Ihmisenä olemisen peruskysymyksiä

Ihmisenä oleminen on jotain mikä koskettaa kaikkea ihmiselle tapahtuvaa ja sitä mitä ihminen aiheuttaa ihmisenä maailmalle ja mitä maailma aiheuttaa ihmisen kautta toisille ihmisille. Peruskysymykset, jos pohdimme ihmisenä olemisen peruskysymyksiä, tarkoittavat sen kaltaisia kysymyksiä jotka takaavat pohjan vähemmän merkityksellisten kysymysten pohtimiselle ja niiden kysymiselle. Lopulta kuitenkin kun pohdimme kysymyksiä filosofisen analyysin valossa, voimme havaita että monet vähämerkityksellisiltä vaikuttavat kysymykset voivat lopulta ilmetä hyvin tärkeinä ja huomionarvoisina. Nimenomaan se, että jos maailmankatsomuksellisia ongelmia ja kysymyksiä saataisiin yleitettyä ihmisten arjen keskuudessa, niin voitaisiin havaita, että kaikki kysymykset voitaisiin nähdä merkityksellisinä sen takia, koska merkittävät kysymykset liittyvät yleensä tavallisimpaan arkeen, esim. siihen mitä ihminen laittaa arkisin suuhunsa ja mitä ihminen pukee arjessaan päällensä. Muun muassa Tukholman yliopiston valtio-opin professorin Michele Micheletin ja Illinoin yliopiston valtio-opin professorin Andrew McFarlandin tutkima ja korostama luova osallistuminen voi tarjota mahdollisuuksia merkittävien periaatteellisten kysymyksien tuomiseksi ihmisten päivittäiseen arkeen. Ihmisyyden voidaan katsoa tarkoittavan aidointa ihmisenä olemisen laatua. Voidaan katsoa, että ihmisillä on tiedostamattakin tavoite toteuttaa ihmisyyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, mitä kyseenalaistamattomaan hyvyyteen uskovat ihmiset tarkoittavat hyvyyden ja altruismin käsitteillä. Ihmisyyteen liittyy myös julmuus, epäoikeudenmukaisuus ja epäreiluus. Ihmiset jakaantuvat ihmisyyden eri puolten ilmaisemisessa erilaisten potentiaalisuuksien kautta. Toiset ihmiset omaavat potentiaalin ihmisyyden korkeimpien ja arvokkaimpien piirteiden ilmentämiseen ja jotkut ajautuvat, eivät pelkästään itsensä vuoksi, rikollisuuteen ja pahuuteen. Mielestäni kuitenkin yhteiskunta voi säädellä sitä, miten ihmiset voivat ilmaista ihmisyyttään ja mitkä sen ihmisyyden yksittäisistä piirteistä ilmenevät erilaisissa tilanteissa. Mielestäni voidaan sanoa yhteiskunnan aiheuttavan suuremmin rikollisuutta kuin pelkästään jonkinlainen ihmisiin ja ihmisyyteen piilevä pahuus. Yhteiskunnan suhtautuminen ihmisyyteen ja sen tapa kohdata ihmisyyttä määrittää hyvin suuresti sen, millaisia ongelmia yhteiskunnan sisällä ilmenee. Jotta ihmisyyttä voitaisiin tulkita yhteisöllisissä yhteyksissä, olisi yhteiskunnan kiinnitettävä huomiota siihen millaisia ihmiskuvia yhteiskunnan sisälle kuuluvien ihmisten keskuudessa ilmenee. Ihmisyys muodostuu ihmisten keskuudessa siitä odotuksesta joka liittyy ihmisten ylläpitämiin ihmiskuviin. Ihmisenä olemista voidaan tarkastella myös ihmisen ja toisten ihmisten välistä suhdetta tarkkailemalla. Voidaan sanoa, että ihminen tunnistaa toiset ihmiset ja toisen ihmisen ihmiseksi kokemalla empatiaa heitä kohtaan. Empatian välityksellä tunnistetaan toinen ihminen ihmiseksi. Kuitenkin voidaan sanoa, että toiset ihmiset tunnistavat ihmisen tunnistamiensa laatujen kautta. Ihmisten keskuudessa ei voida katsoa ilmenevän yhdenmukaista empatian käsitettä, sillä ihmisten empaattisuus eli halu ja tarve samaistua toisten ihmisten asemaan ei ilmene kaikilla samalla tavalla. Ja voidaan sanoa, että nykypäiväinen kulttuuri suosii juuri sosiopaattisia ja psykopaattisia ominaisuuksia ihmisissä. Ihmisillä on satoja tai jopa tuhansia facebook-kavereita, mikä itsessään jo aiheuttaa sen, että näistä kavereiksi tunnistetuissa on vain pieni osa ihmisiä, jotka todella saavat huomiota ja tunnustusta kyseenä olevalta ihmiseltä. Oleminen tarkoittaa peruskysymysten yhteydessä etenkin liitteessä olemista ja kokemista jonkin kautta. Liitteessä oleminen tarkoittaa sitä, että jokin teko tehdään huomioiden jotain sellaista,mikä muodostaa ihmisen olemiseen nähden liitteen. Sellainen voi olla esimerkiksi perhe, isänmaa tai koti. Jonkin kautta kokeminen tarkoittaa sitä, että ihminen kokee asioita esimerkiksi ajallisuuden ja tilallisuuden kautta. Kokemista ei siis voi irrottaa tietyistä korkeampaan tieteellisyyteen liittyvistä piirteistä, ellei oteta huomioon sellaisia epäsovinnaisia kokemisen muotoja jotka liittyvät esimerkiksi laittomiin päihteisiin ja joihinkin alkoholin lajeihin. On tarvetta myös tarkastella minän ja maailman välistä suhdetta. Se tarkoittaa etenkin sisällä olemista, mukana olemista, maailman suuntautumista minuun ja minän suuntautumista maailmaan. Sisällä oleminen tarkoittaa sitä, että ihmistä voidaan tietyssä mielessä pitää maailman kokonaisuuden osajoukkoa. Mukana oleminen tarkoittaa sitä, että maailman sisäiset tapahtumat vaikuttavat kaikkiin niihin, jotka ovat mukana maailmassa. Maailman suuntautumisesta minuutta kohtaan aiheutuu ihmisen kokema maailmankuva ja minän suuntautumisesta maailmaan syntyy yksilölle ihmiskuva. On kuitenkin lopuksi sanottava, että tärkeimmät kysymykset näiden kovin metafyysisiltä vaikuttavien kysymysten sijaan löytyvät käytännöllisestä elämästä ja ihmisten tavallisesta arjesta.