maanantai 14. huhtikuuta 2014

Saako ihminen tehdä elämällään mitä haluaa?

Kuulin äskön erään jampan sanovan junassa että ”Jokainen ihminen saa tehdä elämällään mitä haluaa”. Kirjoitin välittömästi silloin tuon lauseen ylös ja aloin myöhemmin miettiä sitä onko asia todella niin kuin hän väitti sen olevan. Näkemystä varmaankin lähimmin tukee se, että koska elämälle ja sen elämiselle ei voida antaa yleispäteviä kriteereitä, niin voidaan siitä johtaa, että elämällä voi tehdä mitä haluaa. Tämän näkemyksen negaatio on se, joka perustuu rajoituksiin pohjautuvaan näkemykseen ja liittyy hyvin paljon pakotteisiin perustuvaan ulkoa käsin syötettyyn eettiseen näkemykseen. Sen mukaan on olemassa kaavamaisia elämänmuotoja, jotka ihmisen on omaksuttava viimeistään siinä vaiheessa, kun hän osaa tehdä valintoja vaihtoehtojen välillä. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on tiettyjen ryhmien kuten eri kirkkojen tai rotujen tai kulttuurien tai sukujen jäsen synnynnäisesti ja ihminen ei sen takia voi kieltää näiden määrävien komponenttien sädettä elämästään muuten kuin ehkä vain tekemällä itsemurhan. Luultavasti kuitenkaan sillä, että jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ei ensisijaisesti tarkoiteta itsemurhan tekemistä vaan se liittyy juuri näihin määrääviin komponentteihin, joille ihminen joutuu elämässään altistumaan. Valintoja niiden välillä tehdään juuri kieltäytymällä niiden institutionaalisten tahojen ylläpitämästä seremoniallisuuksilla ja muodollisuuksilla jäseniinsä (pintapuolisesti) vaikuttamisesta. Yhteiskunta tai yhteisö pyrkii usein syöttämään jäsenilleen etiikkaa käytäntöjen kuten rippikoulun, asepalveluksen tai häiden tai syntymäpäivien välityksellä. Sisäisesti tunnettu ristiriita ulkoisten ja sisäisten eettisten käsitysten välillä voi johtaa siihen, että noista pakotuksella annettavista vallitsevan järjestelmän vallitsevista eettisistä käytännöistä kieltäydytään ja tehdään siinä samalla eettisiä ja elämäntapavalintoja. On vain havaittava se sanomaton valta, jolla noita käytäntöjä pyritään yhteiskunnan sisällä sen jäseniin siirtämään. Eettinen kompassi, jonka perusteella tehdään elämäntapavalintoja on löydettävä ihmisen sisältä. Ainakin ne ihmiset jotka löytävät sen ovat niitä, jotka tekevät elämällään mitä haluavat.
On ehkä vielä parasta analysoida tämän kiinnostusta herättävän väitelauseen osia. ”Jokainen” tarkoittaa kaikkia yksilöitä. Sen vastakohdat ovat ”ei kukaan” ja ”jotkut”. On epätodennäköistä, ettei kukaan tässä maailmassa saisi tai olisi saanut tehdä elämällään mitä haluaa, joten siitä kai ei tarvitse jatkaa. Se jos vain jotkut saisivat tehdä elämällään mitä haluavat tarkoittaisi, että heillä olisi enemmän oikeuksia tai heillä olisi sellaiset paremmat ominaisuudet, jotka mahdollistaisivat elämäntapavalintojen tekemisen. Se, että joillakin olisi enemmän oikeuksia kui toisilla perustuisi epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasa-arvoon, ja nykyaikaisessa oikeusvaltiossa sen ei ainakaan sanota olevan mahdollista. Voi olla hyvinkin totta, että kehittymättömissä diktatuureissa tai diktatuuria tai oligarkiaa lähentelevissä valtioissa oikeudet eivät jakaannu tasan ja siksi vain jotkut saavat tehdä elämällään mitä haluavat. Koska oikeusvaltioita on ainakin länsimaissa enemmän kuin oligarkioita tai diktatuureja, on syytä jatkaa käsittelyä. Jos ominaisuudet estäisivät sen että kaikki ihmiset saisivat tehdä elämällään mitä haluavat, niin tämä tilanne voitaisiin kai ainakin tulevaisuudessa estää koulutusjärjestelmää kehittämällä, sosiaaliturvaa parantamalla, tietoa lisäämällä esim. kirjastopalveluiden ylläpitämisen kehittämisellä, nuorisovaihdon propagoimisella ja diskriminaatiokielteisten asenteiden levittämisellä etenkin koulujen sisällä, joka voisi johtaa koulu- ja yliopistojärjestelmämme demokratisoitumiseen. Eli mahdollinen (lähinnä ympäristöjen kautta aktivoituva) ominaisuuksiin perustuva epätasa-arvokin pystyttäisiin tietyillä sosiaalisilla reformeilla kiertämään, joten on pidettävä vielä tässä vaiheessa mahdollisena sitä, että ihminen saisi tehdä elämällään mitä haluaa. Joku toki voisi väittää, että ehkä nämä ihmiset, joilla on ainakin näennäisesti paremmat ominaisuudet eivät haluaisi taata toisille ihmisille samoja mahdollisuuksia. Siihen voidaan vaikuttaa tasa-arvomyönteisten, sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavien, korruptiokielteisten ja valtakeskittymien purkamiseen suuntautuneiden asenteiden levittämisellä ja propagoimisella.
Saada tehdä”tarkoittaa sitä, että jokin on luvallista tehdä. Kuka tai ketkä siis myöntävät tuon luvan ja voiko joku jopa kieltää sen? Luvan kai myöntää ensisijaisesti yksilö itse todetessaan tiettyihin yhteisöelämän normeihin sisältyvän vapautensa. Jos yksilö ei jostain syystä pysty tai haluta todeta vapauttaan tehdä elämäntapavalintoja, voi hän ohjautua sovinnaisen moraalin kautta, jota ohjailevat yhteiskunnassa tietyt laillisuuden ylläpitämiseen liittymättömät kansalaisyhteiskunnan piiriin luettavat institutionaaliset tahot. Ne voivat ohjailla ihmisen jopa sellaiseen toimintaan, joka ei lain puitteissa olisi välttämättä pakollista. Olennaista tässä kohdin on se, että yksilö tekee itselleen selväksi eron lain käskyjen ja sovinnaisen moraalin käskyjen välillä.
Elämä” tarkoittaa tietoista olemistamme tässä maailmassa. Se ettei saisi tehdä siinä  jotain perustuu sen joidenkin osien kieltämiseen. Tiettyjä tekoja voidaan tietysti lain puitteissa tuomita lainvastaisiksi ja siksi epämoraalisiksi, mutta monesti tietynlainen hegemonistinen tunnustushierarkia, joka vaikutteellistaa ihmisen kokemaan tietyllä lailla arvotunteita, jotka liittyvät tarpeisiin, joita kontrolloi sovinnainen moraali, pyrkii ohjailemaan ihmisen päämääriä korruptoituneen yläluokan halujen mukaisesti niin, ettei yksilö lopulta saa seurata päämääriään. Tämä voidaan estää sillä, että ihmiset alkaisivat ajattelemaan itse päämääriään tässä elämässä ja kokemaan niiden edistymisen kautta, eivätkä olisi niin riippuvaisia valtaklikin ja korruptoituneiden poliitikkojen ohjeista sen suhteen, mitä elämällä muka ”pitäisi tehdä”.
Mitä haluaa” tarkoittaa haluamisen motivoimaa toimintaa, joka kai läheisimmin liittyy tahtoon, eli siihen, minkä tahto sanelee todelliseksi. Tässä kai pitäisi kysyä sitä, voiko ihmisen tahto olla sidoksissa kollektiivisiin noudatteisiin ja voiko se motivoitua ja manipuloitua ns. porkkanoista, eli jos ”saat tämän verran palkkaa, niin teet meille niin ja niin pitkän työsopimuksen ja pysyt täällä siihen asti kiltisti ruodussa ja et ota vastaan muita tarjouksia”. Samalla tavalla toimii ”puoluekuri” ja se, saako kansanedustaja seurata omia käsityksiään äänestäessään eduskunnassa. Moni on tippunu –kunnasta ja jopa ehdokaslistalta seuraavissa vaaleissa kuunneltuaan ”sisäistä ääntään” ja lähdettyään sooloilemaan. Tämä kai on hyvinkin mahdollista monen ihmisen kohdalla ja ihmiset monesti ”haluavat” vain turvata itselleen suojatun elämän ja arjen, jossa elämäntapavalintoja tapahtuu vain harvoin. Voisi kai luulla, että sillä, että mahdollistettaisiin mahdollisesti pidempään kestävä opiskelu ainakin rajoitetuilla aloilla ja etenkin naisten kohdalla ja parannettaisiin etenkin ensimmäistä pidempää ja vakituisempaa työsopimustaan tekevän ihmisen asemaa työsuhdeneuvotteluissa, niin tilanne voisi muuttua. Kai pitäisi ihan yleisesti parantaa työntekijöiden liikkuvuuden mahdollisuutta. Ja lisäksi ehkä kuitenkin jo koulussa tulisi levittää uudenlaista elämänasennetta ihmisiin, jotta he eivät tavoittelisi elämässään vain kartanovolvoa, taulutölskää, omakotitaloa ja suksiboksia. Yleensäkin työntekijöiden liikkuvuuden parantamisen lisäksi myös ihmisten liikkumista maiden välillä olisi helpotettava. On kai tässä kohdin selvää, että ihmisen on rakennettava päämäärät elämäänsä, ennen kuin hänen tahtonsa voi niitä tavoitella ja etenkin nuorille ihmisille on tarjottava jo riittävän varhaisessa vaiheessa erilaisia ja monimuotoisia päämääriä elämään, joita kaikkia olisi esiteltävä tasapuolisesti.
Mikä sitten voi olla tällaisen näkemyksen lopullinen merkitys? Mielestäni se, että koska elämää ei ole annettu meille valmiina, niin se voi olla vain silloin jotain, jos se muotoillaan itsenäisesti. Muotoilu tehdään tekemällä rohkeasti päämäärien mukaisia elämäntapavalintoja.

Mitkä voivat olla seurauksia tästä? Mielestäni se, että silloin vasta muotoutuu pluralistinen ja moniarvoinen, mahdollisuuksien tasa-arvoa ylläpitävä yhteisö, joka pysyy koossa ja ei suistu anarkiaan, koska sen sisällä vallitsee kunnioitus tiettyjä keskinäisen oikeudenmukaisuuden sanelemia toiminnan ohjeita kohtaan. Se mahdollistetaan sillä, että ihmisiä kasvatetaan ja ohjataaan jo varhaisessa vaiheessa oikealla tavalla, eikä heitä vain kuriteta ja nöyryytetä pakotteellisilla käytännöillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti