Kirjoitus Uutis-Jousessa (helmikuu 2015)

Mielenterveydestä

Masennuksesta kärsii populaatiosta noin 5-6 %, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 0,8-1,2 % ja skitsofreniasta noin yksi %. Kuitenkin niiden ihmisten perheissä, jotka kärsivät mielialahäiriöistä on paljon noita lukuja suurempia määriä toisia mielenterveysongelmaisia. Kirjoitin ehkä väärin, sillä kaikki eivät suinkaan pidä "ongelmaansa" ongelmana. Joillekin mielialahäiriö on oman olemassaolon yksi osa, ja juuri tätä näkemystapaa pidänkin parhaimpana sen suhteen, että oman tilansa kanssa voi tulla sinuksi. Oman "ongelmansa" tiedostaminen on tärkeintä siinä, että voi elää sen kanssa, koska monesti näitä tiloja ei voida pysyvästi muuttaa edes lääkityksellä, vaan lääkitys toimii vain apuna siinä, kun "ongelman" ilmenemistä korostuneissa muodoissa pyritään hillitä. On esimerkiksi todettu, että etenkin skitsofrenian kirjon ihmisten aivojen ärsytyksiä ohjaava osa toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä. Monilla luovilla aloilla työskennelleillä ja menestyneillä ihmisillä on diagnosoitu jokin mielialahäiriö, useimmiten kaksisuuntainen mielialahäiriö.

On mainittava jotain mielenterveysinstituutioista. On todettu moneen otteeseen, mm. suomalaisessa tutkimuksessa, että niiden tavat käsitellä mielenterveysongelmaisia ihmisiä tavalla, joka rikkoo perusoikeuksia, on väärä. Monesti katsotaan liian helposti mielenterveysongelmaisen ihmisen olevan vaaraksi ihmisille, minkä perusteella esimerkiksi itsemääräämisoikeuteen kuuluvaa liikkumisen vapautta monesti rajoitetaan.  On kyseenalaista se, että niin monen näistä ongelmista kärsivän oikeudet viedään lähes täysin laitoshoidossa. Vain pieni osa laitoshoidossa olevista ihmisistä ovat todella vaarallisia joidenkin ihmisten terveydelle, mutta siitä huolimatta liikkumisoikeudet viedään lähes kaikilta. Mielestäni ihminen saa olla, etenkin lääkityksen suojaamana, kuinka hullu tahansa, ellei se aiheuta suurta haittaa toisille ihmisille. Näissä asioissa tulisi luottaa toisen ihmisen tunnistamiseen ihmisenä, ei jonkin mielisairauden kantajana. Nämä ongelmat eivät ole sen luonteisia, että ne tarttuisivat.

1900-luvulla elänyt psykiatri ja tavanmukaisen psykiatrian kriitikko RD Laing kyseenalaisti siihen asti harjoitetun psykiatrian hoitotavat. Laing havaitsi ensimmäisten joukossa sen, kuinka suuri ristiriita sisältyi siihen, että kun lääkärit hoitivat skitsofreenikkoja, he eivät kuitenkaan koskaan pyrkineet ymmärtämään heidän kokemuksiaan. Yleensäkin psykiatrit kohtelivat ongelmaa biologisena eivätkä sosiaalisena. Laing ajatteli, että siinä miten ongelma tunnistettiin, vallitsi valheellinen tietopohja, kun ongelma tunnistettiin käytöksessä, mutta sitä hoidettiin biologisesti. Laingin jälkeen mm. Michel Foucault ja Thomas Szasz ovat kritisoineet psykiatrian menetelmiä, etenkin siinä, miten ongelmaa ollaan aina pyritty hoitamaan biologisesti, vaikka heidän mukaansa tavallisen kotielämän paineiden on aina nähty purkautuvan jossain yhteisön jäsenessä, jonka myötä mielisairauden perustan voidaan nähdä johtuvan niistä sosiaalisista strategisoinneista, joita ihmiset harrastavat sosiaalisessa yhteisöelämässä.

Monet, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, jäävät laitoksiin pitkiksi ajoiksi. He lamaantuvat ja eivät pysty hallitsemaan mielenterveyttään. Kuitenkin mielenterveysongelmista voi seurata myös parempi mielenterveys siinä mielessä, että oman psyyken toiminnan itsehavainnoinnin aste nousee ja kasvaa ja ihminen tulee sinuiksi itsensä ja ongelmansa kanssa. Hyvä mielenterveys on aina oman mielenterveyden tiedostamista, ja henkilökohtaisesti on sanottava, että itsekin tiedostan sen, että ruuvini saattavat joskus olla löysemmällä kuin muilla, mutta minulle se on etenkin kirjoittamisen kautta rikkaus, eikä jonkinlainen puute jota tarvitsisi hävetä.Myös etenkin sinuksi pääseminen oman itsen ja maailman kanssa on tärkeää ja siinä voi edistyä etenkin itsen kuuntelemisella ja sellaisten asioiden tekemisellä josta voi saada tyydytystä. On tärkeää, että myös mielenterveyden ongelmista kärsivällä ihmisellä on palkitsevia harrastuksia ja jotain sellaista tekemistä, jossa oman työn tulosta voi tarkastella. Joillekin se voi olla kirjoittaminen, joillekin maalaaminen tai kuntosalilla käyminen.

Eniten toivon tällä kirjoituksellani sitä, että näkemystapa, jossa mielenterveyden ongelmiin suhtaudutaan peitettävinä ja salailtavina tabuina poistuisi ihmisten mielestä. Laing käsitteli mielenterveyden ongelmia "shamaanisena" matkana, jolta voi myös palata, viisastuneena.