Väitöskirjani käsittelee etenkin käytännöllistä filosofiaa ja sen määrittelyä miten filosofia tulee parhaimmassa tapauksessa määritellä. Käytännöllistä filosofiaa se on sen takia, koska se käsittelee filosofian todellisen luonteen lisäksi sitä, miten valta ja oleminen ymmärretään, missä muodossa se pitäisi ymmärtää ja mitä näiden selvitysten jälkeen on tehtävä. Olen aina ihaillut, vaikka en minkään sortin vasemmistolainen ole, Marxin yksinkertaista määritelmää Teeseissään Feuerbachille, jossa hän sanoo filosofian vain tulkinneen todellisuutta, vaikka tosiasiassa tehtävänä on sen muuttaminen. Myös olen sitä mieltä, että Maon kirjoittama käsitys filosofiasta ja tieteestä, jonka mukaan kaikkia teorioita on koeteltava käytännössä on oikeanlainen tapa suhtautua filosofian teorioihin. Filosofian on siis ulotuttava ulkoiseen käytännölliseen elämään. Tämä onnistuu vain käytännöllisen filosofian avulla, koska teoreettinen filosofia on vielä käytännöllistä filosofiaakin laajemmin kieltäytynyt menemästä niiden ihmisten pariin, jotka ovat kantaneet vuosituhannet näitä samoja teorioita mukanaan. Ihmisten on siis osallistuttava filosofian määrittelemiseen. Osallistuva filosofia käsittelee sitä, miten ihmisten on yhteistoiminnassa valistuttava ryhmänä ja siihen ei voida laskea vain norsunluutorneissaan lymyileviä professoreita. Myös koko koulutusjärjestelmän on muututtava sen suuntaan, että opinnoissa korostettaisiin pelkästään soveltamista eikä elementaarista ulkolukua ja opettajien miellyttämistä. Yksi pointti tässä proggiksessa on sekin, että tavallisesti naiset kuuliaisuutensa ja vastuuksien täyttämisen halunsa takia eivät pysty muodostamaan minkäänlaista filosofiaa, jonka pitäisi olla aina vallankumouksellista, vaikka ei kuitenkaan marxilaisessa mielessä. Kommentaariaatti on välikappale olemisen vallan ja ihmisten välillä. Kommentaariaatti koostuu nykypäivänäkin suuressa määrin kulttuurimarxilaisista, jotka saavat tätä kautta aiheutettua epäsopua ja kiristämisen tunnetta suhteessa ihmisiin, jotka eivät toimi olemisen vallan ja kommentaariaatin välillä. Olemisen valta eli ontokratia tarkoittaa niitä arvoja ja niiden arvojen näkyvimpiä ilmestyksiä yhteiskunnassa, jotka saavat myös eniten huomiota itseensä sen kautta, että monet heistä sanovat vaikka suoraan rakastavansa tai pitävänsä vallasta. Olemisen valta on siis sitä, miten ihmiset tulkitsevat toisiaan, ja kuka saa eniten omakohtaista hyötyä tällaisen tulkitsemisen sisällä. On siis selvää, että tätä kehitystä on tunkenut ihmisten pariin tarkoituksella rakennettu informaatioteknologia, jonka kautta ihmiset kokevat saavansa enemmän suoranaista valtaa, joka myös mahdollistaa sen, että jonkun ei tarvitse kirjoittaa filosofisia esseitä, vaan hän voi laittaa sosiaaliseen mediaan kuvan omasta takamuksestaan. Ontofysiikka on se väline, jolla tarkastellaan olemisen järjestymistä ja toimintaa. Ontotiede taas tarkoittaa sitä, miten ontofysiikkaa voidaan tulkita, ja samalla se tarkoittaa myös sitä, että sitä kautta voidaan arvioida yhteiskunnan jäseniä ja ketkä heistä ovat vallan pitäjiä, ketkä manipuloituja, ketkä riippumattomia ja ketkä ovat vapaita. Tässä mielessä kannattaa muistaa vaikutteellisuuden käsite, joka tarkoittaa nimenomaisesti sitä, ketkä ovat alttiita ottamaan vastaan vaikutteita. Vaikute on siis asia tai käsitys joistain asioista, jonka harhaan johdettu ja manipuloitu yhteiskunnan jäsen ottaa vastaan kyselemättä tai valittamatta. Vaikutteellisuus tarkoittaa etenkin vääränlaisten arvojen omaksumista, jotka olemisen valta sanelee kommentaariaatin kautta. Tässä korostuu se, miten nykyaikainen suomalainenkin demokratia on mahdollisesti käymässä suurin askelein siihen miten esimerkiksi nuorten naisten seksuaalitalous ymmärretään. Tussunhoitomainoksia tulee televisiosta paljon, ja on varmaa, että kulttuurivaltioissa tuollaista mainostamista ei harjoiteta ainakaan yhtä laajassa muodossa. Nykyaikainen politiikka Suomessa on etenkin naisten ja vasemmistolaisten johtamaa identiteettipolitiikkaa, jossa katsotaan vain ihmisten pintapuolisia ominaisuuksia. Toisaalta, eihän Kokoomukseenkaan pääse kansanedustajaehdokkaaksi edes minun kaltainen kaveri. Jotain niin tärkeää ja kaiken muun unohtavaa siinä taustalla näyttää olevan. Olemisen vapaus tarkoittaa sitä, miten oleminen voitaisiin määritellä ilman vaikutteita, kommentaariaattia ja ontokratiaa. Siinä mielessä Suomessa vallitsee jonkinlainen tiedostettu tai tiedostamaton tätimoonika-kulttuuri, jossa lahjakkaimmat ja luovimmat ihmiset lannistetaan ja pakotetaan käymään läpi perusteellsia älyttömyyksiä, jotka luova yksilö voisi itsenäisyydessään itse oppia. Soveltava filosofia on siinä mielessä aina teorian hyödyntämistä ja tarkentamista todellisuudessa. Perusoppi-asiat, joita koulukirjat ovat täynnä eivät merkitse kenellekään muulle mitään kuin vain tätimoonikoille ja kympin tytöille, joista ei useimmissa tapauksista tule minkäänlaista merkittävyyttä minkään asian parissa. Soveltavuus tarkoittaa todellakin teorian hyödyntämistä, ja tätä ennen teoria on pitänyt voida oikeuttaa käytännöllä. Nykyaikainen koulu- ja yliopistojärjestelmä Suomessa ei todellakaan ole voinut vielä päästä siihen vapauden tilaan, että elementaarisuuksien tunkeminen opiskelijoiden päihin olisi voinut vähentyä määrässään. Kirjoitan väitöskirjan työnimen Ajattelun periaatteet, mukaisesti sitä, miten ajattelu voidaan perustaa käytännnön elämään ja millä tavalla käsitettynä filosofiasta voisi olla etua paljon laajemmalla fokuksella kuin miten tehdään tänä päivänä. On selvää, että Suomen kouluissa ja yliopistoissa opetetaan liian vähän filosofiaa. Ja sitten kun sitä opetetaan, nostellaan ylös nimiä, kirjoja, teorioita ja sitä, miten kaikki nämä ovat jotain perustavalla tavalla suurempaa kuin mihin voisi meidän päivänämme yltää. Mielestäni filosofian opiskelijoita ei tulisi lannistaa omaksumaan satavuotiaiksi eläneiden taatojen ajatuksia ja teorioita, koska se on lopulta vain tulkintaa, kommentointia ja debatointia, jotka kaikki tulisi savustaa ulos suomalaisesta yhteiskunnasta. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa jokaisella lukion läpäisevällä yksilöllä on jonkinlainen käsitys filosofian luonteesta. Myös taidehistoriaa ja kirjallisuushistoriaa opetetaan enemmän suuremmissa kulttuurimaissa. Tässä mielessä yhtenä ajattelun periaatteena voidaan tarkoittaa sitä, miten koulu- ja yliopistojärjestelmää voitaisiin nykyisessä Suomessakin uudistaa ja rekalibroida. Kouluun olisi otettava aineeksi myös arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Se käsittelee etenkin sitä, miten oppilaat voitaisiin saada altiiksi oppimaan koulussa jotain sellaista, joka merkitsisi heille itselleenkin jotain. Eli samalla kun opiskelijoille saataisiin itsenäisiä päämääriä elämässään, voisivat he itse edetä vaikka tieteellisen ajattelun parissa Olemisen vapaus tarkoittaa etenkin kansalaisyhteiskunnan piirissä olevaa vapautta, jonka olemisen valta pyrkii ihmisiltä ja heidän instituutioiltaan saamaan. Olisi siis kiinnitettävä huomio yhteiskunnan ja instituutioiden olemiseen, koska niitten kautta voidaan se, mitä yhteiskunnassa tulisi tehdä, että saataisiin mahdollistettua käytännölliset olot oppimista varten. On selvää, että koululaisten ja etenkin lukiolaisten parissa olisi saatava myös osansa työharjoittelusta, jonka avulla he voisivat jopa tienata jonkinlaisia rahoja itsensä elättämiseen. Työnantajat tulisi lainsäädännnön avulla sitoa ottamaan nuoria oppilaita oman työyhteisönsä virtojen oimaksumiseen. Ajattelun periaatteet siis tarkoittavat etenkin soveltamista, eivätkä mitään tuhansia vuosia vanhoja käsityksiä, joilla ei ole liitettä meidän päiväämme. Kuitenkin on historian puolesta sanottava se, että sen opetusta ja oppimista tulisi korostaa suomalaisissakin kouluissa mahdollisimman pitkälle, ja kun sen kautta voidaan huomata erilaisten kulttuurien ikä ja edistyksen aste, voitaisin samalla oppilaat johtaa omaksumaan vieraita kieliä ja ymmärtämään vanhempia kulttuureista. Vaikka olen toistanut tätä monesti, niin on eräs tuttavani maininnut kommentin, jonka mukaan ei tulisi olla tulevaisuuden Suomessa mikään erikoistapaus, jos joku osaa esimerkiksi seitsemää tai kahdeksaa kieltä. Osallistuva filosofia on etenkin filosofian soveltamista, koska sen avulla organisoidaan ihmisiä toimimaan omien periaatteidensa näyttämällä tavalla. Kuitenkin yksi ihminen ei tavallise4sti pysty osallistumaan, ja on mainittava nykyaikaisessa teknologiassa olevan sen hyödyn, että myös jonkinlainen eriytyneiden solujen mukainen toimintakin on mahdollistunut. Tässä yhteydessä kun havaitaan se, miten teknologia ja sen merkitys on jakaantunut, voitaisiin ajatella sitä, mikä on oikea tapa käyttää teknologiaa, koska monesti sen käyttäminen johtaa ideologisen nautinnon hakemiseen, joka on todellisuudessa päämäärien ja tavoitteiden korvaamista esimerkiksi juoruamisella, toisten haukkumisella ja toisten ihannoimisella, joka enenevämmässä määrässä perustuu etenkin naisten kohdalla ulkonäköön. On naurettavaa ajatella, että nykypäivänä monet miehet harrastavat jonkinlaista onlyfans-kulttuuria, jossa on mahdollista nähdä naisia alusvaatteisillaan maksua vastaan. Nykyaikainen instagram-kulttuuri on tosi asiassa palvelemassa sitä, miten etenkin naiset haluavat huomiota ulkonäöllään, toisin sanoen seksiä tai sen toiseen suuntaamaa halua kohtaan. Samaan voidaan laskea ne miehet, ja toisaalta myös naiset, jotka maksavat siitä, että saadaan käytettyjä alukalsareita, ja toisaalta nämä naiset, jotka harrastavat tällaista. Historian tuntemus ja sen laajuuden tunnistaminen on tärkeä asia. Siinä mielessä olen itsekin aina korostanut sukujani, mutta etenkin von Beckereitä, joiden kautta esivanhempia löytyy monelta suunnalta. Kuitenkin olen havainnut Suomessa riittämättömien ihmisten välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, jos voidaan vaikka esimerkiksi sanoa omia esivanhempia yli tuhannen vuoden päästä. Historia on tärkeää etenkin Britanniassa, ja siellä ihmiset tietävät kymmeniä eri kuninkaita ja saati omaa taustaansa. Suomalainen kulttuuri on kliinistä, hajutonta ja mautonta kulttuuria, jossa eniten valtaa on diplomi-insinööreillä ja ekonomeilla. Jonkinlainen perustava periaatteiden tuntemus on jäänyt Suomessa vähänlaiselle huomiolle. Voidaan sanoa, että yksi ajattelun periaate on historian arvostaminen, joka tarkoittaa etenkin itseen liittyvien asioiden tunnustamista pidemmällä aikavälillä kuin esimerkiksi suomalaisten naisten lasikattoväitteillä. Suomalainen kulttuuri on juuri monessa mielessä historiaton, koska jotkut tunnistavat Suomessa vain valtiollisen itsenäisyyden ajan, ja toiset jotka näkevät vain sen ajan, kun naiset ovat olleet Suomessa tarpeeksi paljon demokraattisempia kuin muuhut verrannolliset ihmisten ryhmät. On myös tehtävä ero ajattelun ja pelkän koordinoinnin välillä. Ajattelu on etenkin kulttuurille ominaista ja avointa päättelyä, joka tunnistaa sekä uuden ja sen mikä on uudistamisen arvoista. Eli tästä huolimatta kulttuuri ei voi jumittua vain siihen, mikä on aiemmin ollut, vaan jatkuvasti tulisi miettiä sen muuttamista, jonka on tarpeen muuttua. Ajattelussa otetaan siis huomioon etenkin ajattelun periaatteet, joiden muotoilemista olen tässä alustavassa muodossa määrittelemässä. Eli voidaan nitoa yhteen jo tässä, että ajattelun periaatteille antavat pohjan etenkin reformoitu koulu ja yliopisto, historian arvostaminen ja kulttuurin tunteminen sillä tavalla, joka on sille hyötyä antavaa. Esimerkiksi kirjastoissa ja arkistoissa tarjotaan siinä mielessä hyvin perustavaa tietoa tänäkin päivänä. Tässä mielessä voidaan kirjoitetun perusteella havaita, että myös kielten on oltava ajattelun periaatteiden joukossa. On selvää, etteivät vain suomen kieli ja englanninkieli ole ainoita välineitä, joilla voidaan käsittää syvempiä periaatteita, ja siinä mielessä esimerkiksi kielten historian ja kansallisten alueiden kielten historian on kuuluttava opetusjärjestelmään mieluiten viimeistään lukiossa. On selvää, että Suomessa ei selviä kovinkaan vakavasti otettavaan käsitykseen kulttuurimme histotiasta, jos ei osaa ainakin ruotsin kieltä. Ontofysiikan kautta siis havaitaan se, miten suuresti olemisen valta tai ontokratia hyväksikäyttää etenkin välillisesti yhteiskunnan jäseniä ja miten kehittynyt olemisen vapaus on tällaisessa yhteiskunnassa. Yksi tärkeä muutos, joka tulisi saada ihmisten keskuuteen on vahventuva luontotunne ja eläimien tuntemuksen lisääntyminen. Tulisi lisätä tutkimusmäärärahoja eläinten tutkimiseen, johon ei olla mielestäni vielä riittävästi panostettu. Myös samalla tulisi miettiä uudestaan sitä, miten eläimiä käytetään hyötymuodossa. Jos kaikki ihmiset päättäisivät jättää liharuuan vain esimerkiksi kolmena tai neljänä päivää viikossa, olisi se massiivinen mullistus, ja samalla lihan syöminen voisi vähitellen hävitä samalla tavalla kuin miten on tapahtunut tupakan ostamiselle ja polttamiselle. Siinä mielessä koulutuksen, historian ja kulttuurin oheen tulisi asettaa uudenlainen käsitys eläimistä ja niiden hyötykäytöstä, jossa korostettaisiin suomalaisen antroposentrismin, joka on seurausta periuskovaisten ihmisten käsityksestä, jonka mukaan kaikki mikä maailmassa on, on olemassa vain ihmisten oman hyötymisen kannalta, haitallisuutta. Antroposentrismi tarkoittaa sitä, että ihminen käsitetään keskimmäisenä ja olennaisimpana pisteenä maailmassa ja maailmankaikkeudessa. On varmaan niin, että Yhdysvalloissakin on uskonnollisen väestönosan takia luullaan esimerkiksi, ettei maapallolla ole käynyt olentoja muualta avaruudesta. Opettaminen kouluissa perustuu siis nykypäivänäkin liian paljon perusteiden pänttäämiseen, joka ei vaadi kuin muistia ja vaatimatonta ja vastaansanomatonta asennetta näiden asioiden muistiin ottamiselle. Filosofian sen sijaan että se olisi vain tieteiden palvelustyttö tulisi sitä ohjata siihen suuntaan, että se voisi olla väliaskel teorioiden ja käytännöllisen elämän välillä. Varmasti matematiikka ja esimerkiksi teoreettinen fysiikka ovat aiheita, joissa perusteiden pänttääminenkin on välittämätöntä, vaikka on tapauksia vaikkapa Feynmanilta tai Nashilta, jotka alkoivat jo varhaisessa iässä etsiä suurempia ongelmia. On siis sanottava koordinoinnin olevan etenkin peliteorian mukaisen ohjailun negaatioon perustuvaa, relaatioon perustuvaa ja reaktiivisuuteen perustuvaa toimintaa. Aiemmin ajateltiin, etteivät naiset ole ilkeitä, kun he hoitivat vain omat asiansa, nyt on tullut selväksi, että feministien ohjaama naiskäsitys tekee naiset kaksinaamaisemmaksi ja naama punaisena omien reaktiivisten, negaatiopainotteisten ja suhteellisten periaatteiden puolesta vinkuvaksi välineeksi ja käyttäjäksi. On mainittava vuoden luontokuvaksi aikoinaan ehdolla ollut kuva Sanna Marinista ja Riikka Purrasta, joka kieltämättä hymyilytti itseänikin jonkin verran. Itse en ole koskaan pitänyt siitä, jos joku naikkonen haluaa omien pikkumaisten periaatteidensa perusteella kilpailla kanssani. Naisille sopii valtavasti sellaiset opinalat yliopistoissamme, joissa ei tapahdu suuria edistysaskeleita ja jotka perustuvat ahkeraan puurtamiseen, johon suurin osa heistä kykyjensä perusteella kykenee. Voitaisiin vaikka ajatella kemian olevan tuollainen tieteenala. Kuitenkin on mainittava lukiossa parhaan matematiikan opettajan olleen nainen ja parhaan kielten opettajan olleen mies. Naisista on siis tullut häikäilemättömiä, koska he voivat helposti omaksua sen ajatuksen, jonka mukaan miehistä valtaa tulee aina myötäillä. Kun paikalle tulee mies, joka näyttää miten asia on, vaikenevat naiset tavallisesti. Yhteiskunta on varmaankin Suomessakin rakennettu etenkin miehiselle vallalle ja sen takia suurin osa naisista eivät edes etsi sellaista osallistumista, joka sopisi heille etenkin naisina, vaikka tästä arviosta tulee jättää pois empatiaetiikasta ja synnyttämisen tekniikasta tai oikeanlaisesta imettämisestä lopputöitä kirjoittavat naiset. Olemisen vapaus tarkoittaa siis sitä, että tietynkaltaisesta olemisesta ei palkita normaaleilla vähäpätöisillä ajattelun ja toiminnan tavoilla. Siinä siis ihmiset voisivat saada enemmän hyötyä muillakin asioilla kuin esimerkiksi asemalla tai rahalla. Monessa mielessä tulot ovat yhteiskunnassa etenkin hyödyn ja puskuriefektin tasolla. Kuitenkin olen samaa mieltä Aristoteleen kanssa siitä että ajattelu tai teoreettinen mietiskely on olemisen ja ajan viettämisen tapojen joukossa ylivoimainen. Monet ovat korostaneet tieteissä ja taiteissa etenemisen olleen etenkin suuren työn kuin kaikkinaisen ylivoimaisen älykkyyden tulosta. Olemisen valta siis pitää hallussaan niitä viitekehyksiä, joita ihmiset tarvitsevat kuin sadeviitta kaikenlaista ajatteluun pyrkivää ohjausta vastaan. Auktoriteettiusko on epäilemättä syvästi monissa yhteiskuntamme jäsenissä, koska alkukantainen yhteisö tai instituutio Suomessa perustuu täsmälleen siihen, mihin esimerkiksi Durkheim ja Mauss näyttivät matalakantaisten ihmisten pyrkivän. Tulisi siis löytää täysin uudenlainen ihminen ja instituutiot hänen ympärilleen, tämä vaatisi siis totaalisen uutta ja pohjalle ulottuvaa ajattelua. Maussin ja Durkheimin kirjan nimi on Primitive classification ja tuolla kuvauksella on syvät juuret vielä nykypäivänkin kehittymättömien ihmisten keskuudessa. Tämä koskee esimerkiksi nuorten ja lasten opetusta, jossa esimerkiksi liikunnan oppituntien ryhmään valituksi tulleiden järjestys määrittää suuresti sen, ketkä saavat koulussa purjehtia rinta pullistuneena toisten, mahdollisesti liikunnassa huonompien oppilaiden edessä. Sama urheilun perusteella erotteleminen tapahtui esimerkiksi siinä, kun sellaiset oppilaat, jotka eivät saaneet vedettyä tangolla leukaa, asetettiin eri ryhmään erolleen tähän mullistavaan lahjakkuuden osoitukseen onnistuneiden oppilaiden ryhmästä. Yhteiskunnassa tulisi siis eri tavalla lahjakkaita ihmisiä pyrkiä löytämään vahvuutensa etenkin soveltamisen avulla, eikä heitä tulisi piilottaa muiden ihmisten silmistä laitoksiin. Se asia, jonka olen venäläisessä kulttuurissa hyvänä, on se, että nuoremmat ihmiset huolehtivat vanhemmista sukulaisistaan oman perheensä osana. Esimerkiksi äitini on kertonut ukkini äidin olleen aina kotona Virrantalossa ja valmistaneen lapsille ruokaa kun nämä tulivat koulusta. Myös äitini serkuille ”mummo” on jäänyt mieleen hyvin myönteisessä mielessä. Taideaineiden koulutus oppilaitoksissa on myös tärkeä asia, koska siinä jos missä luovuus tulee parhaiten esille. Voitaisiin suunnitella taideaineiden opetuksen ohella jonkinlaista yleistä luovuuden piirteiden opettamista. Olen sitä mieltä, että parhaimmassa tapauksessa kotiolot parantavat yksilön oppimisen ja koulussa olemisen halua, mutte siinä määrin kuin ongelmia on, tulisi kaikki tehdä vuoropuhelussa vanhempien tai muun suvun ja opettajien välillä. Kotoa poisottamista tulisi suosia etenkin sellaisten lasten kohdalla, jotka ovat alttiita rikolliseen toimintaan ja ajatteluun. Lisäksi kehitysvammaisten toimintakykyä tulisi voida tutkia riittävän perusteellisella tasolla ja ottaa heitä jonkinlaiseen ”normaliteetin” mukaiseen kylpyyn. Ja tarkoitan lainausmerkeillä, koska tuollainen termi on monessa mielessä hyvin haitallinen. On esimerkiksi sanottu isäni serkusta, Eskosta, joka kuoli noin 70-vuotiaana hoitokodissa, vaikka sai kuitenkin elää niin pitkään kuin itse halusi kotonaan, että häneltä oli hellästi kielletty osallistuminen Kahvimyllyn tietokilpailuihin, koska työntekijät olivat sanoneet ”Ovaskaisen voittavan aina kilpailut”. Kehitysvammaisille oppilaille voisi olla varmasti hyötyä siitä, että he saisivat kokea kuuluvansa suuremmalla tavalla joukkoon. Olen aina katunut sitä, miten me veljeni kanssa joskus siihen aikaan, kun emme mitään mistään ymmärretty, saatettiin pitää Eskoa vain vammaisena. Mummoni on aina sanonut, että miten iloinen, vitsikäs ja puhelias Esko oli, kun mummonikin keskusteli hänen kanssaan lähes päivittäin ja lähetti myös aina kaikki syntymäpäivä- ja joulutervehdykset hänelle. Esko sai elää yleiseen kuntoonsa nähden hyvän ja onnellisen elämän. Kuten jo kirjoitin, hän päätti itse yli 60-vuotiaana muuttaa palvelukotiin, varmaankin sen takia, koska halusi päästää äitinsä tämän ikään nähden suurelta rasitukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti