Todella wanha filosofinen kirjoitus

Miksi opiskelen filosofiaa

Huom. Käytin kommentariaatin käsitettä jo 2005 ilman tietoisuutta aiemmista käytöistä.

Tuleeko filosofian voida vaikuttaa filosofian ulkopuolelle? Marxin mukaan maailman selittäminen ei yksinään riitä vaan on pyrittävä myös muuttamaan maailmaa. Eikö siis itse selittäminen muuta sitä?

Jos ajattelemme tapoja joilla filosofia operoi, voimme havaita ettei maailman muuttaminen ole filosofialle avointa, jos filosofian harrastaja ei itse pyri tuomaan filosofiaa elämään – filosofian selvälle muukalaismaastolle.

Filosofia on elämän vastaista koska filosofia syntyy ilmiöistä, joissa elämänmukaisuus ei ole päässyt jatkumaan. Elämänmukaisuudella tulee ymmärtää lähinnä niin sanottuja ajan ja tilan, sosiaalisen jatkuvuuden ilmiöitä. Vaikka filosofia vaatiikin syntyäkseen sosiaalista jatkuvuutta, on se sosiaalisen jatkuvuuden ”nykymuodon” vastaista. Vapaa ajattelu tai viisauden rakastaminen on alkeellisessa muodossaankin ainoa vaihtoehto kommentariaatin vaikutukselle.

Sosiaalisen jatkuvuuden ”nykymuodolla” on ymmärrettävä niin sanottua vaikutteellisuuden tilaa, jota kommentariaatti muokkaa. Kommentariaatti on tunnustushierarkiaa kontrolloiva tunnustuksen taso, jolla on ylivalta muihin tasoihin nähden. Kommentariaatti tulee ymmärtää arvo- ja tuki-instituutioiden käsitteiden avulla. Kommentariaatti on instituutio joka on noussut yhtenä arvoinstituutiona toisten ylle siten että muista arvoinstituutioista on tullut entisen joukkonsa jäsenen tuki-instituutioita. Kommentariaatti on siis suvereeni tunnustuksen taso, joka on päässyt nousemaan yhdestä hierarkiatasosta muiden hierarkiatasojen säätelijäksi.

Tunnustushierarkia on teoreettinen malli ihmisen mielellisestä rakenteesta - tietoisuudesta, jota ei voida mallintaa muuten kuin teoreettisesti. Tunnustushierarkia on muodostunut ihmisen tullessa enemmän tietoiseksi itsestään ja ympäröivästään. Tunnustushierarkia on aiemmin sisältänyt vähemmän erillisiä ja eriarvoisia hierarkiatasoja kuin tänään. Ihmisen aivojen kehittyessä kehittyi hänelle yhä eritellympi sosiaalinen tietoisuus. Sosiaalinen tietoisuus toi ihmiselle tiedon omista tukijoistaan ja omista vihollisistaan.

Tunnustushierarkian taso on muodostunut kollektiivisesti jaetusta arvotunteesta, jolla on merkitysvalta muihin saman tason arvotunteisiin (joista tulee tuki-instituutioita) nähden. Kollektiivisesti jaettu arvotunne on kanonisoitu arvoinstituutioon, jolle on muodostettu tuki-instituutioita. Tätä myötä koko elämänilmiöiden kirjo on koodattu tunnustushierarkiaan, joka itse asiassa on keinotekoinen kulttuurin tai sovinnaisen vaikutteellisuuden tuote.

Viimeiset kaksisataa vuotta ovat mullistaneet ihmisen ja hänen käsityksensä ympäröivästä. Sosiaalinen jatkuvuus on saanut monia mahdollisia muotoja. Teollinen vallankumous on mahdollistanut sen että ihminen on kyennyt siirtämään monia itsestään havaitsemia kykyjä itsestään nähden ulkoiseen koneiden suoritettavaksi.

Ihmisen tunnustushierarkia oli kehittynyt jo keskiaikaan tulemisen aikaan lopulliseen muotoonsa. Kaikki myöhäisempi vaikutus on ollut tunnustuksen tasoihin nähden suvereenin kommentariaatin vaikutusta.

On teoreettisesti hauskempaa ja perustellumpaa puhua evoluutiosta ihmisen omasta toiminnasta riippuvaisena kehityskulkuna kuin Darwinin mallissa jota ei luonnontieteen menetelmin voida perustella. Koska ihmisen toiminta ei välttämättä ole aina parempaa kuin ei-toiminta voidaan hypoteesiin postuloida myös devoluutio ja revoluutio. Devoluutio on kehityskulku joka seuraa kun kommentariaatti vaikutteellistaa sosiaalisen jatkuvuuden taskun. Tuolloin kommentariaatti hierarkisoi uudelleen tuolla hetkellä vallitsevaa hierarkiaa. Revoluutio on taas harvinainen ilmiö, jossa muokattava sosiaalisen jatkuvuuden aines irtaantuu kommentariaatin vaikutuksesta.

Kommentariaatin toiminta ei ole hyväksi koska ihmisellä on taipumus suuntautua päämääriinsä emergenttisesti (päämäärät kehittyvät tasoissa ja merkittävän päämäärän tavoittaminen laajentaa tietoisuutta). Hierarkia taas on vastakkainen organisaation muoto emergenttisesti syntyvään organisaatioon nähden. Ihminen joka ei ole pelkästään institutionalisoiduista arvotunteista ja niitä kannattelevista tuki-instituutioiden vähemmän merkitysvaltaisista arvotunteista vaikutteellinen on parhaassa tilassa kyvyllinen luomaan tunnustushierarkian itse.

Kypsäksi, ajatteluun kykeneväksi henkilöksi edetäkseen, henkilön on kyettävä irtautumaan sosiaalisen jatkuvuuden taskuista, koska nykyteknologian ansiosta kommentariaatti, vallitsevan arvojärjestelmän muuntelulaite, kosmetisoiva katse, voi vaikutteellistaa ihmisen toimimaan sosiaalisen jatkuvuuden taskuissa vallitsevien odotuksien ehtojen mukaan. Tällöin ihminen ei voi päästä hyviin päämääriinsä – päämäärien kehitystasot sortuvat ja ne relatisoituvat absurdin kokemukseksi, jota on parhaiten kuvaillut Albert Camus.