Terveys on tärkeä asia, ainakin silloin, kun se ei ilmoita ristiriitaisesta olostaan. On monesti niin, että nuoruuden kiihkossaan nuoret ihmiset unohtavat sen, mikä jokaisella ihmisellä on lopulta edessään, ja lasken tähän nuoruusharhaan myös itseni. Vain harvat pääsevät täältä ilman kolotuksia, kipuja, sairauksia ja vastustuskyvyn rajoittumista. Olisi siis muistettava se, miten jo Gaudeamus igitur-laulussa mainitaan vanhan iän tuovan vaikeudet, jotka oikeassa potenssissa johtavat lopulta elintoimintojen lakkaamiseen ja kuolemaan.
Terveydestä kannattaa pitää huolta, on fraasi, jota olen kuullut etenkin naispuolisilta ystäviltä, tuttavilta ja sukulaisilta. En ole kuitenkaan päässyt vielä tuohon tavoitteeseen, koska viina on monesti sellainen kuningas ja kauhistus, ettei se kovin helpolla päästä irti painiessaan ihmisen kanssa, jolla on monia addiktioita.
Olen joskus käyttänyt termiä geriatrikratia niistä vanhemmista ihmisistä, jotka etenkin oman maksukykynsä avulla voivat tietoisesti edistää elämäänsä niiden keinojen kautta, johon kaikilla ei ole varaa, kuten esimerkiksi lääketieteen avulla.
Geriatrikratia on nykyisin pikkuporvariston piirissä niin yleinen joukko, että nykyään ei varmaan pyritäkään elämän millainen se on, mihinkään suuriin saavutuksiin. Tärkeitä asioita ovat etenkin muija tai mies, omasta takapuolesta pusketut kakarat, pari autoa, uisteluvene, kesämökki ja valkeasta tiilestä rakennettu omakotitalo.. Ihmisten tavoitteet elämässä ovat niin samantekeviä yleiseltä asteelta katsellen, ettei voi kuin valitella ihmisrodun vaiheita ja tulevaisuutta tämän entistä enemmän luonnonvaroiltaan riistetyn planeettamme asukkaina.
Olin viime vuonna Suomen Wagner-Seuran matkalla Kööpenhaminassa, jossa ryhmässä oli selkeästi geriatrikratian jäseniä. On sanottava, että joskus muinoin ihmiset ovat tyytyneet matalempaan elinikäänsä Jumalan avulla, eli ovat ajatelleet heille lohkeavan paremmat tontit taivaassa maassa pakerretun elämän osan jälkeen.
Wagner ei itsessään ollut mikään kristillinen mies, ja onkin varmaan luultava, että Seuran jäsenet haluavat etenkin nauttia omasta maanpäällisestä elämästään enemmän. Minä en ota kantaa kumpaako näistä lähestymistavoista kunnioitan. On kuitenkin muistutettava siitä, että tällaiset geriatrikratian edustajat muistuttavat Goethen Faustia ja Prometheusta. Se on joka tapauksessa epätasa-arvoinen tapa suhtautua elämään, ja voisin sanoa esimerkiksi Peter Singerin olevan tällaista varakkuuden määrittämää toimintaperiaatetta suoranaisesti eliniän määrittäjänä vastaan elämässä.
Kuitenkin on kirjoitettava vielä vähän tästä ns. autismistani. Minun autismini on etenkin korkean toimintakyvyn autismia, jonka ansiosta olen saanut käydä lukion ja yliopiston. Minun mielestäni ainakin omassa tapauksessani autismista on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Autismi tuo loistavan keskittymiskyvyn, josta itselleni ei ole koskaan tullut minkäänlaista ongelmaa. Muistiani pidetään vieläkin loistavana, vaikka olen huonontanut sitä viinalla ja psyykenlääkkeillä. Olen aina ihaillut etenkin sellaisia ihmisiä, joista on myöhemmin paljastunut paljon korkean toimintakyvyn autismia. Etenkin autismiin monesti liittyvistä toistuvuuksien, jatkuvuuksien ja assosiatiivisten ideoiden tunnistamisesta ja prosessoinnista on paljon iloa ja hyötyä.
Autistisen taiteilijan tai kirjailijan voi tulkita autisteiksi heidän tuottamansa taiteellisen ja kirjallisen materiaalin perusteella. Esimerkiksi Kafka on tällainen kirjailija. Monesti autistisen kirjailijan tai filosofin tuotanto voi olla hienosävyistä, originellia, tilanteisiin keskittyvää ja nimenomaan ideoita julkituovaa ajattelua ja kirjallisuutta. Esimerkiksi Kafkan yksi kuvaava pienoisromaani tai novelli kertoo siitä, miten hän heräsi vanhempiensa luota muuttuneena suureksi syöpäläiseksi. Tässä vähintäänkin implikoidaan, että päähenkilön Gregor Samsan on tehnyt hyönteiseksi hänen vanhempiensa läsnäolo ja tarkkailu. Siinä mielessä tämä Kafkan työ on myös itseironinen kuvaus siitä, miten hän jo nuorella iällä oli etääntynyt vanhemmistaan ja etenkin isästään.
Yksi autistinen taiteilija on ollut Antonio Gaudi, joka oli arkkitehti ja Barcelonan Sagrada Familian suunnittelija ja rakennuttaja. Mielestäni Gaudin autismi tulee helposti esiin etenkin Sagrada Familiasta, - se on muodoiltaan niin karnevalistisekspressiivinen, että originellia mieltä sen suunnitteluun on vaadittu. Saati sitten Picasso.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti