Poikuusaika 13-15-vuotiaana kirjoitettuja kirjoituksia
Pforta
Naumburgin lähellä ystävällisessä Thalessa
SIellä on monta valloittavaa paikkaa
Kaunein kuitenkin niistä kaikista
Se on minulle siellä Pforta.
Seison yksin viherryttävässä korkeudessa
Kullattuna katoavasta valosta
Surumielisyys valtaa minut yllättäen juuri siellä
Kun katson päin Thalea.
Sieltä kuuluu ihastuttava pauhu
Ja se vetäytyy rauhallisesti lepoon
Nurmikenttä vihertävässä puvussaan
Peittää vaalean aamunkasteen joka on liian hiljainen
Tähdet, ne loistavat niin lämpimästi
Kuin taivaalliset valtijat ylhäältä käsin
Ja katsovat niin rauhallisesti meitä kohti
SIellä on pyhitetty hiljaisuus
Ja Pforta lepää sumun ympäröimänä
Valloittuneena tummista ilmoituksista
Hengenvaltaisessa kuvassaan
Minä en voi unohtaa häntä enää
Vaikutus niin merkittävä koossaan
Se vetää minua samalle paikalle
Miksi? Siitä en saa vielä selvää.
Kevät 1858
Saaleck
Pyhitetyssä illan rauhassaan
Kelluu yllä linnan ja Thalin
Kultaisessa naurussaan antaa auringon
Viimeiseen valonsäteeseen asti
Korkeudet huutavat loistossaan
Ja kukoistavat yltäkylläisyydessään
Minusta ritarit syntyneet
Haudat vanhassa mahdissaan
Ja kuulkaa! Linnoista äänin voimistunein
Kiirehtimisestä vaikuttunut hauska ääni
Metsät kuuluvat ympärillä ja kuuntelevat
Täyttymyksellinen kaiunta
Välissä laulut soivat
Metsästyksen nautinnosta, kamppailusta ja viinistä
Selvästi kaikuvat torvet, se kaikuu takaisin
Kovasti pumppuilevat trumpetit ääntä eteenpäin
Kun aurinko laski alas: häipyi
Hiljenee nautinnollinen ääni
Ja haudan ja kauheuden hiljaisuus
Varjoaa kaiken ilon ja äänen
Saaleck makaa niin onnettomana
Ylhäällä rouhikkoisen kiven päällä
Kun näen sen, se sivertää
minua syvälle sieluuni
Tervehdys
Pieni lintusi taivaissa
Kääntyilee laulaen sinuun päin
Ja tervehtii kalleimpaani
Kallista kotipaikkakuntaa
Sinun kiurusi ottavat kukat
Herkän ylös mukaansa
Poimin ne ylös koristukseksi
Rakkaaseen isäni majaan
SInä satakieli, oi kiepu
Koska nouset minua päin
Ja otat ruusunnupun
Isäni haudalla
Jäähyväiset
Varjostat, Jumalani, minun koti-Thaliani!
Pitääkö minun myös sinut jättää,
Ajattelen, kun vaellan pitkin katujani
Sinuakin kohti hyvin vielä tuhansia kertoja
Hyvästi! Hyvästi!
Hyvästi, sinä hiljainen Thal!
Katson takaisin Thaliin,
Se on, kun erotan sen elämästä
Vaeltajalle tulee antaa iloa
Ja minulle on maailma kuin hauta
Hyvästi! Hyvästi!
Hyvästi, sinä hiljainen Thal!
Palaan uudelleen vuoden yli,
Kun kukat uutena puhkeavat,
Silloin tulee tuska ensimmäisenä katoamaan
Ja nyt kaikki nautinto on raha
Hyvästi! Hyvästi!
Hyvästi, sinä hiljainen Thal!
Minua ilahduttaa kiurun kiljahdus
Kukat tippuvat puista
Ja minä kuljen levottomissa unissani
Omia polkujani tuskassa ja itsesyytöksissä
Hyvästi! Hyvästi!
Hyvästi, sinä hiljainen Thal!
Ympärilläni tuli pimeätä tänne asti
Iltakellojen kuulen kaikuvan
Yksinäinen olen, kaukana kaikesta
Ai, sydämeni on levoton ja kipeä
Hyvästi! Hyvästi!
Hyvästi, sinä hiljainen Thal!
kevät 1858
Eroaminen
Ja pitääkö minun silloin, nyt erottaa
Ole siis hyvin, sydämeni!
Rakkaudet hyvin väistä
Se tuottaa minulle kuitenkin paljon tuskaa
Kun minä en enää erota sitä
Kuinka se tekee minulle, itke siis!
Ole kuitenkin rauhassa, sydämeni
Kun sielut uskollisina yhtyvät
Toisensa erottavat, siinä on paljon anteeksipyyntöjä
Niin usein ajattelen tunteja
Kaunista, kultaista aikaa
Siitä kun haavani vuotavat
En voi enää tervehtyä
Suuren surun edessä
Ja kuitenkin - Tulee helpotus
Se loistaa niin heleänä, valoisana
Kun se kahta sielua rakastaa
Kaukaisuus ei erota sitä
Ei epäonni, ei suru
Ole kyvyllinen erottamaan meitä
Oi loistava itseluottamus!
1858
Joulu
Oi päivä niin kaunis, oi päivä niin leuto
Niin rauhallinen, niin mahtava
Niin vapaa ja raikas kuin aurinko
Ja kuin lähde, joka sen kieltää
Pienistä hauraista kukkasista kiedottu
Niin auringonvaloinen, niin raikas ja selkeä!
Minun sydämeni huutaa ilosta, kun se näkee sinut
Ja heittäytyy kuin kiuru ylöspäin
Minulle se on, kuin kuulisin Harppukuoron
Joka minulle ymmärrettävällä voimalla
Monta makeaa salaisuutta kertoo
Ja nautinnolla kuuntelee korvani
1858
Kotiinpaluu
Olipa kerran surujen päivä
kun ensi kerran poistumisluvan sain
Vielä levottomampi oli sydämeni
Kun palasin nyt takaisin
Koko vaelluksen toivoa
Tuhottu yhdellä iskulla
Oi epäonniset tunnit
Oi pyhittämätön päivä!
Olen itkenyt paljon
Isäni haudalla
ja monta katkeraa kyyneltä
Valui pilaria pitkin alaspäin
Minä tulin niin surulliseksi ja kohtalouskoiseksi
Kalliissa isäntalossani
Niin että olen monesti mennyt
Hämärän metsän taakse
Sen varjotilassa
Unohdin kaiken tuskan
Se tuli rauhallisiin uniin
Rauha minun sydämessäni
Nuoruuden vuotavat haavat
Ruusut ja kiurun huudot
Näytti minulle, kun uneksin
Tammi oli varjossa
1859
Ilman kotimaata
Syöksyilevän punaisen kannossa
Minä ilman pelkoa ja epäilyä
Jatkuvan kaukaisuuden kautta
Ja kuka minut näkee, se minut tuntee
Ja kuka minut tuntee, se minut nimeää
Kotimaattoman herran
Heidideldi!
Älä jätä minua,
Minun onneni, sinä loistava tähti!
Kukaan ei sitä uskalla
Minulta sitä kautta kysyä
Missä kotimaani on
Minua ei sido mikään
Tilassa ja juoksevissa tunneissa
Olen kuin aurinko niin vapaa
Heidideldi!
Älä jätä minua
Minun onneni, sinä rakastuttava toukokuu!
Että minä kerran tulen kuolemaan
Suudelma on katkera
Kuolema, tuskin pystyn uskomaan
Hautaan tulen vajoamaan
Ja koskaan en tule enää juomaan
Elämän paksua vaahtoa
Heidideldi!
Älä jätä minua,
Minun onneni, sinä värikäs uni!
1859
Kevätlaulu
Linnut laulavat onnellisina
Pitkältä metsästä tänne päin
Käytävät lepäävät auringossa
rakkaasssa kevätloistossa
Puro vaahtoaa kevyesti
Läpi puhkeavan luonnon
Ja kiurut juhlivat enemmän
Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa
Kuin kevät, kuin kevät yksin?
Mikä minulla sydämessä tuskainen
Lannistunut ja yksinkertainen oli
Mikä tyhjäännyttävältä ja pelottavalta vaikuttaa
Se on nyt selvää kuin valo
Kukat pursuavat rauhassa
Kukoistukseen valmistuvilla pelloilla
Ja ampiaiset pörisevät puuhissaan
Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa
Kuin kevät, kuin kevät yksin?
Oi aitaamaton täyteläisyys
Täyteläisestä pyhyydestä
Oi nautinto, oi nautintojen kietoutuneisuus
Minun sydämeni, omassa tuskassaan!
Anna kadota ja mennä
Joka ei niin kuin kevätonni
SInulla valtaa sydämen
Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa
Kuin kevät, kuin kevät yksin?
Haluan vajota
Tähän onnen mereen;
Makeaa ylhäällä olon tunnetta ajatellen
Rinta nousee pian onnellisena ylös
Haluan hyväillä sinua
Ja en enempää minusta antaa
Oi kevät, muuta tännepäin!
Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa
Kuin kevät, kuin kevät yksin!
1859
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti