Kansalaisuskonnosta

Miettiessäni sitä, mihin ihmisen kannattaa käyttää voimavarojaan ja aikaansa, tuli mieleeni ajatus siitä, miten ihmisten kannattaisi tarkkailla sitä, miten toiset ihmiset tekevät rajanvedon universaalin ja partikulaarisen ja pyhän ja profaanin välille. Se liittyy esimerkiksi tunnustetun uskonnon muotoon ja uskonnosta peräisin olevien johdannaisilmiöiden rakenteeseen. Mitä yhteisössä on sallittua tehdä monesti kertoo siitä, millaisia uskonnollisia vaikuttimia yhteisössä on. Uskonnollista fundamentalismia, joka voi ottaa kuristusotteen ihmisestä ja hänen eettisestä vakaumuksestaan, on pidettävä kielteisenä tapana lähestyä todellisuutta ja sen hallintaa. Tämän vuoksi ihmisten tulisi pyrkiä lähestymään uskonnollisen fundamentalismin vaaraa tukemalla ajatusta kansalaisuskonnosta. Kansalaisuskonto tarkoittaa sellaista uskonnollisten arvotunteiden kokoelmaa, joka yhdistää kaikkia yhteiskunnassa vallitsevia partikulaarisia uskontoja. Se on täysin sekularisoitunut uskonto, jonka tarkoitus on lähentää kaikkia yhteiskunnassa eläviä tahojan toisiinsa. Aikansa kannattaa toki käyttää pyyteettömään toimintaan yhteisen hyvän eteen. Tunnustushierarkian vastaisesti pyrimme emergentoimaan arvotunteet joita koemme, ne siis aina pysyvät yhteydessä toisiinsa ja ottavat toisiltaan vastaan syötettä ja palautetta. Kaikkien uskontojen on muokkauduttava ja muovauduttava ne kokevien ihmisten elämistä ja kokemista asioista. Kaikki uskonnot kuuluvat elämään ja kaikkiin elämiin ei kuulu uskonto, jokin uskonto ei määritä koko elämää, ne ovat siihen samanaikaisesti kuuluvia instituutioita. Uskonnollisen instituution tulisi olla pyyteettömän toiinnan kohde ja sen tulisi kaikista vähiten vaatia tukea sitä mahdollisesti tukevilta instituutioilta. Uskonto ja uskonnollisten tunteiden taso on kaikkein eniten itsessään, se heijastelee koko yhteiskuntaa jonka piirissä se toimii ja on olemassa. Uskontoihin olennaisena osana kuuluvat käytännöt ja eettiset opetukset. Näiden piirissä voidaan sanoa, että uskonto joka elää läpi yhteiskunnan läpikäymät vaiheet, on uskontoa, joka pystyy parhaiten sopeutumaan yhteiskunnan jäsenilleen antamaan tapaan suhtautua elämään. Toki uskontokin pystyy vaikuttamaan itsestään ulospäin, mutta tänä päivänä, kun uskonto ja uskonnolliset arvotunteet sijaitsevat korkeimmalla yhteiskunnallisen rakenteen tasolla, uskontojen on ymmärrettävä, että kaikki muu yhteiskunnassa sijaitseva ja ihmisyyteen liittyvä substanssi on jotain minkä täytyy voida antaa merkitys myös siihen miten uskonto esiintyy ihmisten arkipäiväisessä elämässä. Sekularisoitu uskonto tarkoittaa sitä, että inhimilliset olosuhteet joissa ihmiset ovat, voi vaikuttaa siihen, miten uskontoa muovataan ja miten sen voidaan odottaa ottavan osaa ihmisten elämään. Etiikan keskeisin kysymys on edelleen: ”Mikä on parhaaksi ihmiselle ja ihmisille?” Uskonnon ei tulisi olla jotain mikä asettaa ihmiset merkittävien koettelemusten yhteyteen. Uskonnon tulisi olla ilon ja onnen asia, ja sen tulisi kohottaa ihmisten olemassaoloon liittyvää onnellisuutta. Uskonnon tulisi olla suojeleva ja hengellisellä tasolla haasteita tarjoava instituutio, ja nykyaikaisessa yhteiskunnassa eläessämme voidaan sanoa, että kaikki erilliset uskonnot tulisi yhdistää yhden kirkon alaisuuteen, jonka sisällä he voisivat eri asteisiin ulottuen harjoittaa myös yksittäisen uskonnon asioita, mutta samanaikaisesti kaikki uskonnot olisivat yhdistyneinä yksittäisen yhteenkokoavan uskonnon, ihmisyyteen ja inhimillisyyteen erikoistuneen uskonnon alaisuuteen. Soveltava etiikka tulisi ottaa käyttöön uskonnollisista kysymyksistä käytävään keskusteluun ja sen kehittymistä tulisi pitää tärkeänä asiana siinä kun pyritään kehittämään keskistä kirkkoa, joka voisi yhdistää erillisiä uskontokuntia samalla kun pyritään luomaan polyteistinen uskonto, jossa mikään fundamentalistinen liike ei saisi yliotetta siinä kun luodaan sääntöjä sille mikä on ihmisille parasta silloinkin kun uskonnollisia liikkeitä on olemassa. Kansalaisuskonto olisi enemmänkin kansalaisyhteiskunnan piiriin kuuluva liike, kuin valtion tai yhteiskunnan keskushallintojärjestelmän alainen instituutio. Polyteistista jumalkäsitettä, joka tulee antiikin Kreikasta, tulisi levittää kouluissa kansalaistaidon tunneilla, ja vähitellen sen myötä rakentaa pohjaa sille kehitykselle, joka voisi johtaa edistykselliseen uskontokuntia yhdistävään kansalaisuskontoon.