"An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur"

Axel Oxenstierna totesi kuululla tavalla otsikon mukaisen fraasin siitä, miten pienellä järjellä yhteiskunnassa ja politiikassa toimitaan. Mielestäni politiikassa voidaan toimia sekä tunteella, että toisaalta myös järjellä – logiikalla. Järki ja logiikka ovat täysin ylivoimaisia tapoja suhtautua poliittisiin asioihin. Muun muassa filosofian professori Roger Scruton on todennut, että suurin osa ihmisistä eivät ymmärrä logiikkaa politiikan teossa, ja joidenkin voidaan sanoa jopa pelkäävän loogisuutta poliittisissa kysymyksissä. Poliitikot, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisiin, toivovat tunteen olevan oikeanlainen periaate ihmisten suosion saamisessa. Suurin osa ihmisistä reagoi asioihin enemmän tunteella kuin järjellä. Sen takia looginen ja järkevä poliitikko voi saada armottoman ja tunteettoman maineen. Enoch Powellista on sanottu, että hän otti huomioon loogiset premissit ja jatkoi niiden kautta loogiseen konkluusioon. Esimerkiksi Powellin puhe Birminghamissa vuonna 1968, jossa hän arvosteli massiivisena alkanutta maahanmuuttoa Britanniaan, on tulkittu armottomaksi sisällöltään, mutta myös samanaikaisesti toisaalta järjen ohjaamana esityksenä. Vaikka jamaikalainen professori mainitsi myöhemmin vuonna 2008 tehdyssä dokumentissa Rivers of blood, joka viittasi Powellin puheessaan mainitsemaansa metaforaan, joka johtaa juurensa Vergiliuksen Aeneihin, että Powell puhui ”from Englishman's gut”, oli puheella myös looginen ihmisten onnellisuuteen ja yhteiselämään liittyvä premissinsä. Englantilaiset ovat mielestäni sen verran sivistyneitä, että jos maahan tuodaan täysin erilaisia ihmis- ja kansaryhmiä, ei yhteiselo etenkään vielä tuohon aikaan voinut näyttää kovin onnistuvalta. Mielestäni ihmisryhmillä on pyrkimys säilyttää oman elintapansa ja suurissa kulttuureissa vallitsevan kansanryhmän edustajat pyrkivät eri tavalla kuin suomalaisen kaltaisessa luovuttaja- ja mielistelykulttuurissa säilyttämään mahdollisuuden rauhaan ja omaan elintapaansa. On selvää, että myötämielisyys maahanmuuttoa kohtaan perustuu vasemmistoliberaalien perinomaiseen asenteeseen, jossa logiikka ei vaikuta päätöksentekoon. Muutama vuosi sitten promotoitu ”Meillä on tilaa!” hanke oli täysin johdosta naisten ja feminiinisten miesten kokemasta tunteellisuudesta. Marxilainen internationalismi on varmasti tässä taustalla, ja Suomessa tuota tunteellisuutta politiikassa edustavat etenkin vasemmistoliittolaiset mutta toisaalta myös hyvin monet vihreät. Tämä kansainvälinen marxismi ei ota huomioon erillisten kansanryhmien pyrkimystä säilyttää oma kulttuurinsa, historiansa ja elintapansa. Tässä on suurin konservatiivisia oikeistolaisia ja liberaalisia vasemmistolaisia erottavat pohjajuonne. Toisaalta, vaikka itsekin kannatan kapitalismia, on siihen liittyvä kansainvälisyys myös joidenkin mielestä sellainen tekijä, joka ei ole aina hyväksi kaikkien asioiden kautta tarkastellen. Kuitenkin kaupankäyminen muiden kansojen edustajien kanssa lisää suvaitsevaisuutta ja kansallista kompetenssia, vaikka on tietysti sanottava, että kapitalismi, joka voisi olla esimerkiksi suomalaisille edullista ja hyödyllistä, vaatii sitä, että suomalaistenkin on otettava kapitalismin tuomat mahdollisuudet paremmin huomioon ja kehitettävä mieluiten jo koulussa alkaen ihmisten innovatiivisuutta ja liikemiesälyä. Kauppa perustuu monessa mielessä enemmän järkeen kuin jonkinlainen yli pitkälle viety tunteellisuus erilaisten kansanryhmien Eurooppaan tunkijoita kohtaan. Suomi ja suomalainen kulttuuri ei ole tarkoitettu sitä varten, että sen sisällä tulisi suvaita kaikenlaisia vähemmistöjä pelkästään heidän eroavaisuutensa takia. Ja on täysin selvää, kuten Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin tutkimus 2000-luvun alussa näytti, että eri valtioiden bkt vertaantuu useimmissa tapauksissa täysin kansakuntien jäsenten keskimääräisen älykkyysosamäärän kanssa. Toisin sanoen, voidaan joidenkin heikoimmin noissa mittauksissa sijoittuneiden kansanryhmien edustajien yhteydessä arvioida sitä, ovatko he kyvyllisiä pärjäämään eurooppalaisten yhteiskuntien sisällä. Pelkästä suvaitsemisen halusta ei tarvitse sietää sitä, että monet paikat muutetaan itämaisiksi basaareiksi, jotka eivät tuota minkäänlaista hyötyä itse pohjalla olevalle yhteiskunnalle ja sen kilpailuun perustuvalle taloudelliselle järjestykselle. Kapitalismiin sisältyvä kaupallisuus ja diplomaattisuus ovat tärkeitä asioita, joissa kuitenkin on huomioitava kilpailun edellytykset, ja tämän valosa voidaan sanoa tiettyjen ihmisryhmien Eurooppaan ja esimerkiksi Suomeen oton perustuvan täysin kaiken suvaitsemiseen kehnosti pyrkivälle tunteellisuudelle, johon etenkin vasemmistolaiset naiset ja feminiiniset miehet kovaäänisesti pyrkivät. Suurin osa juurevista englantilaisista äänestivät Brexitin yhteydessä leave-vaihtoehtoa, kokivat jo Euroopan Unionin yhteyden vaaralliseksi brittiläisen kulttuurin säilymiselle ja kehittymiselle oikeiden periaatteiden ohjaamana. Mielestäni voitaisiin hyvin näkyvien periaatteiden ja poliitikkojen tämänhetkisen kompentenssin huomioiden, vaatia, että esimerkiksi kansanedustajien tulisi suorittaa jonkinlainen yhtenevä kokonaisuus filosofian ja elämänkatsomustiedon opiskelussa. Etiikkaa, yhteiskuntafilosofiaa ja logiikkaa vähintään. On varmaan niin että yhteiskunnan henkisesti heikoin osa ei pysty käsittämään poliittisia kysymyksiä järjen kautta. Tämäkin ”rasismi”-keskustelu tänä vuonna oli osoitus siitä, miten opposition ja vasemmiston tunteellisuus tuli lastata raskaaksi taakaksi hallituspuolueiden niskassa kannettavaksi. On täysin selvää, että itseisarvoinen rasismi on väärin, vaikkakin voidaan sanoa, että tietyt yhteiskunnallisen kompetenssin eteen tehtävät arvioinnit ja päätelmät tapahtuvat jokaisen itsenäisen ja ylpeän kansanryhmän omien periaatteiden mukaan. Jokaisella kansakunnalla, mutta etenkin silloin jos kyseessä on määrällisesti suuri kansa, on oikeus säilyttää omat kulttuurinsa muotoilua ohjaavat periaatteet. Jos ei halua sopeutua, niin voi hyvin mennä suoraan takaisin Afrikkaan. Enoch Powell oli Britannian armeijan nuorin prikaatinkenraali ja muinaiskreikan professori 25-vuotiaana. Hänen puheensa jälkeen, kun puolueen puheenjohtaja Edward Heath erotti hänet varjokabinetista, kävi ilmi, että jopa yli 80 prosenttia briteistä hyväksyi Powellin puheen premissit, ja on epäilty, että Konservatiivien vaalivoitto vuonna 1970 oli suuresti seurausta Powellin puheen puolueelle tuoneista uusista kannattajista. Toisaalta myös vuoden 1974 vaalitappiota on pidetty seurauksena sille, kun Heathiin kyllästynyt Powell kehotti julkisesti ihmisiä äänestämään Labouria. Tämän seurauksena Powell erosi konservatiiveista ja edusti sen jälkeen Ulsterin Unionisteja Pohjois-Irlannissa vielä vuoden 1987 vaaleihin. Se että intetään jonkun olevan rasisti sen takia, jos hän haluaa ylläpitää kansansa korkeita standardeja, ei ole järjellistä puhetta. Vasemmistolaiset näköjään haluavat elää itämaisessa basaarissa, joiden kehittymisen takia jotkut ihmiset tekevät työtä euron tuntipalkalla. Olen alkanut ajattelemaan, että toisaalta konservatiivisuudessakin on hyviä puolia. Etenkin poliittista puoluetta valittaessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, tekevätkö he politiikkaa järjellä vai tunteella. Logiikkaa voidaan käyttää politiikassakin, vaikka vasemmistolaiset eivät sitä kovinkaan usein suosi. Logiikka politiikassa arvioi ihmisiä etenkin heidän hyödyllisyytensä ja tuottavaisuutensa kautta. Kansainvälinen kapitalismi on oikein, mutta samalla kun hyväntekeväisyyttä ja kehitysyhteistyötäkin voidaan sen raameissa tehdä, niin tämä hyväntekeväisyys on kuitenkin lopulta oikeutettava raa'alla kapitaalilla. Jonkinlainen universaali ihmisarvo, jota vasemmistolaiset paasaavat, on kuitenkin osittain tulkintakysymys. Jos Suomeen tuleva maahanmuuttaja ei tuota yhteiskunnalle suurempaa hyötyä ja vain haluaa relailla, on mielestäni loogista kysyä, miksi hänen tulisi Suomessa olla. Ja on selvää, että ennen vieraita kansanryhmiä, tulisi toiminnaltaan heikentyneitä suomalaisia ihmisiä suosia esimerkiksi tulonsiirtojen suuruuden ja relevanssin kautta. Suvaitsevaisuus kaikenlaisia ulkomaalaisia kansanryhmiä kohtaan ei perustu logiikkaan ja järkeen, vaan se vetoaa pelkästään vasemmistolaisten tunteellisuuteen ja heikkouteen. Ihmisarvo ja rasismin vastaisuus ovat tärkeitä asioita, mutta toisaalta oman kansanryhmän halu säilyttää omat tapansa ja periaatteensa ovat tärkeämpiä asioita kuin kaikkien ihmisten suvaitseminen itsestään suvaitsevaisuuden takia perustellen. Vasemmistolaisilla ei ole muuta kuin internationalistiseen marxismiin perustuvat periaaatteensa. Vaikka tukisi kapitalismia ja tulisi kansainväliset juuret omaavasta kulttuurisuvusta, on se sanottava, että tietyssä määrin oma kansa, joka on seisonut itsenäisenä omalla maillaan pitkän aikaa, on tärkeämpi kuin kansainvälisyys pelkästään sosialismin ja kulttuurimarxismin kautta asiaa arvottaen. Teknologian kehittyminen on ollut yksi syy siinä, miten vasemmistolaiset ovat voineet levittää omaa öyhötysideologiaansa. Vaikka yliopisto voisi joskus tehdä käyjänsä liberaaliksi ja jopa vasemmistolaiseksi, niin kun tuo yhteinen matka on kuljettu, voidaan havaita se, että monesti ihmiset lähestyvät itselleen läheisempiä arvoja. Olen monessa mielessä liberaali sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti, mutta toisaalta olen siinä mielessä kansakuntaa ja suomalaisuutta tukeva, että tiettyjen instituutioiden ja tapojen säilyttäminen on tärkeää, jotta jokainen suomalainen voisi rauhallisesti kantaa vastuunsa ja ylläpitää sitä, miksi suomalaisuutta kutsutaan. Suuremmista kulttuureista kuten Saksasta ja Britanniasta tulisi ottaa oppia, koska on tietysti selvää, että mitä suurempi kansa on, sitä voimakkaammin se pystyy ja tavallisesti haluaa säilyttää oman kulttuurinsa. Suomi on pieni kansa, ja sen takia pitäisi entistä voimakkaammin olla siirtämässä tiettyjä tapoja ja arvostuksia etenkin oppilaisiin kouluissa. Tällainen kulttuurinen luovuttaminen, mikä on toteutunut monissa kouluissakin sen takia, koska pitää suvaita vähemmistöjä, ei ole pitkällä tähtäimellä hyväksi suomalaisen kulttuurin säilyvyydelle ja resilienssille. Tänä päivänä, Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2023, on sanottava, että kansallisille periaatteille tulisi taata osa kaikkien kansalaisten yhdistyessä. En tue protektionismia, mielestäni rajoittamaton kapitalismi ja libertariaanisuus ovat tärkeitä periaatteita, koska ne kehittävät ja luovat kulttuurimuodostelmia. Ei kai kukaan haikaile siihen tilanteeseen, joka vielä joskus 90-luvulla vallitsi suomalaisissa kaupoissa ja yrityksissä. Yhteys Euroopan Unioniin on tärkeätä säilyttää, koska vaikka britit katsovat pystyvänsä elämään siitä erossa ylpeästi itsenäisenä, ei suomalainen kulttuuri ja kansa ole niin suurta ja vanhaa, että suomalaiset voisivat olla ottamatta periaatteita ja virikkeitä itseään suuremmista ja kehittyneemmistä eurooppalaisesta kulttuurista. Siinä mielessä on tärkeää, että ihmiset, jotka vielä polveutuvat useammasta eurooppalaisesta kulttuurikansasta, saavat äänensä kuuluviin, koska kapeakatseinen impivaaralaisuus ei kuitenkaan ole kovinkaan kaunista ja tavoiteltavaa, missä mielessä monet etenkin persuihin liittyvät ihmiset vihaavat maahanmuuttajia pelkästään eroavaisuuden ja erilaisuuden perusteella. Erilaisuutta on tuettava kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja yhteyksillä, mutta senkin on mielestäni perustuttava hyvän esimerkin antamiseen jossain asiasssa. Kiemurtelu omassa suomalaisuutta vähemmän arvoisessa kulttuurissa ja sen piirteissä samalla kun suomalaiset veronmaksajat kustantavat tämän matalempien periaatteiden kautta olemisen, on voitava todeta vääränlaiseksi asenteeksi. Erilaisuutta on tuettava etenkin erilaisen lahjakkuuden, sukupuolisen poikkeavuuden ja niiden kulttuurisukujen jäsenten poikkeavuuden kannalta, jotka voivat tuoda suomalaiseen kulttuuriin perustavimpia länsimaisia ja eurooppalaisia kulttuuri- ja yhteiskunta-arvoja. Kapitalismi ja tiettyjen kulttuuristen arvojen kunnioittaminen, vaikkakin koko ajan suurempiin ja vanhempiin länsimaisiin kulttuureihin suunnatun huomion kanssa ovat mielestäni järjellisiä periaatteita politiikan teon välineiksi.