Tiivistelmä artikkelista ”Social participation and mental health: moderating effects of gender, social role and rurality” (Takagi, Kondo & Kawachi).

Artikkeli käsittelee sosiaalista osallistumista ja sen vaikutuksia henkiseen terveyteen. Se vertailee tuloksia etenkin sosiaalisen sukupuolen, sosiaalisen roolin ja maaseutuisuuden kautta. Tutkimuksen taustatietojen mukaan gerontologian tutkimuksen kentän antamien tietojen perusteella vanhojen ihmisten sosiaaliseen osallistumiseen liittyy usein korkeampi tyytyväisyys elämään, korkeampi itseluottamus ja pienempi todennäköisyys joutua vanhainkotiin sekä pienempi kuolleisuus. Sen mukaan ihmisten sosiaaliset suhteet jotka syntyivät sosiaalisesta osallistumisesta johtivat liitteiden täydellistymiseen, itseluottamuksen kehittymiseen, sosiaaliseen hyväksyntään, yhteenkuuluvaisuuteen, sosiaalisiin identiteetteihin ja turvallisuuteen.

Kun tutkimuksen tekijät perehtyivät naapurustotason poliittiseen osallistumiseen, havaitsivat he että se paransi naisten itsekokemaa terveyttä mutta sillä ei ollut merkittävämpää vaikutusta miesten terveyteen. Sukupuoliero on havaittavissa myös uskonnollisen osallistumisen kentässä. On havaittu että säännöllinen käyminen kirkossa liittyy masennuksen oireiden harvempaan ilmenemiseen naisissa mutta se tuottaa erilaiset tulokset miesten osalla. He ilmoittavat myös että joissain olosuhteissa korkea sosiaalisen osallistumisen aste voi tuottaa naisille sosiaaliselle rasitukselle altistumista sen roolihaitan vuoksi, joka liittyy sosiaaliseen toisille annnetun tuen velvoitteeseen. Tutkimuksen tekijät yrittivät tutkia onko sukupuolierolla sosiaalisen osallistumisen seurauksena lisää vuorovaikutusseurauksia muihin faktoreihin.

He olettavat, että roolihaitan ja tunneperäisen työn vuoksi sosiaalisen osallistumisen seurauksert ovat rasitteita naisille. He olettavat, että sosiaalisen osallistumisen vuorovaikutusseuraus (ja avainroolien suorittaminen) on vahvempi naisten kuin miesten henkiseen terveyteen. Tutkimuksen tekijät olivat myös kiinnostuneita sosiaalisen osallistumisen ja maaseutuisuuden vuorovaikutusseurauksista Japanin kontekstissa. Tuloksia ylöskirjatessa kolmas kaavio vaikuttaa näyttävän, että sosiaalisella osallistumisella oli suojaava päävaikutus naisten masennusoireisiin, samalla kun se ei ollut vaikuttava miehillä. Toiseksi ja vastoin tutkimuksen tekijöiden oletuksia merkittävän roolin preferoimisella sosiaalisessa järjestössä on suojaava päävaikutus naisten masennusoireisiin, samalla kun sillä ei ollut vaikutusta miesten masennukseen. Kolmanneksi vuorovaikutusseuraus sosiaalisesta osallistumisesta avainroolissa toi esiin merkittävän vaikutuksen miehissä. Masennusoireita suojaava vaikutus oli havaittavissa niissä miehissä joissa havaittiin korkeaa sosiaalista osallistumista ja jotka toimivat avainroolissa jossain organisaatiossa. Tämä vuorovaikutustermi ei ollut statistisesti tärkeä naisissa.

Ensimmäisestä taulukosta voidaan havaita, että miehillä, jotka ylläpitivät avainrooleja organisaatiossa, korkea sosiaalinen osallistuminen tavataan matalampien masennusoireiden kanssa. Ja yhteys on voimakkaampi maaseutuisemmissa ympäristöissä. Seuraavaksi tuodaan esiin tulos, jonka mukaan naiset muodostavat miehiä todennäköisemmin läheisiä ystävyyssuhteita suurista ja monimuotoisista verkostoistaan. Siksi he voivat saavuttaa positiivisia tuloksia sosiaalisesta osallistumisesta.

Tutkimus korostaa sitä, että avainrooli organisaatiossa saattaa monesti olla vaatimus siihen, että miehet voisivat saavuttaa positiivisia seurauksia sosiaalisesta osallistumisesta. Japanilaisessa yhteiskunnassa, jossa suositaan vahvoja patriarkaalisia arvoja, miehet etsivät merkitystä ja identiteettiä saavuttamalla arvostusta työpaikalla. Tämä orientaatio voi siirtyä myös eläkeikään siten että miehet tuntevat tulevansa palkituksi etsimällä autoritaarisia asemia niissä sosiaalisissa organisaatioissa joiden piirissä he osallistuvat.

Tulokset tukevat sitä näkemystä, jonka mukaan lisätyt mahdollisuudet sosiaaliselle osallistumiselle parantavat vanhojen ihmisten terveyttä mutta etenkin naisten terveyttä, ja se ilmiantaa sen, että sosiaalisella kontekstilla, sosiodemografisilla piirteillä, sosiaalisella positiolla ja sijainnilla on merkitystä.