Elämänasenteen etsimisestä

Elämä on jotain mikä ilmenee pysyvyyksinä. Eläminen on joidenkin invarianttien ilmenemistä jatkuvuudessa. Se tarkoittaa merkitystä antavan tai sisältävän havaitsemista. Pysyvyys tai invariantti on jotain mikä voidaan käsitteellistää. Se on jotain mikä pysyy samana, se tarkoittaa samana pysymistä. Jatkuvuus on jotain missä toistuu asioita samalla jatkuvuudella. Ne voivat olla pysyviä eli invariantteja tai muuttujia, jotka saavat tilanteesta riippuen erilaisen hahmon tai olemuksen. Asenne on jotain mikä tarkoittaa pitämisen ilmenemistä suhteessa tapahtuvaan tai tapahtuneeseen. Tapahtuma on jotain mikä tulee tai on tarkoitettu tulemaan olevaan. Pitäminen on jotain mikä pysyy samana suhteessa muuttujaan. Asenne tarkoittaa tapaa nähdä jotkin asiat, tapaa nähdä asiat olevassa. Ilmeneminen tarkoittaa jotain mikä voidaan mahdollisuuksien mukaan nähdä. Se tarkoittaa myös sitä, miten on kehittynyt näkemään pysyvyyksiä. Etsintä tarkoittaa sitä, että mahdollisuuksien mukaan vaihdetaan jotain sellaista mikä voidaan niiden olemuksen perusteella vaihtaa. Vaihdettavissa oleva on jotain mikä voidaan korvata uudella. Vaihtaminen taas tarkoittaa sitä, kun jokin entinen korvataan uudella. Elämänasenteen etsiminen on tärkeää siksi, koska suhtautumisen löytäminen on tärkeää. Ja se on tärkeää sen takia, koska ihmisellä on taipumus pyrkiä sopuun elämän ja kaiken elämässä ilmenemisen kanssa. Suhtautumisen löytäminen tekee laajemmaksi ihmisen suhdetta maailmaan. Elämänasenteen etsiminen tarkoittaa sitä, kun yritetään etsiä sen kaltaista positiota maailman ilmiöiden sisällä, joka voisi helpottaa ihmiselle sitä, kun otetaan kantaa maailman ilmiöihin ja pyritään luovimaan niiden keskellä. Ihmiselle tapahtuu maailmassa asioita, ja noiden asioiden luonne on monasti hyvin ambivalentti. Ne voivat olla asioita, jotka herättävät ihmisessä monenlaisia tunteita: myönteisiä, kielteisiä, neutraaleja ja ambivalentteja. Ihmisen elämänasenteen tulisi olla parhaimman mukaan sellainen, että se voisi ottaa huomioon ihmiselle koituvien tapahtumien ja ilmiöiden osien kokonaisuuden. Mielestäni ironinen asenne maailmaan on useimmissa tapauksissa terveellisin ja turvallisin asenne maailmaan. Ironia tarkoittaa asioiden esittämistä peitetyssä merkityksessä. Silloin se antaa tosikoille ihmisille oikeuden nähdä kyseenalaiset ja arveluttavat mielipiteet kunniallisessa, säädyllisessä ja siveellisessä mielessä ja merkityksessä. Kuitenkin ne jotka osaavat ironiaa ja ymmärtävät sitä niin itse ironian sekä sarkasmin ja itseironian merkityksessä, näkevät että tässä ihminen pyrkii pitämään pinnallisen merkityksen säädyllisessä järjestyksessä mutta antaa tarkkaavaiselle havainnoijalle mahdollisuuden löytää ironisoijan todellinen mielipide. Kaikkein taidokkain maailmankirjallisuus on kirjoitettu ironisoiden tai vieläkin kehittyneemmällä kirjoittamisen muodolla: satirisoiden. Ihmiselle pyritään useasti tarjoamaan monenlaisia maailmankatsomusjärjestelmiä monenkaltaisten indoktrinoimissysteemien välityksellä. Näitä ovat niin koulu, rippikoulu, työpaikka, armeija, mielisairaala jne. Näissä ihmisille pyritään välittämään käsitystä siitä, mitä on olla ihminen ja etenkin mitä on olla ihminen säädyllisessä merkityksessä. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten nuo instituutiot ja järjestelmät joiden elämänasenteen kanssa ihmisen tuli päästä yhteyteen olivat vielä kovin selviä ihmisille ja etenkin niille korkeaan asemaan päässeille ihmisille, jotka hyötyivät siitä, että ihmiset noudattivat tiettyjä määrättyjä sosiaalisia ohjeita ja eetosta. Tervein elämänasenne on mielestäni aiemman mukaan riippumaton ironia, joka ei aseta pohjalleen minkäänlaista tavoittamatonta arvojen sijaintipohjaa. Kaikkien arvojen tulisi olla sijainnissaan kaikkien tavoitettavissa ja tarkastelun ulottuvilla. Olisi nähtävä, että semmoinen aika, jolloin ihmiset vielä näkivät sanellut arvot omina arvoinaan, tulisi olla jo mennyttä. Terveimmän elämänasenteen tulisi olla sellainen, jonka avulla ilmiöitä arvojen muodossa tulisi voida tarkastella tämän elämänasenteen sisällä. Ironian tulisi olla vapaata, jolloin vakavuus ja ylenpalttinen nöyristely tiettyjen arvojen edessä voisi olla lopussa. Elämänasenteen tulisi kuitenkin lisäksi olla samassa vakaassa suhteessa elämään, koska elämänasennekin on pysyvyyksien ylläpitämistä suhteessa muuttuvaan, aivan kuten elämäkin on pysyvyyksien tai invarianttien ilmenemistä suhteessa muuttuvaan jatkuvuuteen. Elämänasenne on siis transsendentaalisen aseman löytämistä suhteessa elämään, se on tarkkailutason nostamista toiselle tasolle elämän ylle siten, että elämä tulee suoraan varsinaisessa muodossaan tarkasteltavaksi. Asenteen on siinä mielessä muututtava sen myötä kun elämän ilmiöt muuttuvat Elämän havainnoimisen tulisi siis voida muuttua sen myötä kun se, mitä havaitaan muuttuu elämän viitekehyksessä. Koska se, mitä elämä voi tuoda tarkasteltavaksi on sellaista, mikä vaatii laajan tunneskaalan on siihen mitä elämä tuottaa voitava suhtautua tavalla, joka voisi olla kaikenlaisen ilmiösyyden hyväksyvää. Ironinen asenne tarkoittaa asennetta, joka hyväksyy sen, että maailma voi tuoda mitä tahansa havaittavaksi. Se on ihmisen terveyteen tutkitusti parantavalla tavalla suhtautuva asenne. Se, joka pitää asioissa mukana keveyden voi todenmukaisimman löytää asioista niiden ytimen ja pyrkiä tasapainoisuuteen asioiden kokonaisuuden kanssa.