Säätyläisyyteen on Suomenkin historian kontekstissa aina kuulunut kaiken muun ohessa maaomistus. Mäntyharjulla ei kuitenkaan 1600-luvulle tultaessa ollut kuin yksi kartanoksi tai hoviksi laskettava tila pappien pappiloiden lisäksi. Tämä oli Paasolan rustholli. Se koostui Matti Molleruksen hallinta-aikana Paasolan kylän neljästä talosta. Seuraava isäntä oli edellä mainitun vävy maakomissaari Jonas Hirn. Hän myi kartanonsa kahdelle veljekselle, jotka olivat kotoisin Partsinmaalta – Mikko ja Yrjö Käävälle. Koska he eivät olleet säätyläisiä, merkitsi se säätyläisasutuksen loppua Paasolassa.
Myöhemmmin säätyläisiä tuli Mäntyharjuun etenkin virkatehtävien täyttämistä varten. Säätyläisiä alkoi tulla virkatehtäviä hoitamaan noin Pikkuvihan jälkeisenä vuosikymmenenä. Mäntyharju sijaitsi juuri oikealla etäisyydellä läänin pääkaupungista Loviisasta, Heinolasta ja Savon takamaista.
Pikkuvihan mentyä pitäjään saatiin oma nimismies, joka oli Abraham Argillander, joka oli ollut aiemmin Suomen salpietarikeittimöiden johtaja. Tämän vävy Adolf Fredrik Godenhjelm jatkoi salpietarikeittimöiden johtajana vuoteen 1805, jolloin virka lakkautettiin ja sen jälkeen hän toimi Mäntyharjulla maanmittarina lukuisia aikoja.
Mäntyharjun nimismiehen virka oli muutamaan otteeseen tie Savon ylisen kihlakunnan kruununvoudin virkaan, ensimmäistä kertaa Samuel Laurellista tuli vouti 1790-luvulla ja sen jälkeen Karl Magnus Forssström vuonna 1829. Molemmat näistä kuitenkin hoitivat virkaansa omasta kotipitäjästään käsin.
Säätyläiset saivat Mäntyharjussakin hankittua maata kolmella eri tavalla: autiotilan viljelykseenotolla, ostolla ja perinnöksiostolla. Ensimmäinen näistä oli kokonaisuudessaan helpoin tapa, koska silloin tila siirtyi omistukseen ilmaisesti. Lisäksi mukana tuli verovapaus jokusen vuoden ajaksi kunnes tila oli saatu kuntoon.
Nimismiehen toimiin kuului Mäntyharjussakin ulosottoon liittyviä tehtäviä, minkä kautta tämä virkamies pystyi hyödyntämään virkaansa kuuluvia tietoja oman omistuksensa kasvattamiseen. Tällä tavalla Enolahden Sihvolan yksinäistalo siirtyi Samuel Laurellin haltuun.
Perinnöksi ostaminen tarkoitti sitä, että kruununtila ostettiin kruunulta perintömaaksi, jota vastaan oli maksettava kolmen vuoden veroja vastaava summa. Vuosien 1723 ja 1772 välisenä aikana oli tehty mahdolliseksi sekin, että muillakin, jotka eivät itse asuttaneet tilaa, oli mahdollisuus hankkia kruununtila omaksi perintötilaksi. Niin säätyläiset ja rusthollarit hyödynsivät tätä mahdollisuutta. Monia tiloja muodostui hoviksi mm. nimismies Laurellin toimesta.
Osto oli kuitenkin helpoin ja yksinkertaisin menettelyn keino. Esimerkiksi Ryönä siirtyi tällä tavalla ennen pikkuvihan alkamista kirkkoherrana toimineelle Cygnaeukselle. Hän myi Ryönän myöhemmin mainitulle Argillanderille. Toivolan Hämäläisen pieni osa siirtyi ensi kerran kirjanpitäjä Burgmanille vuonna 1793, vaikka tämä ei saanut hankinnalleen vahvistusta maaherralta. Tämä tilus jaettiin talossa syntyneelle Heikki Hämäläiselle ja vävylleen Antti Vitikaiselle. Tämän tilan osti myöhemmin Nimismies Karl Fredrik Antell ja hänen jälkeensä tämän viran jatkaja Gerhard Stiernvall.
Nimismiehen virassa 1830-luvulla toimineelta Herckmanilta on jäänyt muistiin toteamus, että Mäntyharjun yksityistaloudet koostuivat 900 rahvaan taloudesta ja viiden säätyläisen taloudesta. Tässä laskelmassa oli pappiloiden lisäksi Ryönän-Tyllilä, Lahti ja Hämäläinen. Näihin olisi voinut lisätä kuitenkin myös nimismiehen oman Paakkarin tilan, rovasti A. A. Bernerin lesken Hyyrylän Vihtamaan ja kapteeni Emanuel Bernerin lesken Kyttälän Ahtialan.
Herckman oli oikeassa siinä, että pappiloiden ohessa mainitut kolme tilaa erottuivat siinä mielessä, että vain niissä torpparit hoitivat tyypilliset tilantyöt ja rakennukset oli rakennettu nimenomaisesti säätyläiselämäntapaa varten. Esimerkiksi Tyllilän pytinki koostui viidestä kamarista, salista, keittiöstä, vaatehuoneesta ja vinttihuoneista. Tyllilän puutarhassa oli kolmekymmentäyksi omenapuuta ja marjapensaita. Tyllilän hovia on pidetty yhtenä Etelä-Savon kauneimmista paikoista.
Lahden hovi ei säilynyt säätyläisomistuksessa kuin kahden sukupolven ajan: ensimmäisenä Samuel Laurellin ja hänen jälkeensä Fredrik Antellin hallussa. Kun Antell kuoli vuonna 1825 siirtyi tila hänen leskensä Emerentia Antellin haltuun. Kun leski kuoli vuonna 1848 jäivät tilalle asumaan naimattomat vanhat armot Fredrique Agatha, Johanna Karolina ja Emerentia Antell. Hovin tilukset Enolahdella ja Lahnaniemessä siirtyivät lampuotien alaisuuteen.
Godenhjemien ja Argillanderien sukuhaara oli ehkä tunnetuin Mäntyharjun säätyläisten varhaisvaiheissa. Adolf Fredrik Godenhjelm nimitettiin vuonna 1833 komissiomaanmittariksi Vaasan lääniin. Hän valui pois elämästä Tyllilässä vuonna 1841, Tällä oli kaksi poikaa, joista nuorempi Adolf Fredrik Willehard toimi Lappeen kihlakunnantuomarina, josta virasta hän sai potkut vuonna 1863, Hänen taitonsa kartanonherrana eivät olleet sen kehittyneemmät, ja velkojien takia Tyllilää arvioitiin myytäväksi jo vuonna 1865. Vuoden 1875 aikaan Tyllilää hallitsi talollinen Kustaa Vitikainen. Ryönän hovi taas oli perinnönjaon kautta annettu maanmittari Karl Gustaf Godenjelmille. Tämä Godenhjelm kuoli vuonna 1856. Hänen jälkeensä kartanon omisti tämän leski Anna Charlotta ja näiden kolme tytärtä. Näistä kukaan ei asunut Mäntyharjussa.
Kartanoiksi laskettavista pisimpään säilyi Hämäläinen Forsströmien hallussa. Isäntä kuoli vuonna 1871. Koska hänen poikansa Karl Ferdinand asui Ristiinan Puntalassa, siirtyi sekin pian talollisomistukseen.
Maan omistaminen ei siis sitonut säätyläisiä Mäntyharjuun siitä huolimatta vaikka se oli viran lisäksi ainoa asia, joka oli heitä sinne sitonut. Heidät tunnettiin kaukaisina herroina, joilla ei ollut yhtä raadollista sidettä paikkaan kuin talollisilla.
Forsströmien, Godenhjelmien ja Antellien jälkeen paikkakunnalle tuli uusia säätyläisiä. Tällaisia olivat esimerkiksi kansakoulunopettajat, sahakirjurit, nimismiehet ja apteekkarit. Nämä eivät kuitenkaan tavallisesti kuuluneet pitkän historian säätyläissukuihin ja eivät tavallisesti omistaneet suurempia tiluksia.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti