Ihminen ja instituutiot

Instituutiot koskettavat meidän kaikkien ihmisten elämiä sen eri vaiheissa ja erilaisissa kohdalle sattuvissa elämäntilanteissa. Instituutiot ohjaavat elämään kuuluvien ilmiöiden toteutumista ja ohjaavat siinä yhteiskunnan ja yhteiskuntaelämän saamaa luonnetta ja olemusta. Instituutiot siis ovat sosiaalisen jatkuvuuden taskujen ihmisiä ja yksilöitä kokoavia rakennelmia, jotka säätelevät sosiaalisen elämän saamia lakeja. Vertailukohdalliset symbolit joiden yhteydessä ihmiset mm. tekevät erotteluja universaaliseen ja partikulaariseen ja tekevät muita perustavimmalla tasolla alkeellisimpia erotteluja, kuuluvat olennaisella tavalla instituutioihin ja instituutioiden säätelemään elämään. Instituutioita ovat sellaiset laajemmat yhteenliittymät kuten kirkko, poliisi, kela, et-keskus ja esim. s-market. Jotkut näistä omaavat selkeän palvelemiseen liittyvän luonteen samalla kun toiset ovat luonteessaan selkeästi voittoa tavoittelemattomia ja itseisarvoisia. Tässä kuitenkin tarkemmat näkemykset vaihtelevat. Yhteiskuntaelämää sen jokaisessa hetkessä kontrolloiva kommentaariaatti on taho, joka pyrkii muodostamaan yhteiskunnan sisältämille instituutioille uudenlaisen arvostusrakenteen ns. tunnustushierarkian, joka muodostaa hierarkiaansa uudelleen jokaisessa tilanteessa ja ei ota huomioon ihmisten perusluonteessa olevaa hierarkian tapaista mutta ei kuitenkaan täysin sitä muistuttavaa yhteiskuntarakenteen mallia, joka ottaa instituutioiden itseisarvoisuuden ja toisaalta toisten instituutioiden tukemistehtävän huomioon omassa rakenteessaan. Kommentaariaatti kontrolloi sitä miten yhteiskuntaelämässä ilmenevä manifestoituu käsitteiden ja konseptionaalisuuksien tasolle. Se mitä voidaan havaita ja miten sitä nimitetään kiinnostaa kommentaariaattia laajalti ja se pyrkii tukemaan omia valtarakenteitaan omimalla mahdollisen suuren määrän yhteiskuntaelämän kulkuun vaikuttavia periaatteita omikseen. Kommentaariaatti on korkealla yhteiskunnan rakenteessa työskentelevien löyhästi toisiinsa liittyvien ihmisten ryhmä, jotka oman toimintansa edistämisellä edistävät samalla ihmisten suuren enemmistön epävapautta ja vankeutta. Kommentaariaatti on etenkin materialismin ja pääoman tavoittelun yhteenliittymä, joka pyrkii tuhoamaan yhteiskuntaa ylläpitävät esimerkiksi henkiseen elämään liittyvät periaatteet ja arvostusasenteet. Ennen normaalissa elämässä tuki-instituution roolia näytelleistä liike-elämän insituutioista on tullut kommentaariaatin tunnustushierarkiassa arvoinstituutio, jota muut instituutiot kannattelevat tuellaan. Tunnustushierarkia on sellainen ihmisiä sitova rakenne, jonka kommenraariaatti pyrkii asettamaan ja valvonnallaan varmistamaan sen, että suurin osa ihmisistä tottelee sen näyttämää arvojärjestystä ja keskittyy yhteiskunnassa tavoittelemaan vain sellaisia asioita, jotka yhteiskuntaa kontrolloiva kommentaariaatti näyttää pitävän arvokkaana. Tunnustushierarkia siis on ihmisen olemusta sosiaalisessa yhteiskuntaelämässä muovaileva rakenne. Ihmiset saadaan sen avulla taannutettua massapsykoosiin, jonka vaikutus poistaa heistä kaikki edellytykset itsenäiseen ajatteluun ja arvojen muodostamiseen. Ihmisten arvoihin ja ajatteluun pyritään vaikuttamaan etenkin yhden erillisen vallan lajin kautta. Se on merkitysvalta, jota kommentaariaatti säätelee instituutioissa tunnustushierarkian välityksellä. Merkitys tarkoittaa sitä, mikä on jonkin asian funktio, symbolinen funktio. Instituutioissa olevat vertailukohdalliset symbolit saavat merkityksensä tuon sääädellyn merkitysvallan välityksellä. Arvoinstituutioissa on vertailukohdallisia symboleita, tv-tähtiä, julkkiksia, fraaseja ja dialekteja; Tuki-instituutioissa on asettamiskonstantteja. Vielä merkitysvaltaakin syvempi kommentaariaatin säätelemään todellisuuteen liittyvä käsite on arvotunne. Kaikkien arvojen kokeminen on perusluonteeltaan tunteiden kokemista ja siten se miten ihmiset mukaantuvat kokemaan arvoja on riippuvaista noiden tunteiden luonteesta ja voimakkuudesta. On tietysti selvää, että noita tunteita voidaan manipuloida ja juuri siten tunnustushierarkia onkin järjestetty kontrolloimaan vapaaksi tarkoitettujen ihmisten arvotunteita. Koetun arvotunteen kautta merkitysvalta järjestyy symboleiden ja konstanttien kohdalla ja instituutiot alkavat tottelemaan kommentaariaatin antamia ohjeita. Se mikä liittää yksilön kommentaariaatin kontrolloivaan pakotusjärjestelmään on vaikutteellisuuden ilmiö. Se tarkoittaa sitä, kun ihmiset alkavat nähdä itseisarvoiset arvotunteensa välinearvollisina ja välinearvolliset itseisarvoisina. Esteistymisen ilmiö liittyy siihen, kun ihminen ei pysty löytämään arvoilleen universaalia pohjaa ja kaikki näyttää hänen välinetehtävänsä vuoksi partikulaariselta ja provinsiaaliselta. Ihmisellä on pelkästään välinetehtävä sen takia, koska kommentaariaatti on tehnyt ihmisestä vähemmistön periaatteiden puolustajan ja vähemmistötavoitteiden edustajan. On kuitenkin todennäköisesti niin, etteivät kommentaariaatin edustajat tiedä toimivansa yhtenäisen ryhmän periaatteiden eteen. Kuitenkin tämän ryhmittymän kehittyminen liittyy todennäköisesti koulutuksessa tapahtuneisiin muutoksiin ja ennen korkeampien periaatteiden polkemiseen.