Erään suomalaisen puolueen politiikka vaikuttaa nykypäivänä kovin vastenmieliseltä ja järjenvastaiselta. Tämä puolue on Perussuomalaiset. Joku on aikanaan kirjoittanut siitä, miten edellistä ideologisesti järjestäytynyttä puoluejohtajaa seuraa entistä monomaanisempi ja järjenvastaisempi johtaja kuten esimerkiksi vaikka Neuvosto-Venäjällä Leniniä seurasi Stalin. Perussuomalaiset ovat nyt mukautuneet tuollaiseen linjaan, kun varsin hillittyä vaikka ideologisesti häiriintynyttä Jussi Halla-ahoa on seurannut ulkomaalaisia vihaava Riikka Purra. Tässä johtajavaihdoksessa puolue on suuntautunut entistä enemmän ns. pikkusuomalaisuuteen, eli kaikista kapeimpaan ja ”nuivimpaan” linjaan, jossa kaikesta muusta paineesta johtuva viha suunnataan yhteen kaikein heikoimmista vähemmistöistä eli heidän tapauksessaan maahanmuuttajiin. Halla-aho oli järkimiehiä ja varmasti huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi, kun taas Purra ei vaikuta kovin älyihmiseltä. Hän on perustellut maahanmuuttajiin kohdistaamansa negatiivista huomiota Halla-ahon kirjoitusten lukemisella ja sillä, että hän on joskus ainakin kokenut tulleensa ahdistelluksi ”maahanmuuttajamiesten” toimesta. Vaikka kyseessä olisikin aito närkästymisen aihe, niin voidaan kysyä, onko tuollaista närkästymistä aiheellista suunnata kategorisesti koko maahanmuuttajien ryhmään? Vai kokeeko hän nyt, että kaikki maahanmuuttajamiehet ovat todennäköisiä ahdistelijoita. Ja vaikka jotakin tuollaista olisikin tapahtunut, mikä on tietysti väärin, niin onko järkevää suhtautua näissä ihmisissä heidän maahanmuuttajuuteensa. Vai onko heillä valmiiksi pienempi toleranssi ahdistelun suhteen, joka tietysti olisi huomattavasti ymmärrettävämpää suomalaisten tapauksessa. Ja onko yleensäkään minkäänlaista tietoa siitä, kuinka kauan kyseiset miehet olivat Suomessa olleet? Ja vaikka itselle on joskus koitunut jotain närkästystä aiheutunutta haittaa joidenkin kohdalta, niin onko järkevää ja mielen tasaisuuden ja vireen pitävää, jos sen takia vihataan tällaiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä koko loppuelämä? Voisi kysyä, missä on kristillinen lähimmäisenrakkaus tällaisessa kysymyksessä, kun sentään koko puolueensa mainostaa itseään ”kristillissosiaalisena”. Voikin olla, että perussuomalaisten tapauksessa tämä kristillisyys on vain huomaaamatonta tapakristillisyyttä, joka ei liiemmin asenteissa saati teoissa ilmene. Tai ainakin se on sellaista kristillisyyttä, joka tekee eron suomalaisen ja maahanmuuttajan välillä. Mielestäni on naurettavaa suhtautua ”nuivasti” joihinkin ihmisiin, eli siis, että voitaisiin suhtautua ”nuivasti” joihinkin ihmisten ryhmiin ja heidän oikeuksiinsa. Minun esivanhemmissani on ihmisiä ympäri Eurooppaa, ja jos Suomessa aiemmin olisi ruvettu pitämään lukua ihmisten alkuperästä, eläisi tämä kansa vieläkin lampaannahkoissa ja jalkaräteissä pettuleipä ja sammal ruokanaan. Maahanmuutto on aina ollut todellisuutta, ja maailman tila on itsessään sen selittäjä. Koska Euroopan Unionin sisällä kaikkien on kannettava huoli Eurooppaan tulevista, ei Suomi voi eurooppalaisena kansana olla ottamatta osaa tämän paineen purkamiseen. Muualta maailmasta tuleva maahanmuutto on ainakin tietyssä määrässä tosiasia, eikä Suomi voi kulttuurikansana kieltäytyä tuosta tosiasiasta. Tietysti maahanmuuton ongelmia voidaan käsitellä ja niitä pitää pyrkiä koko ajan aktiivisesti selvittämään. Kuitenkaan Suomi ei voi normatiivisesti kieltää koko maahanmuuttoa, ja muutenkin näissä asioissa tulisi tehdä ero maahanmuutosta ilmiönä ja maahanmuuttajista itsestään. On selvää, että tietyt ongelmapiirteet, kuten esimerkiksi suvaitsemattomuus muunlaisia ihmisiä kohtaan, ovat tosiasia ja niitä tulisi pyrkiä ratkaisemaan. Esimerkiksi Hollannissa on maahanmuuttajia pyritty rohkaisemaan omaksumaan eurooppalaiset arvot hollantilaisen vapaamielisyyden sietämisellä. Tuollaista pitäisi toteuttaa myös Suomessa, vaikkakin on todennäköistä, ettei se onnistu, koska esimerkiksi perussuomalaiset vaikuttavat konservatiivisemmalta ja kielteisemmältä kuin pahimmat Eurooppaan tulevat uskonnolliset kiihkoilijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti