Olla oikeassa seurassa on monesti asia, joka määrittelee yksilön elämän järjestyksen, halusipa sitä tai ei. Hyvä seura on sellaista, joka myös Matti Wuoren mukaan järjestyy kirjoittamisen tapahtuessa uloshengityksenä ja lukemisen tapahtuessa sisäänhengityksenä, määrittyy se kaikesta ja määrittää sitä kaikessa. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielestäni suurilta osin riippuvaista luovuudesta. Ja luovuuden vastakohtana on se, jos ihminen pyrkii johonkin tahdosta riippuvaiseen päämäärään. Jo Kafka ja Schopenhauer kirjoittivat siitä, ettei yksilön tule pyrkiä tahdonmukaisiin päämääriin älyä käyttämällä. Nietzschekin omaksui näitä ajatuksia. Luovuuden uhka on myös liiallinen itsekritiikki. Luovuus on sitä, että haluaa nähdä oman jälkensä jossain ilmaisun tuloksessa. Luovuus on harvinen asia.
Kun muistelen millaista porukkaa esimerkiksi ala- ja yläkoulussa oli, huomaan ettei älykkyys todellakaan ole ollut minkäänlainen aseman takaaja. Monesti varsinaiset kiusaajat ja heidän vasallinsa määrittyvät muista asioista kuin älystä. Fyysinen voima ja pärjääminen urheilussa ja liikunnassa olivat tässä primitiivisessä suosiokulttuurissa tärkeimpiä asioita.
Seurassa on tärkeää huomata myös siihen liittyvät huonot tekijät. Ei tulisi seurata laumaa silloin kun se on epä-älyllisyydessään ohjaamassa koko kollektiivia epä-älyllisyyteen ja harhaan. On osattava sanoa joillekin ilmentymille ei. Oikein mahdollinen seura on sellaista, jossa kaikki relaation suhteen pystyvät antamaan toisilleen myönteisiä asioita seurassa olemisesta.
Onko Seura-lehti siis edustamassa sellaisia asioita, jotka voisivat nostaa halua olla tekemisissä oikeanlaisen seuran kanssa. Seura tarkoittaa perustavimmillaan sitä, ettei joku ole yksin. Kuitenkin on sanottava, että monissa tapauksissa älykkäimmät ovat seurassa hiljaa ennen kuin nostavat omat korttinsa. Yksin oleminen on monissa tapauksissa hedelmällisintä aikaa kehittää omaa ajatteluaan ja luovaa työtä. Yksin oleminen on tärkeää etenkin henkisen kehittymisen kannalta. Seuran kannalta ihminen on valmis siihen vasta kun hän on edennyt minuutensa kautta omia päämääriään ja ajatuksiaan myötäillen.
On niin, että kaksi suhtautumistapaa todellisuuteen ovat ajattelu ja koordinointi. Ajattelu on pyyteetön ja sosiaalisesta dominanssista ja tahdosta riippumaton asioiden käsitystapa, joka pitää käsitteellistä ajattelua tärkeämpänä, ja sen pyrkimys on olla itsellisinä asioiden ja totuuden käsittämistä.
Koordinoinnissa taas on kyse oman provinsiaalisen mielensä kautta suuntautuvaa pseudoajattelua, jossa tärkeintä on etenkin sosiaalinen dominanssi ja toispuoleiset keinot vallan saamiseksi yhteiskunnassa, jossa tärkeintä on ahneus ja omien provinsiaalisten pyrkimysten kautta realisoituva käsitys siitä, että tällä tavalla täytyy tehdä etenkin kilpailussa ja epäsuorasti toisiin kohdistuvien reagointien kautta. Reaktiivisuus, negaatio ja relatiivisuus ovat aina koordinointiin kuuluvia lähestymistapoja. Ajattelu ei suhtaudu toisiin, ei ota jotain näkemystä vastaan asettamisen kautta ja ei koko ajan muuta käsityksiään vain olemisen vallan ja ideologisen nautinnon kohtaan suuntautumisesta.
Mitenpä olisi, jos muuttaisit käsityksiäsi Seuran takia? On kuitenkin kirjoitettava, että mitä pidemmälle viety ja läpikotaisella prosessoinnilla toteutettu maailmankatsomus on aina kehittyneempi kuin sellainen koordinointi, joka pyrkii sosiaaliseen dominanssiin ja pintapuolisimpaan itsekkääseen hyötyyn ja edun tavoitteluun.
Naisseurassa oleminen liittyy tavallisesti siihen, että siinä ollessa ihminen keskittyy etenkin vaikutuksen tekemiseen ja tekemisissä oleiluun vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se saa tavallisesti vakuutusta omasta minästään oman sukupuolen edustajista.
Jos seura on etenkin veljeyttä ja mahdollisuuksien mukaan veljellistä rakkautta, johon eivät tietenkään rajoittuneiden ihmisten ennakkoluuloisesta koordinoinneista huolimatta kuulu minkäänlainen seksuaalisuus, on se korkeinta ystävyyttä.. Seuran suhteen olennaisin vuorovaikutuksen muoto on veljeys, koska se on puhtainta ja suorinta tapaa suhtautua toisiin ihmisiin.
Seura voi myös olla sitä, jonka voi saada esimerkiksi lemmikeistä. Kissa on aina miellyttävä elinkumppani, ja sen tapojen seurailussa voi havaita omituisuuksia, koska kissat ovat niin vapaita ne myös tuottavat toiminnallaan iloa omistajilleen. Koirissa miellyttäviä on etenkin Englannin bulldogit, jotka ovat hellyttäviä köntyksiä.
Minun perheeseeni tulee Seura-lehti. Siinä mielessä voidaan ajatella, että lehti antaa ihmisilleen seuraa vaikka ihminen olisi joskus yksin. Esimerkiksi kirjoitus kauppa-autoa ajavasta Matti Sallisesta tai kirjoitus Laukon kartanon nykyisistä omistajista Lagerstam-suvusta, ovat etenkin lämminhenkisiä tarinoita pienen ihmisen pärjäämisestä ja hyvinvoinnista nykyisessä suomaalaisessa yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi hinnat ja inflaatio ovat nousseet sietämättömälle tasolle.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteen maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti