Johdanto:
Olemisen laadut jakautuvat kolmeen tahdosta riippuvaiseen osioon, jotka ovat tahdollinen, tahdoton ja tahdonvastainen oleminen. Tahdonvastainen oleminen liittyy monesti tahdollisen toiminnan osiin, siinä voi olla osia niin tahdottomasta kuin tahdollisestakin olemisesta. Se liittyy monesti muiden ihmisten tahdollisuuteen ja siinä ulkoinen päättää sisäisestä. Esimerkiksi kuoleminen liikenneonnettomuudessa tai meteoriitin kohteeksi joutuminen on tahdonvastaista olemista, tai ainakin niille, jotka kokevat elämisen hyväksi ja myönteiseksi asiaksi. Tahdollinen oleminen on synteettistä toimintaa siinä mielessä, että siinä sisäinen ja ulkoinen sekoittuvat keskenään. Siinä siis on osia myös tahdottomasta olemisesta, koska tahdollinen oleminen ja tahdoton oleminen syöttävät siinä toisilleen palautetta, jonka perusteella ne vaikuttavat toisiinsa. Tahdotonta olemista voidaan kutsua itseistoiminnaksi. Siinä tahdoton heijastuu tahdolliseen ja toisin päin. Tahdoton oleminen ja ominaisuudet määrittyvät monesti suuresti geeniperimästä mutta myös ympäristöistä, joissa geenit saavat toiminnalleen taustan. Tähän voi lisätä sen, että ihmisessä on useimmin myös tiettyjä alttiuksia, joiden kautta ihmiset reagoivat maailmaan ja kokevat sitä. Alttiudet voidaan varmaankin erotella negatiivisiin, positiivisiin ja neutraaleihin alttiuksiin, sen mukaisesti miten ne vaikuttavat ihmiseen ja hänen kokemuksiinsa ja niiden mukaiseen toimintaan. Kuitenkin kokemukset monesti merkittävällä tavalla muovaavat ihmisen tapaa toimia oli se sitten tahdotonta tai tahdollista. Ihminen siis on jollain asteella ainakin Locken sanoman mukaan tyhjä taulu, vaikka uskonkin kuitenkin perinnöllisten alttiuksien ohjaavan ihmistä merkittävällä tavalla.
Tahdoton oleminen
Tahdotonta toimintaa, jota voidaan kutsua itseistoiminnaksi, koska se on suoraan ihmisen perinnöllisista ominaisuuksista virtaavaa toimintaa, parannetaan tahdollisella toiminnalla. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ellei hyväksyttäisi riittävänasteista tahdon vapautta ja nähtäisi ihmisessä sijaa valinnalle, olisi kaikki ihmisessä determinoitua ja kaikki saisivat vain sen, minkä muut ihmiset heille antaisivat. Geenit eivät siis mielestäni itsessään pakota ihmisiä jonkin asteisiin rooleihin, joita tahdonalaisuuden lait heille antaisivat. Geenit monesti määrittävät sen, miten laaja ja tehokas tahto ihmiselle muovaantuu. Olisi kuitenkin väärin johdallistaa tahdoton elementti, eli kuvitella siinä seuraussuhde, johonkin deterministiseen syyhyn. Tahdollisella valinnalla, joka ei yleensä perustu determinoituihin lakeihin, voidaan jossain mitassa vaikuttaa tahdottomaan elementtiin. Vaikka esimerkiksi rikollisuuden ei mielestäni voida katsoa johtuvan pelkästään rikollisesta elementistä rikollisten aivoissa, niin kuitenkin jonkinlainen geeneihin liittyvä merkitysarvo näilläkin asioilla on. Näin ollen on varmaan niin, että rikollisten suurimmat rikollisuuteen johdattaneet tekijät ovat huonot tahdottoman olemisen ominaisuudet ja sen lisäksi kyvyttömyys tahdon valinnalla tehdä oikeita ratkaisuja. Näin ollen rikollisuudesta tulisi pyrkiä pois ihmisten elintason ja koulutuksen parantamisella, minkä ei välttämättä tarvitse tarkoittaa minkäänlaista suurempaa rahojen käyttöä näihin aiheisiin. Mielestäni koulut ja erikoisterveydenhuoltopalvelut voitaisiin yksityistää pikimmiten niin, että lahjakkuudesta palkittaisiin enemmän ja sosiaalipalvelut voitaisiin rajoittaa heikoimmalle osalle väestöstä.
Toiminnan säätely
Tahdottoman olemisen säätely tapahtuu vain tahdolla tahdollisessa sielunosassa. Sielunosa voi joidenkin mielestä kuulostaa vanhentuneelta termiltä, mutta voidaan varmaan toisella tavalla sanoa, että nuo toiminnot ovat myös ihmisen psyyken ja hermostollisen toiminnan osa-alueita ja siinä ne ovat merkittävällä tavalla riippuvaisia ihmisen saamasta geeniperimästä ja siitä miten yksilö on pystynyt sopeuttamaan sisäisiä ominaisuuksiaan ulkoiseen, eli siinä katsotaan ihmisen sopeutumiskyvyn astetta. Toimintaa voidaan säädellä oikeankaltaisella strategialla sillä ihmisessä on sekä valittu että valitsematon puoli. Tahdotonta toimintaa voidaan siis säädellä tahdolla siinä mitassa kuinka tahdoton puoli ulottuu seurauksissaan tahdollisen toiminnan osa-alueelle. Tahdoton toiminta on siis jotain sellaista, mikä niissä olosuhteissa, joissa tahdollisuus ei toimi oikein, voi johtaa kielteiseksi katsottuun olemiseen, toimintaan ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi halu saada ravintoa tai esimerkiksi seksiä voidaan katsoa tahdottoman olemisen osa-alueella sijaitseviksi asioiksi. Näitäkin voidaan säädellä tahdolla silloin, kun tahdoton toiminta ei ota otetta yleisestä toiminnan säätelystä, eli siinä voidaan käyttää erilaisia strategioita, kun tahdosta riippumatonta toimintaa yritetään ja pyritään hillitä.
Moraalinen vääryys
Moraalisia vääryyksiä koetaan moraaliaistilla, jotka liittyvät tahdollisuuteen, eli tahdon on toimittava oikein, että ihminen voisi olla moraalinen ja kokea moraalisia asioita. Väärää on yleisesti määritellen se, mitä ei voi hyväksyä, ei niin itselleen kuin ei myöskään toisille. Moraaliaistin toiminnassa vaikuttavat tahdottoman ja tahdollisen elementit. Moraalinen vääryys on filosofian historiassa monesti määritelty sen perusteella, jos teon seuraus, teko itsessään tai teon tekemiseen liittyvät ominaisuudet ovat olleet tulkittavissa vääriksi. Mielestäni moraalinen vääryys liittyy aina ihmisen tahdollisiin ominaisuuksiin, mielestäni siis tahdoton toiminta ja oleminen ei voi olla moraalisesti väärin, koska siihen voidaan vaikuttaa vain ihmisen tahdollisten ominaisuuksien kautta. Se miten tahdolliset ominaisuudet voivat olla vaikuttamassa ihmisen tahdottomiin ominaisuuksiin liittyy siihen, miten tahdolliset ominaisuudet voivat ennakoida tahdottomien ominaisuuksien ilmentymistä ja strategioida sitä, miten tahdottomien ominaisuuksien ilmeneminen voidaan hyödyntää ja miten sitä voidaan muokata sielun tahdollisilla ominaisuuksilla.
Tahdollinen valinta
Tahto tarkoittaa ihmisen ajattelua, toimintaa ja olemista ohjaavaa entiteettiä, joka vaikuttaa siihen mihin suuntaan ihminen etenee ja mitä hän pystyy saamaan ympäröivästä todellisuudesta. Tahto ohjaa ihmistä hänen itsensä haluamaan suuntaan ja rekisteröi hänen omaa ajatteluaan asioista, ihmisistä ja ajatuksista. Tahdollinen toiminta on siis sellaista toimintaa, joka on ihmisen vaikutettavissa ja ohjattavissa. Ihminen ohjautuu tahtonsa mukana käyttäen siinä tahdollista valintaa, jossa ihminen päättää siitä, mitkä käytössä olevista vaihtoehdoista hän valitsee ohjaamaan toimintaansa. Ihminen voi esimerkiksi päättää siitä, lähteekö hän kavereittensa kanssa kaupungille, vai auttaako hän esimerkiksi sen sijaan vanhaa isoäitiään kotiaskareissa. Tässä kohdin ihminen todennäköisesti miettii etenkin sitä mistä toiminnasta hän saa suurimman hyödyn, vaikka kuitenkin tahdollinen valinta voi johtaa myös täysin pyyteettömään toimintaan, jossa ihminen ei laskelmoi toiminnasta saamiaan etuja. Tahto voi siis ennakoida toiminnasta saamiaan hyötyjä ja laskelmoida niiden kautta, mutta samalla jotkut ihmiset tai kaikki ihmiset joskus, voivat toimia täysin pyyteettömästi ja toiminnan hyötyä ajattelemattomasti, eli tahdollinen valinta ohjautuu joskus altruismin periaatteiden mukaisesti. Kuitenkin tahdollisen valinnan kohdalla on hyvä muistaa ns. Nashin tasapaino ja monien pelaajien pelit, joissa ratkaisun seuraavasta valinnasta tekee toisten tekemät valinnat ja niiden liittyminen pelin jatkumiseen.
Tahdon vapaus
Monesti jakautuminen tahdon vapauden tunnustajiin ja tahdon vapauden kieltämiseen, noudattelee jakoa humanistisesti ajatteleviin ja antihumanisteihin. Tahdon vapauden kielsi esimerkiksi sellainen muinainen ranskalainen marxisti kuin Louis Althusser. Nämä antihumanistit ajattelevat, että ympärillä olevat yhteiskunnalliset rakenteet itsessään määrittelevät sen mitä ihminen tekee ja mitä ihmisen on tehtävä. Minä edustan käsityksessäni tahdon vapaudesta jonkinlaista keskivälin mielipidettä. Minun mielestäni ihmisen käytössä on vapaa tahto, mutta sen toiminnassa on otettava huomioon se, että tahdon on toimittava eri tavoin riippuen siitä millaisella toiminnan ja ajattelun osa-alueella se toimii. Ihmisessä on siis mielestäni myös tahdoton elementti, johon ei voida vaikuttaa samalla tavalla kuin voidaan ihmisessä olevaan tahdolliseen elementtiin. Voi varmaan ajatella, että tahdottoman osan mukaisen toiminnan seurauksia valvomalla voidaan päättää myös siitä, millaisella palautteella pyritään vaikuttamaan ihmisen tahdottomaan sielunosaan. On siis mielestäni selvää, että ihmisen tahdotonkin osa voi ottaa vastaan jonkinlaista palautetta vapaalta tahdolta silloin, kun se on toiminut ja se pystyy jossain mitassa hahmottamaan oman toimintansa periaatteita niin, että se pystyy itseorganisoitumaan uudelleen palautteen saamisen mukaan. Tahdon vapaus on siis mielestäni totta, vaikka sen pitää ihmisessä toimia hieman eri tavoilla riippuen siitä mihin ihmisen osiin se pyrkii vaikuttamaan. Ihmisessä ei siis ole varsinaista tahdosta riippumatonta osaa, vaikka ihmisen kaikki osat eivät reagoikaan tahdon käskyyn ja tahdonvalintaan samalla tavalla. Kuitenkin on sanottava, että ihmisen tahdollisten ominaisuuksien kehittämisellä, minkä pitää tapahtua osin jo heti kasvatuksen aikana, estetään epätoivottavat ilmiöt, kuten rikollisuus, joka voisi johtua sellaisesta toiminnasta, jossa ihmisen tahdottomat ominaisuudet toimisivat vapaasti ilman tahdollisen valinnan vaikutusta.
Konkluusio
Tahdottomaan olemiseen voidaan vaikuttaa tahdolla, vaikka tavat jolla siihen vaikutetaan ovatkin erilaisia kuin ne joilla vaikutetaan tahdolliseen olemisen osaan. Tahdoton oleminen ei itsessään voi olla moraalisesti väärin, mutta siitä voi tulla moraalisesti väärää, jos tahdottomaan olemiseen ei pyritä vaikuttamaan tahdollisella osalla niillä välinein, joilla se on mahdollista, vaikka ne tavat ovatkin erilaisia kuin joilla vaikutetaan tahdolliseen sielunosaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti