Nietzschen nuoruudenrunojen käännöksiä

Poikuusaika 13-15-vuotiaana kirjoitettuja kirjoituksia

Pforta

Naumburgin lähellä ystävällisessä Thalessa

SIellä on monta valloittavaa paikkaa

Kaunein kuitenkin niistä kaikista

Se on minulle siellä Pforta.

Seison yksin viherryttävässä korkeudessa

Kullattuna katoavasta valosta

Surumielisyys valtaa minut yllättäen juuri siellä

Kun katson päin Thalea.

Sieltä kuuluu ihastuttava pauhu

Ja se vetäytyy rauhallisesti lepoon

Nurmikenttä vihertävässä puvussaan

Peittää vaalean aamunkasteen joka on liian hiljainen

Tähdet, ne loistavat niin lämpimästi

Kuin taivaalliset valtijat ylhäältä käsin

Ja katsovat niin rauhallisesti meitä kohti

SIellä on pyhitetty hiljaisuus

Ja Pforta lepää sumun ympäröimänä

Valloittuneena tummista ilmoituksista

Hengenvaltaisessa kuvassaan

Minä en voi unohtaa häntä enää

Vaikutus niin merkittävä koossaan

Se vetää minua samalle paikalle

Miksi? Siitä en saa vielä selvää.

Kevät 1858

Saaleck

Pyhitetyssä illan rauhassaan

Kelluu yllä linnan ja Thalin

Kultaisessa naurussaan antaa auringon

Viimeiseen valonsäteeseen asti

Korkeudet huutavat loistossaan

Ja kukoistavat yltäkylläisyydessään

Minusta ritarit syntyneet

Haudat vanhassa mahdissaan

Ja kuulkaa! Linnoista äänin voimistunein

Kiirehtimisestä vaikuttunut hauska ääni

Metsät kuuluvat ympärillä ja kuuntelevat

Täyttymyksellinen kaiunta

Välissä laulut soivat

Metsästyksen nautinnosta, kamppailusta ja viinistä

Selvästi kaikuvat torvet, se kaikuu takaisin

Kovasti pumppuilevat trumpetit ääntä eteenpäin

Kun aurinko laski alas: häipyi

Hiljenee nautinnollinen ääni

Ja haudan ja kauheuden hiljaisuus

Varjoaa kaiken ilon ja äänen

Saaleck makaa niin onnettomana

Ylhäällä rouhikkoisen kiven päällä

Kun näen sen, se sivertää

minua syvälle sieluuni

Tervehdys

Pieni lintusi taivaissa

Kääntyilee laulaen sinuun päin

Ja tervehtii kalleimpaani

Kallista kotipaikkakuntaa

Sinun kiurusi ottavat kukat

Herkän ylös mukaansa

Poimin ne ylös koristukseksi

Rakkaaseen isäni majaan

SInä satakieli, oi kiepu

Koska nouset minua päin

Ja otat ruusunnupun

Isäni haudalla

Jäähyväiset

Varjostat, Jumalani, minun koti-Thaliani!

Pitääkö minun myös sinut jättää,

Ajattelen, kun vaellan pitkin katujani

Sinuakin kohti hyvin vielä tuhansia kertoja

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Katson takaisin Thaliin,

Se on, kun erotan sen elämästä

Vaeltajalle tulee antaa iloa

Ja minulle on maailma kuin hauta

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Palaan uudelleen vuoden yli,

Kun kukat uutena puhkeavat,

Silloin tulee tuska ensimmäisenä katoamaan

Ja nyt kaikki nautinto on raha

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Minua ilahduttaa kiurun kiljahdus

Kukat tippuvat puista

Ja minä kuljen levottomissa unissani

Omia polkujani tuskassa ja itsesyytöksissä

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Ympärilläni tuli pimeätä tänne asti

Iltakellojen kuulen kaikuvan

Yksinäinen olen, kaukana kaikesta

Ai, sydämeni on levoton ja kipeä

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

kevät 1858

Eroaminen

Ja pitääkö minun silloin, nyt erottaa

Ole siis hyvin, sydämeni!

Rakkaudet hyvin väistä

Se tuottaa minulle kuitenkin paljon tuskaa

Kun minä en enää erota sitä

Kuinka se tekee minulle, itke siis!

Ole kuitenkin rauhassa, sydämeni

Kun sielut uskollisina yhtyvät

Toisensa erottavat, siinä on paljon anteeksipyyntöjä

Niin usein ajattelen tunteja

Kaunista, kultaista aikaa

Siitä kun haavani vuotavat

En voi enää tervehtyä

Suuren surun edessä

Ja kuitenkin - Tulee helpotus

Se loistaa niin heleänä, valoisana

Kun se kahta sielua rakastaa

Kaukaisuus ei erota sitä

Ei epäonni, ei suru

Ole kyvyllinen erottamaan meitä

Oi loistava itseluottamus!

1858

Joulu

Oi päivä niin kaunis, oi päivä niin leuto

Niin rauhallinen, niin mahtava

Niin vapaa ja raikas kuin aurinko

Ja kuin lähde, joka sen kieltää

Pienistä hauraista kukkasista kiedottu

Niin auringonvaloinen, niin raikas ja selkeä!

Minun sydämeni huutaa ilosta, kun se näkee sinut

Ja heittäytyy kuin kiuru ylöspäin

Minulle se on, kuin kuulisin Harppukuoron

Joka minulle ymmärrettävällä voimalla

Monta makeaa salaisuutta kertoo

Ja nautinnolla kuuntelee korvani

1858

Kotiinpaluu

Olipa kerran surujen päivä

kun ensi kerran poistumisluvan sain

Vielä levottomampi oli sydämeni

Kun palasin nyt takaisin

Koko vaelluksen toivoa

Tuhottu yhdellä iskulla

Oi epäonniset tunnit

Oi pyhittämätön päivä!

Olen itkenyt paljon

Isäni haudalla

ja monta katkeraa kyyneltä

Valui pilaria pitkin alaspäin

Minä tulin niin surulliseksi ja kohtalouskoiseksi

Kalliissa isäntalossani

Niin että olen monesti mennyt

Hämärän metsän taakse

Sen varjotilassa

Unohdin kaiken tuskan

Se tuli rauhallisiin uniin

Rauha minun sydämessäni

Nuoruuden vuotavat haavat

Ruusut ja kiurun huudot

Näytti minulle, kun uneksin

Tammi oli varjossa

1859

Ilman kotimaata

Syöksyilevän punaisen kannossa

Minä ilman pelkoa ja epäilyä

Jatkuvan kaukaisuuden kautta

Ja kuka minut näkee, se minut tuntee

Ja kuka minut tuntee, se minut nimeää

Kotimaattoman herran

Heidideldi!

Älä jätä minua,

Minun onneni, sinä loistava tähti!

Kukaan ei sitä uskalla

Minulta sitä kautta kysyä

Missä kotimaani on

Minua ei sido mikään

Tilassa ja juoksevissa tunneissa

Olen kuin aurinko niin vapaa

Heidideldi!

Älä jätä minua

Minun onneni, sinä rakastuttava toukokuu!

Että minä kerran tulen kuolemaan

Suudelma on katkera

Kuolema, tuskin pystyn uskomaan

Hautaan tulen vajoamaan

Ja koskaan en tule enää juomaan

Elämän paksua vaahtoa

Heidideldi!

Älä jätä minua,

Minun onneni, sinä värikäs uni!

1859

Kevätlaulu

Linnut laulavat onnellisina

Pitkältä metsästä tänne päin

Käytävät lepäävät auringossa

rakkaasssa kevätloistossa

Puro vaahtoaa kevyesti

Läpi puhkeavan luonnon

Ja kiurut juhlivat enemmän

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin?

Mikä minulla sydämessä tuskainen

Lannistunut ja yksinkertainen oli

Mikä tyhjäännyttävältä ja pelottavalta vaikuttaa

Se on nyt selvää kuin valo

Kukat pursuavat rauhassa

Kukoistukseen valmistuvilla pelloilla

Ja ampiaiset pörisevät puuhissaan

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin?

Oi aitaamaton täyteläisyys

Täyteläisestä pyhyydestä

Oi nautinto, oi nautintojen kietoutuneisuus

Minun sydämeni, omassa tuskassaan!

Anna kadota ja mennä

Joka ei niin kuin kevätonni

SInulla valtaa sydämen

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin?

Haluan vajota

Tähän onnen mereen;

Makeaa ylhäällä olon tunnetta ajatellen

Rinta nousee pian onnellisena ylös

Haluan hyväillä sinua

Ja en enempää minusta antaa

Oi kevät, muuta tännepäin!

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin!

1859

Kirjoitus Uutis-Jousessa (helmikuu 2015)

Uskonto ja Eurooppa

Ikkunani alla Düsseldorfissa järjestettiin pari viikkoa sitten mielenosoitus, jolla oli tarkoitus vastustaa islamisaatioon kriittisesti suhtautuvaa Pegida-järjestöä. Rautatieaseman lähistöllä oli aiemmin järjestetty laajempi Pegidan myönteinen mielenosoitus. Düsseldorf on Nordrhein-Westfalenin pääkaupunki, itse osavaltiota on monessa otteessa kuvailtu Saksan liberaaleimmaksi ja suvaitsevaisimmaksi. Siinä mielessä Düsseldorfissa ei ylletty Saksan itäisten osien samankaltaisten kokoontumisien jopa rasistiselta vaikuttaneeseen kiihkoon.

Monet sosiaaliset ongelmat ovat tehneet maahanmuuton vastustamisesta ahdistuksen purkamiseen käyvän korvikkeen. Tuo näkyy etenkin Saksan itäisissä osissa. Muutama viikko sitten Dresdenissä kokoontui yli 20000 Pegidan kannattajaa. Pegida ei kuitenkaan ole imagoltaan varsinainen uusnatsijärjestö, millaiseksi jotkut vastustajat ovat sitä kuvanneet. Suuri osa Pegidan jäsenistä on nuoria hyvin toimeentulevia aikuisia.

Pegidan jäsenet ottavat kantaa siihen kysymykseen, voiko islamia ja Saksan yhteiskuntajärjestystä sovittaa yhteen. Tuo on varmaankin ongelman keskeinen kysymys. Pegidan jäsenet väittävät muslimien elävän uskonnollisessa kiihkossaan kuin keskiajalla, mikä on monien mielestä totta ainakin siinä, miten heidän käsityksensä oikeuslaitoksesta on ristiriidassa länsimaisen oikeusjärjestyksen kanssa. "Silmä silmästä, hammas hampaasta" ei todellakaan kuulu Eurooppaan ja Euroopassa kasvaneille ihmisille.

 Pegidan vastustaja voisi varmaan sanoa, että maallistumisella ja tietynlaisen kansalaisuskonnon edistämisellä voitaisiin taata ihmisten sujuva yhdessäolo. SIlloin myös tulisi voida uskontoihin liittyviä pyhiä ja maallisia symboleita lähentää toisiinsa - pitäisi ajatella ettei kaikki tärkeä voi tulla vain yhdestä kirjasta, oli se sitten kuinka pyhältä vaikuttava hyvänsä. Kaikkien uskontojen tulisi voida suhtautua maailmaan ja ihmiseen suvaitsevaisemmin siten, että ne voisivat olla enemmän elämää myötäileviä.

On toki sanottava, että Pegida voi myös lietsoa saksalaista porvarilliseen yhteiskuntaan leimallisesti kuuluvaa suvaitsemattomuutta. Tuo suvaitsemattomuus ei luo hyviä suhteita "vieraana" yhteiskunnassa koettuun ihmisjoukkoon, jos sen ainoa tavoite on suvaitsemattomuudella rangaista vierasta. Tuo rankaiseminen poistaa edellytykset yhteiselolle. Olen asunut Saksassa kahteen otteeseen ja nimestäni ja sukutaustastani huolimatta olen molemmilla kerroilla kohdannut rasismia ja syrjintää. Se kertoo siitä, kuinka pieninkin ero voi olla maininnan arvoinen joillekin ihmisille. Saksalainen porvarillisen moraalin mukaan elävä ihminen on, kuten muissakin maissa, kiinnostunut ainoastaan ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistaan.

                             Elämme varmaankin tietynlaisessa kulttuurisessa murroksessa tällä hetkellä. Poliittisten päätöksentekijöiden on päätettävä sallitaanko Euroopassa takaisin siirtyminen uskonnolliseen kiihkomielisyyteen, ja millä ehdoilla uskontojen on annettava ilmetä maanosassamme. Vaihtoehtoina näyttäisivät olevan uskonnollistuminen, maallistuminen ja maahanmuuton pysäyttäminen. Koska liikkumavapaus on tärkeä perusarvo, näyttäisi ainoaksi vaihtoehdoksi jäävän maallistuminen. Sen toteutumisen ehdot ovat vielä kuitenkin avoinna.

Kirjoitus Uutis-Jousessa (helmikuu 2015)

Mielenterveydestä

Masennuksesta kärsii populaatiosta noin 5-6 %, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 0,8-1,2 % ja skitsofreniasta noin yksi %. Kuitenkin niiden ihmisten perheissä, jotka kärsivät mielialahäiriöistä on paljon noita lukuja suurempia määriä toisia mielenterveysongelmaisia. Kirjoitin ehkä väärin, sillä kaikki eivät suinkaan pidä "ongelmaansa" ongelmana. Joillekin mielialahäiriö on oman olemassaolon yksi osa, ja juuri tätä näkemystapaa pidänkin parhaimpana sen suhteen, että oman tilansa kanssa voi tulla sinuksi. Oman "ongelmansa" tiedostaminen on tärkeintä siinä, että voi elää sen kanssa, koska monesti näitä tiloja ei voida pysyvästi muuttaa edes lääkityksellä, vaan lääkitys toimii vain apuna siinä, kun "ongelman" ilmenemistä korostuneissa muodoissa pyritään hillitä. On esimerkiksi todettu, että etenkin skitsofrenian kirjon ihmisten aivojen ärsytyksiä ohjaava osa toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä. Monilla luovilla aloilla työskennelleillä ja menestyneillä ihmisillä on diagnosoitu jokin mielialahäiriö, useimmiten kaksisuuntainen mielialahäiriö.

On mainittava jotain mielenterveysinstituutioista. On todettu moneen otteeseen, mm. suomalaisessa tutkimuksessa, että niiden tavat käsitellä mielenterveysongelmaisia ihmisiä tavalla, joka rikkoo perusoikeuksia, on väärä. Monesti katsotaan liian helposti mielenterveysongelmaisen ihmisen olevan vaaraksi ihmisille, minkä perusteella esimerkiksi itsemääräämisoikeuteen kuuluvaa liikkumisen vapautta monesti rajoitetaan.  On kyseenalaista se, että niin monen näistä ongelmista kärsivän oikeudet viedään lähes täysin laitoshoidossa. Vain pieni osa laitoshoidossa olevista ihmisistä ovat todella vaarallisia joidenkin ihmisten terveydelle, mutta siitä huolimatta liikkumisoikeudet viedään lähes kaikilta. Mielestäni ihminen saa olla, etenkin lääkityksen suojaamana, kuinka hullu tahansa, ellei se aiheuta suurta haittaa toisille ihmisille. Näissä asioissa tulisi luottaa toisen ihmisen tunnistamiseen ihmisenä, ei jonkin mielisairauden kantajana. Nämä ongelmat eivät ole sen luonteisia, että ne tarttuisivat.

1900-luvulla elänyt psykiatri ja tavanmukaisen psykiatrian kriitikko RD Laing kyseenalaisti siihen asti harjoitetun psykiatrian hoitotavat. Laing havaitsi ensimmäisten joukossa sen, kuinka suuri ristiriita sisältyi siihen, että kun lääkärit hoitivat skitsofreenikkoja, he eivät kuitenkaan koskaan pyrkineet ymmärtämään heidän kokemuksiaan. Yleensäkin psykiatrit kohtelivat ongelmaa biologisena eivätkä sosiaalisena. Laing ajatteli, että siinä miten ongelma tunnistettiin, vallitsi valheellinen tietopohja, kun ongelma tunnistettiin käytöksessä, mutta sitä hoidettiin biologisesti. Laingin jälkeen mm. Michel Foucault ja Thomas Szasz ovat kritisoineet psykiatrian menetelmiä, etenkin siinä, miten ongelmaa ollaan aina pyritty hoitamaan biologisesti, vaikka heidän mukaansa tavallisen kotielämän paineiden on aina nähty purkautuvan jossain yhteisön jäsenessä, jonka myötä mielisairauden perustan voidaan nähdä johtuvan niistä sosiaalisista strategisoinneista, joita ihmiset harrastavat sosiaalisessa yhteisöelämässä.

Monet, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, jäävät laitoksiin pitkiksi ajoiksi. He lamaantuvat ja eivät pysty hallitsemaan mielenterveyttään. Kuitenkin mielenterveysongelmista voi seurata myös parempi mielenterveys siinä mielessä, että oman psyyken toiminnan itsehavainnoinnin aste nousee ja kasvaa ja ihminen tulee sinuiksi itsensä ja ongelmansa kanssa. Hyvä mielenterveys on aina oman mielenterveyden tiedostamista, ja henkilökohtaisesti on sanottava, että itsekin tiedostan sen, että ruuvini saattavat joskus olla löysemmällä kuin muilla, mutta minulle se on etenkin kirjoittamisen kautta rikkaus, eikä jonkinlainen puute jota tarvitsisi hävetä.Myös etenkin sinuksi pääseminen oman itsen ja maailman kanssa on tärkeää ja siinä voi edistyä etenkin itsen kuuntelemisella ja sellaisten asioiden tekemisellä josta voi saada tyydytystä. On tärkeää, että myös mielenterveyden ongelmista kärsivällä ihmisellä on palkitsevia harrastuksia ja jotain sellaista tekemistä, jossa oman työn tulosta voi tarkastella. Joillekin se voi olla kirjoittaminen, joillekin maalaaminen tai kuntosalilla käyminen.

Eniten toivon tällä kirjoituksellani sitä, että näkemystapa, jossa mielenterveyden ongelmiin suhtaudutaan peitettävinä ja salailtavina tabuina poistuisi ihmisten mielestä. Laing käsitteli mielenterveyden ongelmia "shamaanisena" matkana, jolta voi myös palata, viisastuneena.

 

Elämän ja minän käsitteistä

Määriteltäessä elämän käsitettä tullaan ensiksi siihen ongelmaan, jossa kysytään voidaanko elämää määritellä? Elämää ja siihen liittyviä ilmiöitä voidaan kuvata niin monenlaisista näkökulmista, että ei varmaan ensimmäisellä näkymällä voida suoraan sanoa, mitä todellinen elämä olisi. Elämän käsitteen määrittelyn on kuitenkin otettava tukea siitä ajatuksesta, jonka mukaan elämä on jotain sellaista, mikä voidaan tunnistaa. Voidaan ajatella, että tunnistaminen tapahtuu joidenkin sellaisten periaatteiden puntaroimisella, jotka voisivat kertoa jotain elämän hahmottamisesta ja sen sijoittumisesta tarkasteltavaksi. Onko elämässä esimerkiksi tavoiteltava ensisijaisesti nautintoja vai jotain muuta? Millainen on pyrittävä olemaan suhteessa toisiin ihmisiin jne.? Kun ajatellaan elämistä, voidaan ajatella, että kuvan saaminen siitä vaatii elämään liittyvien periaatteiden tarkkaa käsittelyä. Nuo periaatteet voisivat kertoa siitä, miten elämää tulisi hahmottaa, mitkä tilanteet vaativat erityistä rekisteröimistä ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle. Se minkä kautta elämä nähdään, vaatii sitä, että mietitään mitkä asiat tulee ottaa tietoisuuden tarkasteltaviksi. Elämässä voi pyrkiä varmaan erilaisiin päämääriin, joita voidaan vertailla toisiinsa nähden, myös muuten kuin hierarkkisesti. Elämässä oleminen tarkoittaa varmaan etenkin sitä, että ollaan yhteydessä sellaisiin ilmiöihin, jotka liittyvät olennaisella tavalla elämään, mutta vaikka voitaisiinkin katsoa, että tuollaisiin ilmiöihin liittyvät merkitykset olisivat helposti yleistettäviä kaikkien ihmisten kohdalle, voidaan niitäkin tulkita yksilöllisesti, koska elämän ilmiöiden taustalla olevat symbolit ovat ensisijaisesti tarkoitettu itsenäisesti tulkittaviksi.

Ensisijaisiksi elämän ehdoiksi on varmaan biologisella pohjalla tulkittava ensisijaisesti se, että munasolu hedelmöittyy ja sikiön kehitys on normaalia. Sen jälkeen kasvava ihmistaimi tarvitsee kaikissa elämänsä osissa suojaa ja ravintoa sekä ystävällisävyistä ohjausta elämänsä eri osissa. Ihmisen onnellisuuden kannalta on myös tärkeää se, että ihminen voi saada tyydytystä jostain ja elää niin ollen onnellisena.

Elämisen taidoksi voidaan varmaankin nimittää kykyä luovia erilaisissa olosuhteissa, jotka elämä asettaa noudatettaviksi ja seurattaviksi ja siinä tarvitaan etenkin sellaista kykyä jonka avulla voidaan tunnistaa olosuhteiden elämällä asettamia ehtoja ja olosuhteiden piirteitä. Seuraavaksi tullaan kysymykseen siitä, onko elämän vertailu eettistä. Voidaan sanoa, että elämän ytimessä oleminen on ainakin sitä, että elämässä kannattaa olla tietoinen elämästä ja sen kokonaissuunnasta. Se on etenkin vaikuttavien voimien tunnistamista perittyjen tai itse kehitettyjen alttiuksien avulla. Tässä tullaan siihen kysymykseen, ansaitsevatko sellaiset ihmiset, jotka eivät esimerkiksi perimiensä geenien avulla onnistu tavoittamaan sellaista tietoisuuden tasoa, jossa he voisivat tulkita elämää yleisesti ja käsitteellisesti, elää. Voidaan kuitenkin varmaan sanoa, että vaikka ihmisen tulisi pyrkiä olemaan tietoinen oman elämänsä etenemisestä, niin jotkut sellaiset perimmäiset ja eivät suurestikaan periaatteisiin liittyvät elämänosat voivat tuottaa suurta nautintoa pelkästään niiden yksinkertaisuuden takia. Jokainen ihminen, ei pelkästään vajaaoppinen, voi joskus ajatella, että vatsan ollessa täysi, ei olekaan suuremmin huolia huomisesta muuten kuin sen kannalta, saako vatsan täyteen silloinkin. Huolettomuus ja viattomuus ovat tärkeitä arvoja kaikenkaltaisen elämän kannalta. Tietoisena oleminen ei saa tehdä ihmisestä pompöösiä ja häikäilemätöntä ominaisuuksiltaan vähemmän saaneita kohtaan.

Joku voisi sanoa, että elämästä seuraa vain pahaa mieltä joillekin ja hiilidioksidia ilmakehään. Kuitenkin elämä voi myös tuottaa joidenkin ihmisten kautta suuria saavutuksia koko ihmiskunnan tarkasteltavaksi. Nuo saavutukset vaativat etenkin korkeimmalle tietoisuuden tasolle pääsyä elämän merkityksessä. Jotta voi saavuttaa jotain mikä herättää kaikissa ihastusta, vaatii se sitä, että elämän yleiset piirteet tavoittuvat tuollaisen ihmisen mielessä.

Minän käsitettä voidaan tarkastella etenkin liitteessä maailman käsitteeseen. Mitä on minä ja maailma? Maailman yhteydessä minä tarkoittaa etenkin ihmiselämää ohjaavia alttiuksia, joiden perusteella minä omaksuu jotain maailmasta. Tässä maailma tarkoittaa etenkin havainnoitavaa ainesta ja minä alttiuksien kautta kykyä sopeutua yhteisöelämään, omaksumiskykyä ja taitoa hyödyntää ominaisuuksiaan. Voidaan kysyä, mikä asettaa minän? Minän asettavat etenkin ihmisen perimät ja tuosta perimästä kehittyvät ominaisuudet, alttiudet omaksua jotain ympäristöstä, joka tarkoittaa syvässä mielessä etenkin sitä, mikä on ihmisen sopeutumiskyvykkyyden aste. Minän määrittävät siis etenkin olosuhteet jotka kullakin hetkellä kyllästävät minää. On pakko palata uudestaan tässä kohdin siihen, että minää määrittää myös se, millaiset ovat minän alttiudet omaksua ja saada ärsykkeitä ja tehdä niiden perusteella havaintoja. Minän negaatiota käsiteltäessä voidaan sanoa, että epäminä on etenkin sellainen subjekti jolla ei ole keskiötä, siinä ei siis ole mitään pysyvää. Helposti voi ajatella myös että minän negaatiota ovat myös olosuhteet, koska ne vaikuttavat eikä niihin itseensä voida helposti vaikuttaa. Voi siis jo tämänkin perusteella nähdä käsitteen "vaikuttaja" merkityksettömyys ja sisällöttömyys. Voidaan vielä kysyä, onko minällä invarianssiarvoa eli pysyvyyttä? Vaikka uskonkin geenien olevan tietyssä mielessä myös filosofinen käsite, on sanottava, että minän pysyvyyttä ylläpitävät etenkin geeniperimässä omaksutut geenit. Samaten alttiudet ja ympäristöt joissa ne toimivat ylläpitävät merkittävällä tavalla minän pysyvyyttä. Alttiudet kertovat siitä, mitä ihminen pystyy omaksumaan ympäristöistä, joissa hän toimii. Minän pysyvyydestä voi olla kertomassa myös se, että havainnoissa yleensä säilyy ihmiskohtaisesti jokin perustava osa. Tämä voi liittyä esimerkiksi elämänasenteisiin ja -kantoihin, joita ihminen on taipuvainen ylläpitämään.

Minän yhteyksistä mainittaessa on sanottava ainakin se, että minä liittyy merkittävällä tavalla etenkin aivoihin ja onkin epäilty ihmisen tietoisuuden majailevan aivojen käpylisäkkeessä. Minän voidaan katsoa liittyvän etenkin talamukseen, joka filteroi ihmisen tekemiä havaintoja ja hänen ulkoisesta saamiaan ärsykkeitä. Havainnoimisessa luovuuden kannalta tavanomainen ei aina ole parasta, ja onkin todettu se, että suurten taiteilijoiden ja kirjailijoiden talamus toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä, ja jotkut ovat sanoneet tuon toiminnan muistuttavan jotenkin skitsofrenian kirjon ihmisten havainnointitapaa.

Elämän määrittelystä

Mitä on
tämä elämä tietymätön
jonka monet näyttävät tietävän
mutta eivät kuitenkaan osaa
osaa olla siinä
siten että se todella olisi elämää
monestiko minun on sanottava
etteivät useimmat elä
eivät ole tässä maailmassa
vaikka ovat mielestään jossain
jonka määrittelevät elämäksi
voisiko se olla kaikille sitä
niin etteivät määrittely-yritykset
jäisi vaille arvovaltaa
et sinäkään ole vaikka sanot olevasi
ja minä olen vain
kun tahdon olla muualla
en teidän kanssanne.

Jäähyväiset

Joudunko antamaan periksi?
joudunko menemään?
Ei! Minä en ole vielä valmis.
Iltaruskon purppura näyttää tietäni
Minun on lakattava olemasta
sen takia
koska en ole koskaan ollut siihen valmis
lakata olemasta, olla lakkaamatta
jokin tie meille on jo valmiina
jokin kultaisin jyvin merkitty polku
joita jyviä syövät kultaiset fasaanit
pitkäjalkaiset ja -kaulaiset
niin kuin olisi unessa
jossa kaikki on jo määrätty
jossa kaikki on sanottu valmiiksi

Nautintojen etiikasta ja kieltäytymisen etiikasta

Nautinto on jotain mitä haetaan maailmasta, jotta sillä voitaisiin saavuttaa etenkin omaan itseen liittyvää hyvää oloa. Jotkut pitävät nautintoja sellaisina instrumentteina, joiden avulla elämässä voitaisiin havaita jotain sellaista, joka pitää yllä näkemiskykyä, ja jota ei saataisi ilman tuollaisen nautinnon tavoittamista. Jotkut liittävät nautinnot itsen tuntemisen lisääntymiseen, jossa nautinnon avulla käsitys itsestä ja omasta minästä voisi muuttua ja mahdollisesti tulla jopa paremmaksikin. Yleisesti ottaen nautintojen katsotaan lisäävän ihmiselle sellaista onnea, jota on tavanmukaista tavoitella elämässä. Jotkut ajattelevat etenkin nuoremmalla iällä, että nautintoja pitää tavoitella sen takia, koska kaikki muutkin kokevat niitä ja silloin on tavanmukaista verrata ja liittää nautintoja eriasteisiin "virstanpylväisiin", joita ihmiset kokevat elämässä ja joiden avulla he monesti tapaavat hahmottaa elämää. Tuollaisia virstanpylväsnautintoja voivat olla nuoremmalla iällä esimerkiksi ensimmäiset lailliset kännit ja seksuaalisen neitsyyden menettäminen. Yleisesti ottaen nautinnoilla on tavallisesti perusteltava toisille ihmisille, että yksilö on mukana sellaisessa kilpailussa, jota ihmiset tapaavat harrastaa siinä, kun he kehuskelevat jollain kokemuksellaan toisille ihmisille. Toki ihmiset katsovat myös onnellisuutensa lisääntyvän nautintojen myötä, mutta monissa tapauksissa niitä tavoitellaan etenkin sen takia, koska "kaikilla muillakin on".

Mitä tarkoittaa sitten kieltäytyminen nautinnoista? Monet katsovat sen tapahtuvan ehkäisyn takia. SIlloin nautintojen tavoittelemisen katsotaan johtava aina uusien nautintojen tavoitteluun, jota voidaan pitää paheksuttavana sen takia, koska ihmisestä tulee kyltymätön, joidenkin mielestä hän voi ajautua esimerkiksi käyttämään huumeita tai yleisesti vain sen takia, koska tällaiselle ihmiselle ei katsota minkään enää riittävän. Yleisesti ottaen ehkäisyperustelu katsoo nautintojen tavoittelusta seuraavan jotain sellaista pahaa, jota ei voida enää hallita ja jonka katsotaan johtavan jonkinlaisiin vastoinkäymisiin. Jotkut puritaaniset, etenkin uskonnolliset tahot katsovat, että nautinnoista kieltäytymisellä säilytetään jonkinkaltainen "puhtaus", joka menetettäisiin silloin, jos tavoiteltaisiin jatkuva sti vain jonkinlaisia nautintoja.

Eettinen elämänasenne pyrkii etenkin ihmiselle kuuluvaan hyvään. Sen takia se ei voi täysin kieltää nautintoja samalla, kun sen on tarkoitus pitää kyltymättömyys poissa ihmisestä, sillä kuten Aristoteles kirjoitti, hyveen voidaan aina katsoa olevan keskiväli kahden paheen välillä. Tässä paheiden voitaisiin katsoa olevan kyltymättömyys nautintojen puolella ja jonkinlainen frigidisyys nautinnoista kieltäytymisen puolella. Eettinen elämänasenne ohjaa ihmistä, jonka jotkut katsovat tapahtuvan suorilla käskyillä kuten esimerkiksi Mooseksen laeissa, tai ei-normatiivisesti, jolloin ei voida sanoa, että kaikki olisi oikein tietyllä tavalla tehtynä.

Kieltäytymisen etiikan ja nautintojen etiikan välinen välimatka muodostuu siitä, miten ne kokevat maailman ja ihmisen. Pintapuolisuuksiin juuttuva tarkastelija voisi varmaan sanoa, että toinen kanta pyrkii vapautumaan jostain samalla kun toinen kanta korostaa pidikkeellisyyksiä. Tämä voidaan varmaan hyväksyä esimerkiksi sellaisessa vertailussa, jossa esimerkiksi verrattaisiin vaikka uskonnollisuutta ja esimerkiksi erotiikkaa. Kuitenkaan esimerkiksi tupakan poltto ja polttamattomuus ei polttamisen yhteydessä ole mistään vapautumista, koska tupakan polttaminen monesti tuo mukanaan pysyvän riippuvuuden, jonka jälkeen sitä ei voida missään nimessä kutsua jostain vapautumiseksi, myös alkoholi kävisi tupakan polton tilalle tässä arvostelussa. Voidaan varmaan sanoa, että nämä kaksi vertailukohtaa kieltäytymisen ja nautintojen etiikka eroavat etenkin siinä, minkä ne katsovat siksi, mitä ihmisen tulisi tehdä. Mielestäni kumpaakaan ei voida kutsua jostain vapautumiseksi. Voisi myös varmaan arvioida niitä esimerkiksi niiden seurauksien kautta. Varmaankin kieltäytymisen etiikkaa toteuttavat ihmiset elävät pidempään kuin nauttijat, mutta samalla voidaan ajatella sitä miten laajassa sosiaalisessa piirissä ja uusien kokemuksien ulottuvilla nämä ihmiset ovat lopulta eläneet elämäänsä. Nauttimisella voidaan varmaan tavoittaa nautintoja hakevien ihmisten seura, mutta on huomioitava se, että nautintojen hakeminen voi joskus kääntyä todella itsekkääksi ja omaa onnea korostavaksi toiminnaksi, jossa toisista ihmisistä ei lopulta välitetä. Nämä ihmiset ovat varmaan iloisempia ja ainakin pintapuolisesti onnellisempia kuin ihmiset, jotka kieltäytyvät kaikista nautinnoista ja ovat seurassa, jossa kukaan ei katso onnensa lisääntyvän nautinnoista. Voi kuitenkin olla, että nautintoihin keskittyneen ihmisen olisi vaikeampaa mukautua kieltäytymiseen kuin kieltäytyjän nauttia nautinnoista. En ota kantaa, kumpaanko ryhmään kuulun.