Kolumni: Moraalisuutta paossa

Rolf Lagerborg kirjoitti 1900-luvun alussa väitöskirjansa, jota ei alkuun hyväksytty Helsingin Yliopistossa, mutta niukasti muunneltuna se hyväksyttiin Pariisissa Sorbonnessa. Väitöskirja käsitteli Moraalisuuden sosiaalista pohjaa. Eli Lagerborgin pääpointti oli se, että oikein etiikka ja moraalisuus on ihmisten toiminnasta, mutta etenkin ihmisten arvottamisesta riippuvaista käsitteellistämistä. Lagerborg oli ateisti ja tuossa väitöskirjassaan hän haki uskonnosta riippumatonta moraalisuutta, jossa tiettyjen ohjeiden ei katsota omaavan yliluonnollista alkuperää. Mielestäni nykyaikamme korostaa epämoraalisuutta, sillä lapset ja nuoret ovat passivoituneet ja tulleet riippuvaisiksi perustavanlaatuisesta helppousteknologiasta. Samalla aikaan nuoret ihmiset ovat tulleet entistä koppavammiksi ja sellaiseksi, että he katsovat ettei ole minkäänlaista internetistä ja älypuhelimista riippumatonta viisautta, ja ihmisiä arvotetaan siitä, miten he pystyvät omaksumaan tämän postmodernin tyhjyyden korvikkeena tulevan helppousteknologian. Minulla on yksi kuusi vuotta minua vanhempi kaveri, joka minun kanssa puhuessaan hän tarkistaa kaikki sanomani asiat internetistä ja wikipediasta, eikä niin kuin pitäisi olla – omasta muistista ja osaavuudesta. Nuoret ihmiset ovat tulleet raaoiksi ja koviksi. Tämän kulttuuribolsevistisen suuntauksen edustajia on tietysti ollut jo 1800-luvulla, vaikka silloin näitä marxilaisia ajatuksia ei vielä silloin oltu levitetty koko kansakunnan ihmisten kokonaisuuden osaksi. Teknologia ja kulttuurimarxismi ovat syypäät nykyajan ongelmiin. Vahva yksilön käsite on aina yhdistetty poliittiseen oikeistoon, samalla kun vasemmisto ei koostu yksittäisistä ihmisistä vaan yhteenkorjatuista karjalaumoista, jotka eivät todellakaan mistään etiikasta tai moraalisuudesta tiedä. Mielestäni moraalisesti toimiminen perustuu siihen, että yhteisöelämässä otetaan huomioon toiset ihmiset jo pelkästäänkin oman henkisen tasapainon säilyttämisen takia. Kulttuurimarxistit ajattelevat vain kollektiivia ja samalla helppousteknologia on pseudoideologinen järjestelmä, joka perustuu siihen, että kaikilla ihmisillä pitää yhteiskunnassa olla samanlaiset teknologian edistämisen välineet. Tämä kertoo pakollisuudesta, jossa voidaan havaita näiden kahden hulluusideologian muistuttavan toisiaan. Mielestäni yhteiskunnan tulisi perustua valintaan eikä pakottamiseen. Toisin sanoen, ihmisille tulisi antaa mahdollisuus tunnistaa moraalinen toimiminen eri tilanteissa, eli olla yhteiskunnan kokonaisvaltainen ja syyntakeinen jäsen. Primitiiviset ihmiset katsovat, että moraalisäännöt sanellaan korkeampien ihmisten puolesta. Rahvaan jäsenen on vain mukauduttava tuohon. Näitä ihmisiä pitäisi minun mielestäni pitää vähintäänkin syyntakeettomina. Moraalisesti toimiminen esimerkiksi sukupuoliseen vuorovaikutukseen liittyvissä tilanteissa on nykyään entistä harvinaisempaa, koska elämän nykyiset ”currents” ovat niin voimakkaita ja muita polkuja hämärtäviä pseudoideologioita. Kouluissa kiusaaminen on jo mahdollisesti todella vankentunut intensiivisyydessään. Maahanmuuttajien koulun käyntiin menee aina paljon valtion rahaa. Pitäisi mielestäni miettiä sitä, että otettaisiin käyttöön lukukausimaksut vähintään lukion tasolla heikomman kehitystason maista tulleille maahanmuuttajille. Monet ihmiset ajattelevat, että moraalisuus on heikkoa, anelevaa ja ”liian kohteliasta”. Toisin sanoen, koska pitää koko ajan todistella omaa sosiaalista valtaansa, niin toisten ihmisten huomioonottaminen on jotain mitä ei tule tehdä. Moraalisuuden vastainen toiminta perustuu tiettyihin sisäiseltä konsistenssiltaan tiiviisiin yhteisöihin. Enkä tarkoita pelkästään Sopranon mafiaperhettä. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija