Kirjoitin viime kerralla siitä, millaisia taitoja oppilaat tarvitsisivat pärjätäkseen koulussa. Mielestäni ensinnäkin koko luokkaopetuksen oleellisuutta tulisi harkita ja oppitunteja pitäisi alkaa korvaamaan tehtävillä, tenttikirjoilla ja videoluennoilla. Tämä tasaisi epäsuhtaista tilannetta siinä, kun luokkaopetus yleensä suosii vain tietynkaltaisia oppijoita, ja jättää muut alisuoriutumaan. Itsenäisen työskentelyn tärkeyttä korostamalla saataisiin oppilaat tasa-arvoisempaan asemaan ja he olisivat valmiimpia yliopisto-opetukseen.
Mikä on havaittavaa tänä päivänä on se, että nämä "kiltit tytöt", jotka ovat "open" suosikkihikipinkoja ovat aivan poissa tolaltaan, kun opettajan mielistelemisellä ei enää saakaan helpolla hyviä arvosanoja. Näin ollen valmistamalla oppilaita itsenäiseen opiskeluun jo lukiossa tekisi heistä valmiimpia yliopisto-opintoihin ja ehkäisisi sitä, että oppilaat luuhaisivat yliopistossa yli viisi vuotta.
Lukioiden opetusjärjestelmän muuttamisella säästettäisiin opetukseen menevistä resursseista ja lisäksi oppilaat voisivat koulun ohessa keskittyä omiin harrastuksiinsa ja osa-aikaisiin työpaikkoihin. Monesti harrastus on suuremmalla todennäköisyydellä nuoren tulevaisuutta ohjaava vaikutin kuin lukio-opetuksen suppea sisältö. Näin ollen myös lukioita tulisi yksityistää siten, että oppilaat voisivat valita koulunsa sen perusteella minkälaisia kursseja ne tarjoaisivat. Eli toisin sanoen yhtenäisestä opetussuunnitelmasta pitäisi luopua, koska humanistit eivät hyödy matematiikan, kemian ja fysiikan opiskelusta.
Minä olen tarvinnut tähänastisessa elämässäni vain neljää peruslaskutapaa, jotka opetettiin minulle jo ala-asteella. Siitä huolimatta jouduin käymään tämän oppiaineen kursseilla vielä tuhansien seuraavien tuntien ajan. Olen alkanut ajattelemaan, että matematiikkavastaisuuden näkee minusta jo ulkonäön perusteella, sillä muistan, että kun olin ainoan kerran sinä syksynä, jolloin aloitin filosofian opiskelun virallisena pääaineopiskelijana, matematiikan kurssin ensimmäisellä tunnilla, suuntasi opettaja virnistäen katseensa suoraan minuun kaikista noin sadasta salissa olleesta, kun hän kertoi avoimen yliopiston opiskelijoita (eli hänen mukaansa varmaan etenkin matematiikassa taitamattomia noviiseja) olevan kurssilla.
Koulussa tulisi siis yhtenäisen opetussuunnitelman sijasta tarjota eriäviä opiskelusuuntia, kuten kieliä, reaali-aineita ja luonnontieteellisiä aineita tarjoavia kokonaisuuksia. Kouluissa tulisi enemmän kuunnella kuin kysyä, koska sillä tavalla oppilaat voisivat kehittää hyviä puoliaan toisin kuin siinä tilanteessa, jos oppilaita velvoitettaisiin puurtamaan sellaisten aineiden parissa, jotka eivät heitä kiinnosta.
Minä olen huomannut, että älyn sijasta motivaatio on tärkeämpi tekijä kouluaineissa menestymisen kannalta. Olen itse menestynyt aina aineissa joista olen ollut kiinnostunut ja muiden aineiden, joihin olen suhtautunut välinpitämättömästi arvosanat ovat olleet tavallisesti vain hyvää keskitasoa. Eli etenkin mielenkiinnon mukaan tulisi päättää siitä, mitä oppilaalle opetetaan. Noiden mielenkiinnon kohteiden mukaan oppilaat voisivat tehdä osa-aikaistyötä opiskelun ohessa, ja olisi hyvä, jos oppilaita ohjattaisiin osittaislainsäädännön avulla mielenkiintojensa mukaisiin työtehtäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti