Reinholtti rehellinen, Hännilässä heijannunna
Tapaninpäivänä vuonna 1788 tuli Kangasniemellä maailmaan mies, joka oli tuleva näyttelemään merkittävää roolia tämän maan kulttuurielämässä mutta etenkin se on hänestä muistettava, että hän toi esiin kansallista kieltämme, vaikka suurin osa etenkin ns. korkeampien väestöryhmien edustajista oli tuolloin ruotsinkielisiä. Kyllähän se Reinholtti osasi ruotsia, koska hänet oli aatelisperheessään opetettu käyttämään sitä ensimmäisenä kielenä. Kuitenkin myöhemmin Becker toi esiin sitä asiaa, että hänen mukaansa suomen kieli kätki sisäänsä valtavan kielellisen luomispotentiaalin.
Kíeli oli vielä Beckerin aikaan voimakkaasti ruotsin kieli, ja näin ollen suomen kieleen ja sen kehittämiseen, uudissanojen sepittämiseen jne. osallistuivat monet koulutetut miehet ns. Turun romantiikan aikakaudella. Kolme merkittävää uudistajaa vaikkakin jonkin verran Reinholdia myöhemmässä aikakaudessa olivat Snellman, Runeberg ja Lönnrot – kaikki Reinholdin oppilaita. Muita noin Reinholdin aikalaisista ja oppilaista olivat esimerkiksi Gottlund, Schildt, Sjögren ja Poppius. On oletettavaa että noissa Reinholdin oppilaissa vallitsi innostunut asenne tulevaan, kun suomen kieli ja suomalainen kansallisuus nostettaisiin arvoon arvaamattomaan ainakin suhteessa siihen, miten kieltä oli siihen asti tutkittu ja minkälainen tuon aikainen rantasuomalaisten kieli olikin, muutti hän suomalaista kirjakieltä itämurteita kohtaan.
On tunnettua, että Elias Lönnrot sai lähdetietonsa pääasiassa Beckerin tutkimusmatkoillaan keräämistä kansanrunoista, ja Becker kirjoitti vuonna 1820 juuri perustettuun lehteensä, eli järjestyksessään maan toiseen suomenkieliseen sanomalehteen, artikkelinsa Väinämöisestä, jonka Lönnrot otti oman maisterintutkielmansa pohjaksi. On mainittu muutamien toisten tutkijoiden taholta, että Beckerin artikkelia ja Lönnrotin maisteritutkielmaa voidaan kutsua ns. Esi-Kalevalaksi, sillä vielä Kalevalan ensipainoksessa Lönnrot mainitsee opettajansa merkityksen kirjan valmistumisessa. On sanottu, että Reinhold keksi Lönnrotille tavan sitoa runoja yhteen ja tästä hänen mallinsa mukaan olisi muodostunut Kalevalan rakenne.
Becker opiskeli ensin Kuopion triviaalikoulussa ja sen jälkeen Porvoon lukiossa. Turkuun ja Turun Akatemiaan hän tiettävästi jatkoi vuonna 1807. Tohtorin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1810. Amanuenssin pestin hän sai vuonna 1813 ja apulaisprofessorin paikan historian oppiaineessa hän saavutti vuonna 1816. Historioitsijana hän ei ollut muutamien aikalaisensa mukaan kummoinen, vaikka hän joutui muutamaan otteeseen hoitamaan vuosikausia historian professuuria itse, koska viran haltija Avellan sairasteli paljon, esimerkiksi Sven Gabriel Elmgren käytti ilmaisua högst medelmåttig kuvatessaan häntä historian tutkijana. Kuitenkin Reinhold kehitti historiantutkijana mullistavan kahdeksanosaisen tavan suhtautua Suomen ja suomalaisten historiaan. Ainakin hänen professoriksi pätevöitymiseen vaadittu tutkielma De Comistatu Raseborgensi, oli ainakin sisällöltään hyvä, ellei jopa erinomainen.
Becker siis toimi elämänsä aikana, ja monessa tapauksessa useammassa tehtävässä samanaikaisesti, tällaisia olivat matematiikan tutkijana uran alussa annetut luennot, historiantutkijana, kielen ja kansanrunouden tutkijana ja journalistina, periaatteessa ensimmäinen suomen kieltä lehtiin präntäyttänyt ihminen, mistä tuleekin Martti Haavion toteamus Reinholdin merkityksestä, jonka mukaan hän olisi suomalaisen journalismin varsinainen isä.
Reinholdin projekti lehtensä kanssa oli etenkin kansanvalituksellinen, jonkalaista tyyliä nykyaikana pilkattaisiin. On kuitenkin totta, että tiedon siirtymisestä on tullut paljon helpompaa, ja on varmaan niin, että monet talonpojat etenkin tuohon aikaan kokivat lehden sivistävänä., Reinholdiahan kutsuttiinkin etenkin ulkomailla suomalaisen talonpojan sivistäjäksi, ja samalla ihmeteltiin miten Suomessa ei ole lainkaan minkäänlaista kapinaa, vaikka talonpojille annetun tiedon määrä oli varmasti tässä lehdessä korkealla tasolla aikaansa nähden. Lehdessä esiteltiin mm. kaukaisempien maiden politiikasta ja yleisesti maantieteestä. Lehdessä kerrottiin mm. suomalaisesta kansanrunoudesta ja perinteistä, suomalaisten historiasta, suomalaisten sukulaiskansoista, myöskään suosittua mytologiaa poislukematta. Reinholdin muistiinpanot Gananderin Mythologia Fennicasta ovat nykyään Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa, ja ne ovat epäilemättä auttaneet Beckerin tutkimuksissa . Lehdessä annettiin myös tietoja käytännöllisistä asioista kuten vaikkapa esimerkiksi koskien perkaamisessa. Reinhold oli uskonnollinen mies, ja lehden ilmoituksissa kerrotaan siitä, mitkä papit saarnaavat kaupungin kirkoissa. Maaninkalainen seppä Paavo Tuovinen kirjoitti tälle kansanvalistajalle onnittelurunon, joka kuului: ”Piä Pekkeri pelisi, hyvä herra huomiosi, saata suomellen sanoia”.
On myös mainittava Beckerin kielioppi, Finsk Grammatik, jota pidettiin pitkään parhaimpana systemaattisena esityksenä suomen kielestä, esimerkiksi lauseoppi ja etymologia on järjestetty hyvin. Becker käytti myös savolaisuuksia kieliopissaan, ja kun hän oli alkanut aikaisemmin Mnemosynessä arvostelemaan Valkjärven kirkkoherran Johan Stråhlmanin vuonna 1816 julkaisemaa saksankielistä suomen kielioppia Finnische Sprachlehre, joutui hän vähitellen paitsiolle.. Etenkin Linsen hyökkäsi toistuvasti Beckerin Savon kieltä kohtaan. Historian professuurihaun Becker hävisi vuonna 1833 Helsingissä ja vetäytyi entistä enemmän omiin oloihinsa. Becker sai kunniaprofessorin arvon heti hävityn äänestyksen jälkeen. Hän kuoli 10.6.1858.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija, joka kirjoittaa elämänkertaa sukulaisestaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti