Suomalaisuutta korostanut suuntaus alkoi ajamaan yhdistystoiminnan leviämistä osana omia pyrkimyksiään. Jo 1880-luvulla maaseudulla toiminta oli kohdin hyvinkin päämäärätietoista. Pertunmaan siinä muodossa kuin ihmiset sen tunnustavat, ensimmäinen organisoitu yhdistys oli Hartolan Eteläpiirin Edistysseura, joka perustettiin vuonna 1898. Seuran pyrkimys oli edistää henkistä ja aineellista vaurautta paikkakunnalla. Tähän se pyrki kirjallisuuden levittämisellä keskusteluilla, esitelmillä ja muilla kansanhuveilla. Tämän seuran perusti ja toimi sen puheenjohtajana Nipulin kartanon omistaja B.B. Mennander.
Seura saavutti 40 jäsenen koon 1900-luvun alkuun tultaessa. Seuralla oli oma lauluseura, se tilasi sanomalehtiä jäsentensä luetttavaksi ja järjesti hiihtokilpailuja, rekiretkiä ja muuta viihdytystoimintaa. Seura edisti kirjallisuuden asiaa perustamalla lainakirjaston Mansikkamäen koululle.
Ensimmäistä yhdistystoiminnan alkua Suomessa merkitsivät etenkin raittiustoiminnan pyrkeet. Raittiuden aate ei kuitenkaan saanut Etelä-Savossa yhtä suurta merkitystä kuin mitä sillä oli muualla Suomessa. Mikkelin alueen raittiusyhdistykseen kuului vuonna 1885 0,21 prosenttia väestöstä, kun taas luku koko Suomessa oli 0,37 prosenttia. Myös naiset hyväksyttiin näissä piireissä jäseniksi ja toimijoiksi kotinsa ulkopuolella.
Voidaan arvella, että kappalaisen poika maisteri Otto Cantell oli ratkaisevassa roolissa raittiusliikkeen tuomisessa Mäntyharjulle. Mies järjesti kokouksia ja kansanjuhlia, joissa pyrkimyksinä olivat säätyerojen häviäminen, sivistyksellisten pyrkimysten hyödyllisyys ja viinan kauhistuksen haitta ihmisille, perheille ja koko yhteiskunnalle. Toinen innokkaasti raittiusaatetta pitäjässä edustanut henkilö oli kansakoulunopettaja Henrika Lehti.
Santeri Alkion alulle saama nuorisoseurahanke oli merkittävässä roolissa myös Pertunmaalla ja Mäntyharjulla. Liike syntyi Etelä-Pohjanmaalla Sen pyrkimyksiä olivat nostattaa isänmaallisuutta, kristillis-siveellistä henkeä ja nostaa itseyskasvatusta ja kansalaisille kuuluvaa yleiskäyttöistä sivistystä.
Pertunmaan nuorisoseura perustettiin 25. päivä tammikuuta vuonna 1920. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Paavo Paloniemi, jota seurasivat myöhemmin asioitsija Johan Airas ja maanviljelijä Toivo Nylund. Pertunmaan suurtalollinen, Ahvenniemen ja Lahtelan isäntä Kaarlo Ahvenainen oli hankkeen innokas perustajajäsen ja innokas toimessaan. Pertunmaan itsenäistymisen jälkeen nuorisoseuria perustettiin lisää, vuonna 1926 Kuorttiin ja Ruorasmäkeen.
Helmikuun manifesti vuonna 1899 johti Suomessa adressiin, jossa vedottiin suoraan keisariin Suomen perustuslakien puolesta. Venäjä halusi siis venäläistää Suomen. Adressin allekirjoitti kaiken kaikkiaan 2763 mäntyharjulaista, joka oli noin neljännes koko Mäntyharjun asukkaista. Vaatimukset oikeuteen allekirjoittaa olivat 16-vuoden ikä, mutta säätyjen mukaista erottelua ei siinä tehty: samalla tavalla saivat kirjoittaa niin säätyläiset, työläiset, miehet ja naiset – jopa puumerkitkin hyväksyttiin kirjoitustaidottomilta.
500 jäsenen lähetystöön valittiin Mäntyharjulta isäntä J.E. Korpela, joka oli myös ensimmäinen adressin allekirjoittanut mäntyharjulainen. Keisari ei tunnetusti ottanut valtuustoa vastaan, vaikka sanoikin, ettei hän ollut heille vihainen toimistaan. Luottamus Venäjän vallanpitäjiin ja keisariin oli saanut iskun. Seuraavana tuli asevelvollisuusadressi, jossa oli kuitenkin vähemmän allekirjoittajia kuin aiemmalla adressilla.
Kun uudet väestön jäsenet saivat makunsa yhteiskunnallisesta osallistumisesta, syntyivät etenkin Maalaisliiton ja Sosiaalidemokraattien puolueet. Molemmat säilyivät pitkään etenkin oman kannattajakuntansa edunvalvojina. Pertunmaalla kehitys ei juurikaan poikennut muusta maasta. Ensimmäinen työväenyhdistys Pertunmaalle perustettiin syyskuussa 1906 Kuortin koululla. Samoihin aikoihin aloitti toimintansa Kuortin torppariosasto, jossa ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin torppari Konsta Salomaa. Myös Emil Hurri oli Pertunmaan varhaisen itsenäisyyden ajan politiikan johtomiehiä.
Työväenliikkeen suosio nousi etenkin sotien jälkeen, ja vuonna 1946 siinä oli Pertunmaalla 120 hengen jäsenistö. Sen piirissä harrastettiin myös urheilua ja vuonna 1927 oli perustettu Pertunmaan Työväen urheilijat. Seura sai uuden työväentalon vuonna 1958. Kyseistä paikkaa kutsuttiin yleisesti ”Moskovaksi”. Tanssit järjestettiin siellä kaksi kertaa viikossa. Sen ohessa oli kansalaisopintojen kursseja ja muuta urheilutoimintaa. Samassa talossa toimi myös ravintola Karhugrilli. Anni Lehtinen toimi kaksikymmentä vuotta sen ylläpitäjänä.
Heti sisällissodan päättymisen jälkeen Lihavanpään pienviljelijät, torpparit ja muut työläiset perustivat Pertunmaan työväenyhdistyksen. Se perustettiin 7.9.1919 Koivulan torpassa. Joutsan Ruorasmäen työväenyhdistys pystytettiin 13.5.1917. Puheenjohtajaksi tuli torppari Antti Salonen.
Vuonna 1907 järjestettiin ensimmäiset yksikamarisen eduskunnan vaalit Suomessa. Agitointitilaisuuksia järjestivät sosiaalidemokraattien lisäksi vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaiset. Sosiaalidemokraatit saivat suuren vaalivoiton, ja nuorsuomalaisten huono tulos oli vielä huonompi kuin miten oli kuviteltu.
Pertunmaan piirteisiin on aina korostuneesti kuulunut ihmisten halu järjestötoimintaan. 2000-luvun puolella Pertunmaalla on 66 eri yhdistystä. Tyypillisimpiin järjestöihin ovat kuuluneet työväenyhdistys, maamiesseura ja maatalousnaiset.
Vasemmisto organisoitui hävitys sodan jälkeen, jolloin SKDL ja Suomi-Neuvostoliitti-seura saivat jäseniä ja paikallisyhdistyksiä. 1970-lukuun mennessä tulivat esimerkiksi SMP:n ja Keskustan paikallisyhdistykset, Rakennustyöläisten liiton paikallisosasto, Pertunmaan opettajien ammattiosasto, Pertunmaan kansallisseura, Suomen kristillisen liiton paikallisosasto, Kuortin nahkatyöntekijät ja kunnalliset yhdistykset.
Metsästysseurat ovat olleet Pertunmaan kaltaisella seudulla yleisiä, ensimmäinen: Pertunmaan riistamiehet näki päivänvalon 27.5.1956. Lihavanpään kylään tuli metsästysseura Pertun pojat ja Kaupin kylän seudulle Pertunmaan pohjoinen metsästysseura.
Sotaveteraanien asiaa ajamaan perustettiin aseveljien yhdistys vuonna 1941, sotainvalidit vuonna 1941, sotaveteraanit vuonna 1957 ja rintamaveteraanien järjestö vuonna 1966.
Pertunmaalla alkoi sotien jälkeen myös partiotoiminnan aktivoituminen. Perustettiin Pertunmaan Sinitytöt ja Sinipojat. Suntiona toimineen Arvo Moilasen aktivoimassa lippukunnassa oli yli 100 tyttöä ja poikaa. Partiotoiminnan suosio heitteli ja alkoi uudemman kerran vuonna 2000. Nykyisin jäseniä on noin 30.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti