Soudan yksin yössä
en löydä ketään
ja kuitenkin haluaisin olla löydettävissä
Yö on julma, se ei kysele
Kuka tahtoo sen hyväksyä, saa sen
Ilman rajoitteita ja liennytyksiä
katson kohti kuunvaloa, ja
samalla minut täyttää toive tulevasta
vaikka minun pitäisi olla hiljaa
tyytyä rooliini, mutta kuitenkin
tunnen olevani lähellä tavoitettani
En halua antaa sinulle turhia toivoja
sillä se on nyt se asia
josta minun ei kannata puhua
kuunvalo täyttää mieleni toivolla
sen tajuamisella että meille kaikille on tehtävä
voimme auttaa itseämme sen löytämisessä
hallaiselta pellolta kultaisille rannikoille
sitä myötä kun pieni lapsi nauraa, ja äiti
hymyilee lapselle takaisin alkuhymyään
Alku kai on se mitä tavoittelen
että voisin palata kuunvaloon toivomaan
sitä mistä olen jäänyt paitsi
Mutta en tiedä todellakaan sellaisesta
olenhan kuitenkin kokenut paljon
Mutta kertovatko kokemukseni sellaista
mihin muut eivät usko
toiveeseen ikuisesta lemmestä
ja säilytetystä kunniasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti