Mannerheimin patsas Leinolasta oikealle paikalleen keskustaan

Mannerheimin patsashanke Tampereella alkoi vuorineuvos Rafael Haarlan toimesta 1930-luvulla. Loppujen lopuksi patsas saatiin aikaiseksi vasta 1956, ja tuolloin patsas päätettiin sijoittaa Itä-Tampereelle Leinolaan, mäen päälle, mistä Mannerheimin sanottiin seuranneen Tampereen taistelun etenemistä vuoden 1918 keväällä. Mannerheim, joka on jo tullut valituksi suurimmaksi suomalaiseksi, on entisestään tärkeämpi hahmo nykyaikaisen Suomen historiassa, koska Euroopan ylle on taas saapunut sodan uhka, ja tarkemmin sanoen kansamme ikiaikaisen vihollisen Venäjän uhka. Mannerheim ei tavoitellut patsaallaan Tampereella minkäänlaista omakohtaista hyötyä, koska hänen nimenomaisesta toivomuksestaan sitä ei rakennettu kuin vasta viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kun sodan uhka elää edelleen, on suomalaisten muistettava sellaisia hahmoja, jotka ovat aikaisemmin rakentaneet suomalaista maanpuolustusta sortoa ja vaikeaa vihollista vastaan. Sitä paitsi Hämeenpuistossa on ollut vuodesta 1921 ns. vapaudenpatsas, joka rakennettiin mallinaan IKL-poliitikko ja radikaali kirkkoherra Elias Simojoki juhlistamaan valkoisten voittoa punakapinasta. Mannerheimin patsasta suunniteltiin alkuun sijoitettavaksi Tampereen Koskipuistoon, mutta puisevat yhteenliittymät ja punakapinan hävinneen puolen veteraanit olivat voimakkaalla vastustuksellaan estämässä hankkeen etenemistä. Olisi mietittävä myös sitä, että keskustassa sijaitsevana monumentti olisi tuomassa turismiin liittyviä tuloja ainakin välillisesti, koska ulkomaisille ihmisille tulee 1900-luvun suomalaisesta historiasta mieleen etenkin Mannerheim, ja olen itse huomannut tämän etenkin Saksassa, olihan Mannerheimin sukukin alkuaan saksalainen ja Saksasta Ruotsiin tullut. Lisäksi, kun punakapinan veteraanit ovat hävinneet keskuudestamme jo vuosikausia sitten, ja toisaalta varmasti suurin osa punakapinan punaisten veteraanien lapsistakin on jo siirtynyt ikuisuuteen, ei ole minkäänlaisia omatunnon syitä olla kieltämässä Mannerheimin arvoa vain sen takia, että tämä tapahtuu Tampereella. Tampereen ja muiden Suomen suurimpien kaupunkien välistä eroa ja skismaa voitaisiin pienentää patsaan keskustaan sijoittamisella, ja samalla voitaisiin näyttää että Mannerheimin historiallinen hahmo on tärkeä ja tunnustettu koko maassa, eikä vain jossain Helsingin Kaivopuistossa. Ilman Mannerheimia, tässä maassa puhuttaisiin nyt Venäjää, ja itse asiassa, kuten historiaamme osaavat tajuavat, hän esti tuon mahdollisuuden toteutumisen peräti kolme kertaa, plus että yli kahdensadantuhannen miehen kokoinen Saksan vuoristoarmeija karkotettiin Suomesta vielä Lapin sodassa. Kun Venäjän hyökkäyksen uhka kasvaa päivä päivältä, olisi Suomen muistettava veteraanien perintö ja muistettava talvisota, jossa koko kansa yhdistyi puolustamaan maataan, jättäen välillä omaan arvoonsa punakapinan aikaiset rintamalinjat. Tamperelaistenkin pitäisi jo nyt turhan puoluepoliittisen propagandan sijaan tunnustaa se, että jos Mannerheimia ei olisi ollut, olisi tästä maasta tehty Neuvostoliiton osa, ja kansastammekin suuri osa olisi varmaan jo siirretty Siperiaan, ja väestörakenne muistuttaisi varmasti Latviaa tai Viroa. Mannerheim on suurin maamme kansalainen, ja se tulisi tällä vaaran hetkellä tunnustaa. Jaakko Ilkkakin kuitenkin on saanut patsaansa Ilmajoelle. Miksi Mannerheimia ei voisi muistaa tällä tavalla. Ja on kuitenkin sanottava, että kun olen asunut Tampereella noin kaksi ja puoli vuotta, niin en ole huomannut vasemmistoöyhötyksen olevan täällä enää voimissaan niin kuin ennen.