Voidaan hyvin sanoa, että jos Suonenjoen yhteydet muuhun maailmaan olisivat alusta asti perustuneet vain maantieyhteyksiin, olisi Suonenjoki nykyään pieni ja kuihtuva maalaispaikkakunta. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska Suomen rautatieverkostoa laajennettaessa toinen pääradoista eli Savon rata kulki alusta alkaen suoraan sen läpi, suuntina etelä Pieksämäellä ja pohjoinen Kuopiossa. Rautatie oli Suonejoelle alusta alkaen varsinainen kehitymisen johdanne, ja se tuotti Suonenjoelle paljon erilaista hyvää.
Ensimmäinen rautatieyhteys Suomessa avattiin vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Silloin huomattiin se, että rautatiet olivat parempia kuin muut kulkuyhteydet tuohon aikaan, joten rahaa alkoi löytyä varsin itsessään kalliille hankkeelle. Etenkin hätäaputöiden voimilla valmistui seuraavaksi vuonna 1876 rata Turku-Riihimäki-Pietari. Tämän jälkeen komissio, joka oli suunnitellut rautateiden kulkusuuntaa, totesi että rautateiden tulisi seurata liikenteen kulkusuuntia. Samalla piti luoda yhteys kehittyneimpien kaupunkien ja Riihimäki-Pietari-radan välille. Myös vesistöjen läheisyys tuli taata ja kulkusuunnan tuli olla etelästä pohjoiseen.
Tämän kulkusuunnan mukaisia rautateitä varten syntyi kolme suunnitelmaa: Viipuri-Sortavala-Joensuu, eli Karjalan rata, Tampere-Seinäjoki-Oulu, Pohjanmaan rata ja Kotka-Kouvola-Kuopio, eli Savon rata. Nämä kolme rataa saatiin valmiiksi vuosina 1883-1894. Tässä yhteydessä tapahtui myös Suonenjoen liittäminen rautatieverkostoon. Tässä oli ollut kuitenkin epäselvyyksiä myös muualla radan ympäröivillä alueilla. Monet muut samanlaiset maalaispaikkakunnat olisivat kernaasti halunneet radan omalle alueelleen.
Säätyvaltiopäivillä käsiteltiin Savon ratahankkeeseen liittyviä asioita ensimmäistä kertaa jo vuonna 1872. Ratalinjojen suunnittelu tuli aloittaa suostumuksella. Kuitenkin anomus hyväksyttiin, vaikka asian tutkiminen oli hidasta. Vuonna 1884 syntyneessä Savon radan rautatiesuunnitelmassa oli viisi erimuotoista vaihtoehtoa linjaukselle: Mikkeli-Kangasniemi-Pieksämäki-Suonenjoki-Kuopio; Mikkeli-Haukivuori-Pieksämäki-Suonenjoki-Kuopio; Mikkeli-Juva-Joroinen-Jäppilä-Kuopio; Mikkeli-Juva-Joroinen-Leppävirta-Kuopio; Viipuri-Imatra-Puumala-Juva-Joroinen-Leppävirta-Kuopio.
Suonenjoki olisi voinut jäädä sivuun asemastaan nykyisenä rautatiekaupunkina, koska Joroista ja Juvaa säätyvaltiopäivillä edustaneet Nils Grotenfelt ja Kaarle Muttilainen olivat ajaneet määrätietoisesti rataa Joroisiin. Etenkin Grotenfelt olisi halunnut radan omille mailleen Järvikylän kartanolle Joroisissa. He olivat lähellä päästä tavoitteeseensa, koska asiaa käsitellyt komitea päätyi ehdottamaan kolmatta vaihtoehtoa, eli Juvan, Joroisten ja Jäppilän kautta kulkevaa linjaa.
Valtiopäivät kuitenkin päättivät vuonna 1885 toisin, ja rata suunniteltiin kulkevaksi nykyistä Mikkeli-Haukivuori-Pieksämäki-Suonenjoki-Kuopio-reittiä. Joroisissa ja Juvalla oli jonkinlaiset kulkuyhteydet vesiteitse. Suonenjoen hyväksi katsottiin alueen runsaat vesistöt, koska Saimaan ranta-alueita tuli paljon radan läheisyyteen. Kolmantena ratkaisevana tekijänä oli kirkkoherra
Henrik Schroderuksen läsnäolo vuoden 1885 säätyvaltiopäivillä. Radan rakentaminen aloitettiin alkutalvella 1886. Radan rakentajia oli yli kymmenen tuhatta. Ratalinja oli eroteltu kolmeksi erilaiseksi työpiiriksi ja Suonenjoki kuului niistä kolmanteen. Insinööri O. Bergbom toimi piirin johdossa. Lapiomies tienasi ratamailla 2-3 markkaa päivässä, mutta hevosella kulkeva mies saattoi saada töistään jopa kaksi kertaa enemmän.
Savon radan rakentaminen toi omat juttunsa Suonenjoen järjestykseen. Paikalliset työläiset saivat töitä, vaikka työläisiä tuli paikalle muualtakin. Suonenjoelle perustettiin väliaikainen sairastupa, joka oli tarpeen, koska esimerkiksi lavantauti riivasi radan tekijöitä. Hengenravintoa tuotattivat lukutuvat, joissa oli luettavana mm. tuoreita sanomalehtiä. Majoitusolosuhteiden takia osa työläisistä asui suonenjokelaisissa taloissa. On sanottu, että he maksoivat majoituksestaan kolme markkaa viikko.
Sellainen huono olosuhde syntyi Suonenjoelle, kun työntekijät toivat entiseen herran kukkaroon viinankäytön ja -ostamisen. Radalle tuli mittaa 274 kilometriä ja se valmistui noin kahden ja puolen vuoden rakentamisen jälkeen. Ensimmäinen juna rataa pitkin kulki ensimmäinen päivä lokakuuta vuonna 1889. Rata kulki Suonenjoen alueella kaikkiaan viidenkymmenen kilometrin matkan.
Junan suhteellisen kova vauhti saattoi olla joillekin pelottavaa, ja tästä on kirjoittanut tunnetusti myös Juhani Aho. Suonenjoella sijaitsi asemaravintola, jossa tarjoiltiin myös alkoholisperäisiä juomia. Osti sitten lipun vaikka seuraavalle pysäkille, oli mahdollista vetää kaljaa kuin sieni. Seisakkeita paikallisliikennettä varten syntyi. Lisäksi perustettiin kuusi liikennepaikkaa: Iisvesi, Salminen, Pirttiselkä, Suonenjoki, Suihkola ja Suontee. Lisäksi Salmiselle, Suonenjoelle ja Iisvedelle rakennettiin oma asemarakennuksensa. Suonenjoen asemalla myytiin vuonna 1895 7859 lippua ja tavaroita kuljetettiin 711 tonnia.
Savon rata aiheutti sen, että Suonenjoellekin rakentui oma ammattiryhmänsä, kuten asemapäälliköt, joilla kaikilla oli omanlaiset univormunsa, jotka varmasti kiinnittivät suonenjokelaisten huomion. Suonenjoen asemalle tuli radan myötä yhden veturin kattava korjaustalli.
Kun oltiin saatu valmiiksi kaikki kolme etelästä pohjoiseen kulkeva rataa, silloin alettiin tehdä suunnitelmia näiden ratojen yhdistämiseksi poikittain. Ratojen rakentaminen katsottiin olennaisen tärkeäksi etenkin talouselämän kehittymisen takia. Pieksämäki-Jyväskylä-rata valmistui vuosina 1911-1914. ¨Muiden uudistuksien tultua toteen, suonenjokelaiset pystyivät helposti tavoittamaan muut paikkakunnat Suomessa ja Venäjälläkin junateitse.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti