Kuulin
äskön erään jampan sanovan junassa että ”Jokainen ihminen saa
tehdä elämällään mitä haluaa”. Kirjoitin välittömästi
silloin tuon lauseen ylös ja aloin myöhemmin miettiä sitä onko
asia todella niin kuin hän väitti sen olevan. Näkemystä
varmaankin lähimmin tukee se, että koska elämälle ja sen
elämiselle ei voida antaa yleispäteviä kriteereitä, niin voidaan
siitä johtaa, että elämällä voi tehdä mitä haluaa. Tämän
näkemyksen negaatio on se, joka perustuu rajoituksiin pohjautuvaan
näkemykseen ja liittyy hyvin paljon pakotteisiin perustuvaan ulkoa
käsin syötettyyn eettiseen näkemykseen. Sen mukaan on olemassa
kaavamaisia elämänmuotoja, jotka ihmisen on omaksuttava viimeistään
siinä vaiheessa, kun hän osaa tehdä valintoja vaihtoehtojen
välillä. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on tiettyjen ryhmien
kuten eri kirkkojen tai rotujen tai kulttuurien tai sukujen jäsen
synnynnäisesti ja ihminen ei sen takia voi kieltää näiden
määrävien komponenttien sädettä elämästään muuten kuin ehkä
vain tekemällä itsemurhan. Luultavasti kuitenkaan sillä, että
jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ei ensisijaisesti
tarkoiteta itsemurhan tekemistä vaan se liittyy juuri näihin
määrääviin komponentteihin, joille ihminen joutuu elämässään
altistumaan. Valintoja niiden välillä tehdään juuri
kieltäytymällä niiden institutionaalisten tahojen ylläpitämästä
seremoniallisuuksilla ja muodollisuuksilla jäseniinsä
(pintapuolisesti) vaikuttamisesta. Yhteiskunta tai yhteisö pyrkii
usein syöttämään jäsenilleen etiikkaa käytäntöjen kuten
rippikoulun, asepalveluksen tai häiden tai syntymäpäivien
välityksellä. Sisäisesti tunnettu ristiriita ulkoisten ja
sisäisten eettisten käsitysten välillä voi johtaa siihen, että
noista pakotuksella annettavista vallitsevan järjestelmän
vallitsevista eettisistä käytännöistä kieltäydytään ja
tehdään siinä samalla eettisiä ja elämäntapavalintoja. On vain
havaittava se sanomaton valta, jolla noita käytäntöjä pyritään
yhteiskunnan sisällä sen jäseniin siirtämään. Eettinen
kompassi, jonka perusteella tehdään elämäntapavalintoja on
löydettävä ihmisen sisältä. Ainakin ne ihmiset jotka löytävät
sen ovat niitä, jotka tekevät elämällään mitä haluavat.
On
ehkä vielä parasta analysoida tämän kiinnostusta herättävän
väitelauseen osia. ”Jokainen” tarkoittaa kaikkia yksilöitä.
Sen vastakohdat ovat ”ei kukaan” ja ”jotkut”. On
epätodennäköistä, ettei kukaan tässä maailmassa saisi tai olisi
saanut tehdä elämällään mitä haluaa, joten siitä kai ei
tarvitse jatkaa. Se jos vain jotkut saisivat tehdä elämällään
mitä haluavat tarkoittaisi, että heillä olisi enemmän oikeuksia
tai heillä olisi sellaiset paremmat ominaisuudet, jotka
mahdollistaisivat elämäntapavalintojen tekemisen. Se, että
joillakin olisi enemmän oikeuksia kui toisilla perustuisi
epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasa-arvoon, ja nykyaikaisessa
oikeusvaltiossa sen ei ainakaan sanota olevan mahdollista. Voi olla
hyvinkin totta, että kehittymättömissä diktatuureissa tai
diktatuuria tai oligarkiaa lähentelevissä valtioissa oikeudet eivät
jakaannu tasan ja siksi vain jotkut saavat tehdä elämällään mitä
haluavat. Koska oikeusvaltioita on ainakin länsimaissa enemmän kuin
oligarkioita tai diktatuureja, on syytä jatkaa käsittelyä. Jos
ominaisuudet estäisivät sen että kaikki ihmiset saisivat tehdä
elämällään mitä haluavat, niin tämä tilanne voitaisiin kai
ainakin tulevaisuudessa estää koulutusjärjestelmää kehittämällä,
sosiaaliturvaa parantamalla, tietoa lisäämällä esim.
kirjastopalveluiden ylläpitämisen kehittämisellä, nuorisovaihdon
propagoimisella ja diskriminaatiokielteisten asenteiden
levittämisellä etenkin koulujen sisällä, joka voisi johtaa koulu-
ja yliopistojärjestelmämme demokratisoitumiseen. Eli mahdollinen
(lähinnä ympäristöjen kautta aktivoituva) ominaisuuksiin
perustuva epätasa-arvokin pystyttäisiin tietyillä sosiaalisilla
reformeilla kiertämään, joten on pidettävä vielä tässä
vaiheessa mahdollisena sitä, että ihminen saisi tehdä elämällään
mitä haluaa. Joku toki voisi väittää, että ehkä nämä ihmiset,
joilla on ainakin näennäisesti paremmat ominaisuudet eivät
haluaisi taata toisille ihmisille samoja mahdollisuuksia. Siihen
voidaan vaikuttaa tasa-arvomyönteisten, sosiaalista
oikeudenmukaisuutta korostavien, korruptiokielteisten ja
valtakeskittymien purkamiseen suuntautuneiden asenteiden
levittämisellä ja propagoimisella.
”Saada
tehdä”tarkoittaa sitä, että jokin on luvallista tehdä. Kuka tai
ketkä siis myöntävät tuon luvan ja voiko joku jopa kieltää sen?
Luvan kai myöntää ensisijaisesti yksilö itse todetessaan
tiettyihin yhteisöelämän normeihin sisältyvän vapautensa. Jos
yksilö ei jostain syystä pysty tai haluta todeta vapauttaan tehdä
elämäntapavalintoja, voi hän ohjautua sovinnaisen moraalin kautta,
jota ohjailevat yhteiskunnassa tietyt laillisuuden ylläpitämiseen
liittymättömät kansalaisyhteiskunnan piiriin luettavat
institutionaaliset tahot. Ne voivat ohjailla ihmisen jopa sellaiseen
toimintaan, joka ei lain puitteissa olisi välttämättä pakollista.
Olennaista tässä kohdin on se, että yksilö tekee itselleen
selväksi eron lain käskyjen ja sovinnaisen moraalin käskyjen
välillä.
”Elämä”
tarkoittaa tietoista olemistamme tässä maailmassa. Se ettei saisi
tehdä siinä jotain perustuu sen joidenkin osien kieltämiseen.
Tiettyjä tekoja voidaan tietysti lain puitteissa tuomita
lainvastaisiksi ja siksi epämoraalisiksi, mutta monesti tietynlainen
hegemonistinen tunnustushierarkia, joka vaikutteellistaa ihmisen
kokemaan tietyllä lailla arvotunteita, jotka liittyvät tarpeisiin,
joita kontrolloi sovinnainen moraali, pyrkii ohjailemaan ihmisen
päämääriä korruptoituneen yläluokan halujen mukaisesti niin,
ettei yksilö lopulta saa seurata päämääriään. Tämä voidaan
estää sillä, että ihmiset alkaisivat ajattelemaan itse
päämääriään tässä elämässä ja kokemaan niiden edistymisen
kautta, eivätkä olisi niin riippuvaisia valtaklikin ja
korruptoituneiden poliitikkojen ohjeista sen suhteen, mitä elämällä
muka ”pitäisi tehdä”.
”Mitä
haluaa” tarkoittaa haluamisen motivoimaa toimintaa, joka kai
läheisimmin liittyy tahtoon, eli siihen, minkä tahto sanelee
todelliseksi. Tässä kai pitäisi kysyä sitä, voiko ihmisen tahto
olla sidoksissa kollektiivisiin noudatteisiin ja voiko se motivoitua
ja manipuloitua ns. porkkanoista, eli jos ”saat tämän verran
palkkaa, niin teet meille niin ja niin pitkän työsopimuksen ja
pysyt täällä siihen asti kiltisti ruodussa ja et ota vastaan muita
tarjouksia”. Samalla tavalla toimii ”puoluekuri” ja se, saako
kansanedustaja seurata omia käsityksiään äänestäessään
eduskunnassa. Moni on tippunu –kunnasta ja jopa ehdokaslistalta
seuraavissa vaaleissa kuunneltuaan ”sisäistä ääntään” ja
lähdettyään sooloilemaan. Tämä kai on hyvinkin mahdollista monen
ihmisen kohdalla ja ihmiset monesti ”haluavat” vain turvata
itselleen suojatun elämän ja arjen, jossa elämäntapavalintoja
tapahtuu vain harvoin. Voisi kai luulla, että sillä, että
mahdollistettaisiin mahdollisesti pidempään kestävä opiskelu
ainakin rajoitetuilla aloilla ja etenkin naisten kohdalla ja
parannettaisiin etenkin ensimmäistä pidempää ja vakituisempaa
työsopimustaan tekevän ihmisen asemaa työsuhdeneuvotteluissa, niin
tilanne voisi muuttua. Kai pitäisi ihan yleisesti parantaa
työntekijöiden liikkuvuuden mahdollisuutta. Ja lisäksi ehkä
kuitenkin jo koulussa tulisi levittää uudenlaista elämänasennetta
ihmisiin, jotta he eivät tavoittelisi elämässään vain
kartanovolvoa, taulutölskää, omakotitaloa ja suksiboksia.
Yleensäkin työntekijöiden liikkuvuuden parantamisen lisäksi myös
ihmisten liikkumista maiden välillä olisi helpotettava. On kai
tässä kohdin selvää, että ihmisen on rakennettava päämäärät
elämäänsä, ennen kuin hänen tahtonsa voi niitä tavoitella ja
etenkin nuorille ihmisille on tarjottava jo riittävän varhaisessa
vaiheessa erilaisia ja monimuotoisia päämääriä elämään, joita
kaikkia olisi esiteltävä tasapuolisesti.
Mikä
sitten voi olla tällaisen näkemyksen lopullinen merkitys?
Mielestäni se, että koska elämää ei ole annettu meille valmiina,
niin se voi olla vain silloin jotain, jos se muotoillaan
itsenäisesti. Muotoilu tehdään tekemällä rohkeasti päämäärien
mukaisia elämäntapavalintoja.
Mitkä
voivat olla seurauksia tästä? Mielestäni se, että silloin vasta
muotoutuu pluralistinen ja moniarvoinen, mahdollisuuksien tasa-arvoa
ylläpitävä yhteisö, joka pysyy koossa ja ei suistu anarkiaan,
koska sen sisällä vallitsee kunnioitus tiettyjä keskinäisen
oikeudenmukaisuuden sanelemia toiminnan ohjeita kohtaan. Se
mahdollistetaan sillä, että ihmisiä kasvatetaan ja ohjataaan jo
varhaisessa vaiheessa oikealla tavalla, eikä heitä vain kuriteta ja
nöyryytetä pakotteellisilla käytännöillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti