torstai 13. elokuuta 2026

Olemmeko riittävän älykkäitä ymmärtämään lemmikkejämme?

Bulgarialainen selvännäkijä Baba Vanga ennusti monia jo ajassamme tapahtuneita yllättäviä tapahtumia ennen kuin hän vanhuksena kuoli. Näitä oli muun muassa WTC:n terrori-isku ja Barack Obaman tulo presidentiksi Yhdysvalloissa.

Kyseinen Vanga ennusti lähihistoriassa tapahtuvaksi noin 100-200 vuoden ajan jälkeen, että tietyt eläinlajit muuttuvat enemmän ihmisenkaltaiseksi ja oppivat jopa kommunikoimaan nykyistä paremmin ihmisten kanssa. On selvää, että tämä tarkoittaa etenkin sellaisia eläimiä, jotka ovat asuneet pitkään ihmisten kanssa. Voidaan jopa miettiä sitä, tarkoittiko Vanga varsinaisia villieläimiä, vai kesytettyjä eläimiä, kuten koiraa ja kissaa. On tietysti niin, että myös ihmisten tulee kehittää tapoja eläinten ymmärtämiseen paremmin kuin miten on tapahtunut tähän mennessä.

Ja vaikka emme uskoisi tähän köyhästä perheestä maaseudulta peräisin olleeseen ennustajaan, niin ovat monet eläinten tutkijat kuten vaikkapa Frans de Waal kirjoittaneet siitä, ovatko ihmiset nähneet vielä tarpeeksi vaivaa eläinten ymmärtämisen suhteen.

On jossain tiedelehdessä kirjoitettu, että kissaeläimet saattavat olla monen eri piirteen takia kehittyneimpiä eläinlajeja maailmassa. Minulla on ollut kaksi kissaa, joista molemmissa olen huomannut inhimilliseen tasoon verrattavaa tyyliä asioiden havainnoinnissa ja kommunikaatiossa. Vaikka he eivät puhu kieltämme, osaavat he saada tarkoituksensa ja viestinsäkin läpi

Ihmiset ovat kesyttäneet esimerkiksi koirat ja kissat lemmikeikseen jo monta tuhatta vuotta sitten. Sanotaan kissasta, että sen toisinainen arvaamattomuus ja itsenäisyys johtuisi siitä, että se on lemmikkinä koiraa nuorempi. Kuitenkin mielestäni sen lajityypilliset ominaisuudet selvittävät tässä asiassa enemmän.

Olen itse voinut havaita kissojeni kautta sen, että tietyissä tilanteissa niiden toiminta ja reagointi on monesti hyvinkin ennakoitavaa. Esimerkiksi nykyinen kissani, kun käyn kotonani ruokalevolle, tulee aina sängyn päälle kylkeeni makaamaan. Se katsoo sen olevan turvallinen paikka.

On sanottu, että kissat kiintyvät enemmän paikkaan kuin ihmisiin, ja on sen suhteen kirjoitettava, että kissa on arvaamaton vain sellaisissa tilanteissa, jotka se kokee jännittäväksi tai uudeksi. Kissa kiintyy omistajaansa tai omistajiinsa ja voi hyvinkin sopeutua kotinsa arkeen ja joskus jopa osallistumaan kodin toimintoihin erityisen kiinteällä tavalla.

Olen itse harkinnut maalausharrastukseni jatkamista, mutta kissa samassa kaksiossa ei anna siihen kovinkaan helppoa mahdollisuutta. Kissat tunnetusti eivät pidä siitä, jos ovia pidetään kiinni, joten sotkuinen homma, kuten maalaaminen öljyväreillä ei onnistu edes oven kiinni panemisella.

Sanotaan että kissat näkevät omistajansa vain palvelijoina, johon antaa osviittaa se, minkä takia kissa voi hypätä vaikka uunin tai kirjahyllyn päälle. Kissat haluavat katsella ihmistään ylhäältä alaspäin. Kuitenkin mielestäni monet kissan maneerit osoittavat kissojen olevan tasa-arvoisempia kuin luullaan.

Myös on olemassa kissan maine yksinäisenä eläimenä, jonka mukaan se ei vähääkään ihmisestään välitä, mutta sitä vastaan voidaan miettiä sen varjolla niitä tapauksia, joissa kesämökille tai toiseen päähän maata jäänyt kissa on vaeltanut matkan takaisin kotiin omistajansa tai omistajiensa luokse.

Inhmillisten tunteiden tunnistaminen eläimissä paljastaa ihmisten ja eläinten saman alkuperän ja korostaa sitä, että tavallinen ihminen kokee iloa ja myötätuntoa ollessaan tekemisissä eläinten kanssa. Esimerkiksi Hachi – kertomus uskollisuudesta-elokuvassa kuollutta omistajaansa rautatieasemalla yli kymmenen vuotta odottaneen koiran tarina on sellainen, etten ainakaan itse pysty sitä kuivin silmin katselemaan.

Myös pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirtämät kuvat kahdesta kissastaan ovat kissaihmisenä herättäneet minussa suurta myötätuntoa. Kari oli kissaihminen, ja hän usein piirsi kuvia itsestään mustahattuisena miehenä, joka liikkui ja vietti aikaansa kahden kissansa kanssa. Kuvat siitä kuinka toinen kissa siirtyi taivaaseen kuoleman kautta, ja miten Karia ja toista kissaa sen jälkeen seurasi valkeasiipinen enkelikissa, ovat aiheita, jotka eivät voi olla kissaihmistä liikuttamatta.

Ollaan siis kuulolla kissojemme ja koiriemme suhteen. Monet itseni lisäksi ajattelevat, että heissä on paljon sellaista inhimillisyyteen verrattavaa, jota ihmiset uskonnon motivoimassa itsekeskeisessä antroposentrismissään eivät ole tulleet vielä ajatelleeksi.


Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti