Kohti itsenäisen ajattelun, yksilöllisyyden ja eksentrisyyden hyväksyvää kulttuuria Osa I

Suomessa on monia erinäisiä instituutioita ja instituutioihin perustuvia käytäntöjä, jotka vievät ihmisiltä vapauden. Yksi näistä on mielenterveysinstituutio ja psykiatrit. Psykiatria perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen käyttäytymisestä ja puheesta voidaan päätellä ja tehdä erinäisiä tulkintoja ihmisen mielentilasta ja hänen tulevasta toiminnastaan.
Psykiatria Suomessa perustuu mielenterveysinstituutioihin, jotka perustuvat suljettuihin ja avoimiin osastoihin, joissa hoitajat ja lääkärit kaitsevat ja ainakin kuvittelevat parantavansa näitä onnettomia hoitoon joutuneita epäonnistumistapauksia. Psykiatria perustuu jo satojen vuosien ajan sovellettuun ajatukseen, jonka mukaan riittävällä tavalla toisista poikkeavasta olemisesta syytettyä ihmistä rankaistaan vapauden viemisellä. Tämä perustuu ajatukseen, jonka mukaan poikkeavalla tavalla oleva ja toisella tavalla ajatteleva ihminen ansaitsee rangaistuksensa sen takia, koska hän mahdollisesti tuottaisi toisille ihmisille tai itselleen pysyvänlaatuista haittaa.
Monet psykiatrian kriitikot ovat ajatelleet, ettei ihmisen käyttäytymisestä voida päätellä sitä, onko ihminen sekopäinen vai ei. Kaiken tulisi perustua biologiseen arviointiin, eikä siihen miten ihmiset käyttäytyvät. Esimerkiksi manian sanotaan olevan hyväksi kaikelle luovalle toiminnalle, koska siinä aivojen reseptorit eivät tuki omaperäisten ajatusten virtaa aivoissa sijaitsevan talamuksen läpi. Jotkut tutkijat ovat kirjoittaneet, että Suomessa käytössä oleva tapa rajoittaa mielenterveyspotilaiden liikkumisen ja yhteydenpidonvapauttaan on vastoin YK:ssä määriteltyjä jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Mielenterveysinstituutiot siis perustuvat vieläkin Suomessa siihen muinaiseen ajatukseen, jonka mukaan mielenterveysongelmaiset ihmiset on saatava piiloon muilta ihmisiltä, jotteivat he aiheuta heille mielipahaa tai moraalista närkästystä, sillä on mielestäni täysin väärin väittää että kaikki tahdonvastaisessa hoidossa olevat ihmiset olisi vaarallisia itselleen tai toisille ihmisille.
Olen havainnut että jotkut entiset kaverini ovat ottaneet mielenterveysongelmaisista ihmisistä kantaa sanomalla esimerkiksi jotain epäsovinnaisella tavalla käyttäytyvää ihmistä "avohoitotapaukseksi", jonka jälkeen heistä on tullut entisiä kavereitani. On mielestäni todella alentavaa puhua tästä ehkä oikeuksiltaan heikoimmasta yhteiskunnallisesta vähemmistöstä niin loukkaavalla tavalla, mitä harjoittavat jopa jotkut mielenterveysinstituutioissa työskentelevät ihmiset.
Yksi tärkeä ja siksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen epäkohta mielenterveysinstiuutioissa on se, miten ne holhoavat mielenterveysongelmaisia ihmisiä siten kuin he olisivat jotenkin älykkyydeltään vajavaisten ihmisten tasolla. Nämä ihmiset myös liioittelevat potilaiden ongelmia siten, kuin heidän olisi välittömästi tulkittava omat mahdollisuutensa yhteiskunnassa ja elämässä jotenkin rajoitetuiksi. Minä olen mielenterveysinstituutioissa olemisen jälkeen mm. matkustanut pitkin maailmaa, tehnyt kandintutkielman, pro-gradun, noin 280 opintopistettä yhtenä vaikeimmista pääaineista pidetyssä filosofiassa ja kirjoittanut viisi kirjaa, ja en kokemuksestani usko kaikkien muidenkaan jäävän tässä heikommaksi. Sairaalassa ollessani huonekaverini mm. purkivat ja sen jälkeen kokosivat uudelleen omat tietokoneensa ja molemmat lukivat vakavasti otettavaa kirjallisuutta. EI tulisi vaipua siihen harhakuvitelmaan jonka mukaan mielenterveysongelmat vaikuttaisivat kokonaisvaltaisesti persoonallisuuden kaikkiin osiin.