitaisiin muodostaa jonkinlainen maallisia ja pyhiä symboleita yhdistelevä, Comten positivismia muistuttava kansalaisuskonto, jonka olisi tarkoitus suhteistaa erinäisten oppien ja ideologioiden merkitystä yhteiskunnalle ja yksilöille. Sen asenteen tulisi myös voida tasata erinäisten dogmien kuten skientismin ja kiihkouskovaisuuden yhteiskunnassa herättämiä epätasaisuuksia. Arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin tulisi siis sisältää etenkin tutkimusetiikkaa, mutta myös muuta filosofiaa, aate- ja oppihistoriaa, tiedon sosiologiaa ja neurotiedettä ja neuropsykologiaa, ja näitä viimeksi mainittuja sen takia, koska mielestäni ajattelun on ollessaan kehittynyt perustuttava ajatuksien alkuperän tuntemiseen.