Talven viima puhaltaa viimeisiä henkäyksiään.
Ottaako kevät siitä puolinelsonin,
vai kuten tavallisesti
hiljaisen lasketuksen,
jolle eurooppalaiset nauravat omahyväisesti
ja ihmettelevät
kuin jotain G8:aan soluttautunutta joulupukkia
Aivan kuin maan ikirouta olisi osa meitä
se tulee auttamatta meidän osaksemme
vaikkemme olisi kokonaan sieltä.
Kuitenkin miehisyys löytyy tähdistä
kuinka ne jaksavat paikallaan, ainiaasti.
Ja vaikka Narkissos ei vieläkään lopettaisi
lähteensä katselua - ja
että Echo ei kyllästyisi huutamaan,
tulisi meidän katsella kasvojemme syvimpiä vajoutumia
ja toistaa toisillemme vakuutus siitä
että olemme aina tulevassa läsnäolevia,
vaikka toisaalta ihmisen yksinäisyys on kirjoitettu vuoriin,
ja sekään joka joskus sinne yltää
ei saa matkastaan kuin osallisen palautteen: et riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti