Elämäntavastani ja arvoistani

Arvostan sivistystä, taidetta, kulttuuria, historiaa ja filosofiaa. Katson nykypäivänä todella vaikeaksi samalla tasolla olevan naisen löytämisen. Sivistys on monessa mielessä tänä päivänä epäsosiaalinen teko, koska se rajaa halua ja kyvykkyyttä olla tekemisissä erilaisilla arvoilla varustettujen ja erilaisen henkisen potentiaalin omaavien ihmisten kanssa. Olen kuitenkin mieluummin yksin oman sivistykseni kanssa kuin että mukautuisin banaaliin tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. Sivistys on tärkeä asia, ehkä tärkein, maailmassa ja tulen mieluummin köyhtyneestä kulttuuri- ja aatelissuvusta kuin etttä olisin moukkamainen työllä vaurastunut nousukas, koska ne monesti levittävät varallisuutensa avulla omia alaluokkaisia arvoja myös korkeamman potentiaalin omaavien ihmisten ympäristöön. Syvä luottamus yksilöllisyyteen ja ihmisyksilön lahjakkuuteen ja toimeliaisuuteen monesti tulee sivistymisen kautta, ja siinä asiassa kirjat ovat tärkeä asia. Kehittynyt ihminen ei katso tietoja googlesta älypuhelimellaan, vaan se tietää ne jo aikoja sitten opittuna. Yläluokkaisella ihmisellä ei ole tarvetta päteä yksinkertaisemmille ihmisille tai provosoitua primitiivisistä kilpailuasenteista tai ärsyttämisestä. Olen huomannut sen, että itseluottamukseni ärsyttää monesti hyvin perinteisiä miehiä. He kokevat tärkeäksi kilpailullisen asenteen, vaikka minä itse en ole koskaan pyrkinyt kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Olen varmaan niin näkyvä yksilö pösilöitten keskellä, että alaluokkaiset ja heikkolahjaiset miehet katsovat kannatettavaksi itselleen minua vasten asettumisen, koska he kuvittelevat tuollaisella nujertamisella olevan itselleen asemaansa kohottava vaikutus. Tällainen asenne on etenkin perinteisillä miehillä – nimittäin se, että jatkuvasti pitää kilpailla ja haastaa riitaa. Perusteellisin kokemus minulla tuollaisista primitiivisistä asenteista on etenkin isältäni tulleena. Heikkolahjaiset miehet pätevät monesti naisille toisten ihmisten sarkastisella pilkkaamisella. Monet provosoituneet ihmiset luulevat minun olevan kiinnostunut ihmisten mielipiteistä, vaikka olen aina suhtautunut asioihin, ei ihmisiin. Kilpailemiseen pyrkivä ihminen ei voi saada tasapainoa itseensä koskaan, koska nujakoimisasenne ei tuo sellaista henkistä rauhaa, joka on ihmisellä, joka ei provosoidu tai provosoi. Mikä kertoo monesti keskinkertaisten naisten asenteista on sarkasmi, joka tarkoittaa provosointia ja yksilöiden nälvimistä – tämän hallitsemisen kautta naisten mielestä tällainen mies osoittaa korkean tasonsa ja ”fiksuuden”. Tietysti on tyypillistä, että tavanomaiset ihmiset eivät edes pysty usein suuntautumaan asioihin ja etenkin perustaviin asioihin. Tavallisella ihmisellä ei siis ole ajattelijan kykyä, ja monesti he kuvittelevat kaiken olevan sosiaalista peliä ja hallintayrityksiä. Arvostan siis suoruutta ja objektiivisuutta, johon ei kuulu sosiaalisuus ja sosialismi. Koen saaneeni perinnöksi vanhemmiltani ja suvuistani kohtalaisen edulliset geenit, ja voin sanoa liioittelematta olevani lahjakas kohtalaisen monessa aiheessa. Minua ei kiinnosta statusobjektit ja pätemistavarat. Muistan esimerkiksi miten yksi toimintaterapeutti Kangasvuoressa ollessani teki pienen tuuletuseleen, kun joku halusi tietää millainen puhelin kullakin on, ja kun sanoin omaavani yli kymmenen vuotta vanhan puhelimen. Ikään kuin minun mielestäni kuten tuon yksinkertaisen naisihmisen mielestä puhelin olisi jonkinlainen tärkeä statustavara. Minä olen kohdannut itseeni nähden alemmalla tasolla olevia asenteita ja ajatuksia, joiden kautta ihmiset ovat alkaneet yrittää minun nujertamistani. Älykkyys ja henkisiin asioihin keskittyminen kertovat sivistystasosta. Minulla ei loppujen lopuksi ollut muuta mahdollisuutta kuin muuttaa nimeni, koska isäni on varsin henkisesti häiritsevä ja sivistymätön ihminen. Vaikka voin todistaa saaneeni geenini isältäni, niin minkäänlaisia henkisiä periaatteita en ole häneltä perinyt. Hän on luoksepääsemätön, ärtyisä, huvikseen provosoiva ja riitaa haastava, junttimainen, sivistystä pelkäävä, alemmuudentuntoinen mies, joka on aina kadehtinut itseään sivistyneempiä ja yläluokkaisempia ihmisiä. En yksinkertaisesti olisi voinut jäädä nimen mukaan hänen vaikutuksensa alaiseksi, koska olen kasvanut hänen ylitseen pitkälti yli kymmenen vuotta sitten. Hän on kateellinen ja alemmuudentuntoinen ihminen, joka möykkää, on karkea ja kova. Paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia. ”Niin minullekin tehtiin! En minäkään suanu!” Hän on kirjaimellisesti aina halunnut kostaa oman kokemusrekisterinsä etenkin minulle. On toisin sanoen kuvitellut, että lasten täytyy olla vain hänen tasollaan. Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut kovin läheisiä välejä kumpaankaan vanhemmistani. Äitini vanhemmat tarjosivat aina minulle enemmän lämpöä ja esikuvallisuutta. Matalakantaisen ihmisen, etenkin joidenkin miesten, voi tyypillisesti havaita harrastavan provosointia sillä tavalla, että tuollainen ihminen pyrkii halventamaan toisen ihmisen kunnioittamia asioita, ja sillä tavalla saada riidan aikaiseksi. Olen jo aikoja sitten omaksunut käsityksen, että loppujen lopuksi ihmisillä on oikeus omiin arvostuksiini, ja riidanhaastaminen tällaisissa yhteyksissä ei herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Tämäkin vain kertoo siitä, miten monet tällaista harrastavat miehet ovat henkisesti alemmalla tasolla itseeni nähden. Kaikille on siis annettava tilaa ja mahdollisuus muodostaa itse omat arvostuksensa, mutta mielestäni objektiivisuus, sivistyneisyys ja asiallisuus ovat universaaleja ihmisen arvostamisen perusteita. Henkinen maailmankatsomus ja kirjojen lukeminen tavallisesti kertovat siitä, että tällaisessa ihmisessä on ainesta, jonka takia tavanomaiset ihmiset, jotka yksilöllisyydentunteen puutteensa takia eivät voi ymmärtää voimakkaita persoonia, suhtautuvat massojen negatiivisen yleisasenteen takia tällaiseen ihmiseen suhtaudutaan useimmiten kielteisesti kuin totuuteen perustuvia asioita kunnioittavalla tavalla. Sivistyneet ihmiset arvostavat lukemista. Sivistyneillä ihmisillä on monesti hyvät käytötavat. Isäni on joskus sanonut, että Michael Portillo on ”liian” kohtelias. Mielestäni ihminen ei voi olla liian kohtelias missään tilanteessa. Kohteliaisuuden levittäminen on tärkeää, koska se säilyttää kulttuurissa inhimillisyyden. Suomalaiset eivät monestikaan tavanomaisesti ole kohteliaita, ja tämän asian takia ihmisten kesken minkäänlainen kohteliaisuus ei ole turhanpäiväistä. Heikkolahjainen sivistymätön pikkuihminen ajattelee tavallisesti, että ihmisten pitää ottaa toiminnan mallinsa toisilta ihmisiltä, eli että jos suurin osa ihmisistä on tylyjä mulkeroita, pitää jokaisen yksilön olla samanlainen mulkero toisille ihmisille. Minulle on luettu aina paljon lapsena, ja aloitin oman kirjaston keräyksen jo varhaisella iällä. Monesti jotkut opettajat saattoivat koulussa suuttua minuun, koska vähemmän kiinnostavilla tunneilla saatoin joskus lukea esimerkiksi Nietzscheä tai Schopenhaueria. Varmaan tämän hiljainen puurtaminen ei kuitenkaan aiheuttanut samanlaista haittaa kuin irvistelevät ja höröttävät häiriköt, joita kyllä yläkoulussa ja Linnanpellossakin oli. Oma filosofinen maailmankatsomus ja -asenne ovat tärkeitä asioita, koska kaikilla ihmisillä on oikeutta olla yksilö, vaikka kuitenkaan Suomessa suurin osa ihmisistä ei sellaisia ole ja eivät tavallisesti edes millään tavalla ole kiinnostuneitakaan tuon käsitteen alaisista asioista. Pikkuporvari ja rahvaan edustaja tavallisesti katsoo ja tuntee helpotusta siitä, jos jollekin toiselle ja näkyvälle ihmisille koituu jotain pahaa, koska he vertailevat omaa onneansa ja arvoa koko ajan suhteessa toisiin ihmisiin. Pikkuporvarit ja rahvas seuraavat muita ihmisiä kuin televisioviihdettä ja aika karkea esimerkki siitä on viime aikoina televisiosta tuleva Sohvaperunat-ohjelma, jossa ihmiset saavat turvallisuuden tunnetta, kun voivat kommentoida ja olla osa kommentaariaatista, jota ontokraatit hallitsevat. Ontokratia on nuorissa kulttuurissa tavallisesti sellainen ryhmittymä, joka pitää hallussaan etenkin poliittista valtaa ja medioita. Porvarillinen yleisihmisyys tavallisesti tarkoittaa yhteiskunnallista säätelyä, jossa monistetaan ja yleistetään käytöksen malleja. Maneerimonistus on toimenpide, jossa ontokratia määrittää yhdenmukaisen toiminnan tavan oman merkitysvallan säätelyn ohjaamiseksi. Kateus ja provosointi, koska monesti etenkin miehet kokevat tärkeäksi ns. otattelun, kertovat siitä, ettei tuollainen ihminen ole yksilö. Rauhanomainen rinnakkaiselo ja toisten ihmisten huomioonottaminen heidän huonojen puolien kanssakin kertoo kehittyneestä ihmisluonnosta. Vaikka on tietysti selvää, että suoranaista ilkeyttä ja pahoja sanoja tai tekoja ei tarvitse suvaita, silloin on parasta jättää tuollainen ihminen oman onnensa nojaan, eikä provosoitua huonoon käytökseen ryhtymällä. Minä olen etenkin kuuloherkkä, koska en monestikaan nykyään voi sietää häiritseviä ja kovia ääniä. Minulla on aistiyliherkkyys myös hajuaistissa, ja monesti tietyt erilaiset parfyymit ja hajusteet tuovat minulle nostalgian kokemuksia. Yksityisyyden kunnioittaminen ja asiallisuus ovat tärkeitä arvoja ja toiminnan ohjeita, ja voin sanoa, että minun yksityisyyttäni ja henkilökohtaisia asioita on loukattu suuren osan koko aikuiselämäni keston aikana. Suomalainen monesti ei pysty arvostamaan yksilöitä, jotka rohkeasti kantavat itsensä ottamatta kantaa riitoihin ja pienimieliseen kiistelyyn ja kaikessa toisten kanssa vertailemiseen. Herkkyys ja suurten asioiden voimakas kokeminen tavallisesti kertoo kultivoituneesta ihmisluonteesta. Karkeat ja liioitellusti kovat ihmiset eivät ole kehittyneitä yleensä missään tärkeämmässä asiassa. Yhdenmukaiset ihmiset, jotka eivät ole yksilöitä ollenkaan, muodostavat ontokratian tärkeimmät myötäjuoksijat. Se että kuvitellaan poikkeavan ihmisen haluavan aina poiketa joukosta pelkästään joukon takia. Minä en yritä olla erilainen enkä toisaalta samanaikaan myöskään samanlainen ihminen. Mielestäni molemmat noista pyrkimyksistä ovat varsinaisesti aika vaatimattomasta lahjakkuuden tasosta kertovia piirteitä. En ole vuosiin tilannut sanomalehtiä, vaikka tietyssä vaiheessa tilasin monen vuoden ajan samanaikaisesti Hufvudstadsbladetia, Ny Tidiä ja Frankfurter Allgemeinia. Olen kehittänyt kielitaitoani etenkin lukemalla, ja olen monessa osaamassani kielessä lähes täysin itseoppinut. Stacey Dooley oli Yökylässä-ohjelman ensimmäisen kauden jaksossa teollisuudella 1800-luvulla rikastuneen suvun kartanossa Warwickshiressa, ja kummasteli heidän keskikokoista kartanoaan, ja piti isäntäväkeä hyvin hienona, vaikka he olivat asuneet kartanossaan vain 1800-luvulta alkaen. Vajaat kaksisataa vuotta jossain kartanossa asunut landed gentryn perhe, ei ole mitään erityisen posh-luokkaisia, koska Brtianniassa on myös kartanoita, joissa sama suku on elänyt noin Norman Conquestin ajoista. Britanniassa on tietysti tasoja ja rakenteita, ja joku ihminen voi olla samanaikaisesti erottuva muista suvuista ja perheistä sekä ylempiluokkaisuuden että matalampiluokkaisuuden kautta. Filosofinen etiikka on tärkeä asia ja älyllisen huomion kohde. Tavallinen ihminen ei tiedä mitä etiikka tarkoittaa, ja ovat monessa mielessä villieläinten tasolla. Rikoksen saa näiden ihmisten mielestä tehdä, kunhan ei vaan jää siitä kiinni. Aristoteleen Politiikka ja Platonin Valtio ovat mielestäni kaksi tärkeintä klassikkoa yhteiskuntafilosofian historiassa. Monessa mielessä noissa kirjoissa kerrotut asiat ovat hyvin paikkansa pitäviä ja objektiivisia vielä tänäkin päivänä. Yleensäkin antiikin filosofiaa tulisi opettaa enemmän nuorille ja lapsille. Monet kehittymättömät ihmiset näkevät suvussani ja nimessäni niin suurta arvoa, että minua vastaan pitää suhtautua kekseliäillä tavoilla asenteellisesti ja vastustavasti. Monesti naiset ovat tulleet iskemään seurassani sattumalta olevia ihmisiä tai soittaa minulle kuten alkoholin voimistamana eräs samaan aikaan filosofiaa opiskellut poika teki filosofian opintojen alussa. Tämän kaverin suurin saavutus yliopistoaikana oli se, että hän pääsi harrastamaan haureutta muutaman tytön kanssa opintojensa aikana. Minä en ole kateellinen mistään, enkä yritä kilpailla kenenkään kanssa, en vertaile itseäni mihinkään, en ole kiinnostunut materiasta, enkä provosoidu provosoitumisesta. Kirjoitin erääseen kirjoitukseeni, joka oli tarkoitettu entisen opinahjoni nykyisten nuorien kuultavaksi kirjoituksen lopun viimeiseen osioon huvikseni fraasi ”turvaksi ja opastukseksi matkalle”, ja tämän takia jotkut ironiaa ymmärtämättömät ihmiset kuvittelivat minun olevan uskonnollinen ekumeenisen perustavalla tavalla. Yleensä on niin, ettei tavallinen keskiluokkainen juntti Suomessa ymmärrä ironiaa, itseironiaa eikä satiiria. Itseironia koetaan heikkoudeksi ja sellaiseksi asenteeksi, joka poikkeaa joukosta, koska sitä harrastavat ihmiset eivät välitä veri suussa kilpailemisesta, vertailusta ja pätemisestä. Ontokratia on keskittynyt etenkin massoja ohjaavien mielikuvien ja asenteiden monistamiseen. Koulu ja suomalainen yhteiskunta tekee ihmisistä toistensa kopioita ja monesti tavallinen ihminen ei edes käsitä mitään muuta aikaa oppimiseksi kuin sen, missä koulussa he ovat olleet ja miten ovat siellä pärjänneet, ja siitä alkaa vertailu ja päteminen. Priimukset eivät ole harvinaisia, niitä tulee joka vuosi lisää. Minä olen kuullut täysin vieraiden ihmisten kidutus- ja tappamisfantasioita niin usein viimeisten vuosien aikana, että olen miettinyt onko suurin osa ihmisistä järjissään? No, minua ovat tällaiset ihmiset arvostelleet ja sortaneet lapsesta alkaen, yksi heikkolahjainen ja alaluokkainen poika huusi varmaan kolmannella luokalla minusta koulussa, että ”hirtetään se”, Tuollainen on jo niin absurdia pahuudessaan, että voi ajatella minkälainen tuosta ihmisestä on aikuisiällään tullut. Isäni vertailee ja pyrkii kilpailemaan minun kanssani. Miksi olisin tullut hänen kaltaisekseen, hän ei harrasta kuin metsästystä, kalastusta, television katsomista ja puutöiden tekemistä. Noista oikein mikään ei minua suuremmin kiinnosta. Ja sen takia varmaan olen ansainnut perinnöttömäksi tekemisen. Pitääkö pojan olla siitä surullinen, jos hänen intressinsä, lahjat ja kiinnostukset eivät vastaa isänsä vastaavia. Olen kolmannen polven lehtolapsi, ja onkin varmaan niin, että tuo isähahmon puuttuminen on ohjannut isäni toimintaa. Minulla tuo tosiasia on kuitenkin jo yhden sukupolven verran vähemmän voimakas.