Suomalainen koulujärjestelmä korostaa vielä tänäkin päivänä liian paljon ja korosteisesti urheilua. Tässä ei havaita, että jotkut oppilaista eivät ole samalla tavalla kyvyllisiä pärjäämään siinä. Ja tällainen voittaminen ja voiton tunteen saavuttaminen, mikä ei varsinaisesti liity useimpiin muihin oppiaineisiin, voi tuottaa urheilussa menestymättömille oppilaille heikkoa itsetuntoa ja heikentynyttä itsevarmuutta. Näin ollen nämä urheilussa menestyvät nuorukaiset voivat alkaa pitämään yllä omaa jengiään kaikissa muissa koulun tilanteissa ja he voivat alkaa toimimaan siten, että vain urheilun arvoa korostetaan koulussa.
Epäonnistuminen on yksi osa ihmisten elämää. Siihen suhtautuminen on tärkeämpää kuin sen ehkäiseminen, koska ei ole varmaan koskaan ollut sellaista ihmistä, joka ei olisi jossain vaiheessa epäonnistunut jonkinlaisessa tilanteessa. Eli tärkeää on epäonnistumiseen suhtautuminen, sillä jos ihminen alkaisi etsimään väyliä siihen, että hän ei voisi epäonnistua, aiheuttaisi se sen, että tällainen ihminen ei lopulta ottaisi minkäänlaisia riskejä ja näin ollen hän ei enää pian voisi kehittyä ja oppia millään tavalla.
Jos vastaa väärin, ei sen pitäisi olla minkäänlainen häpeän aihe. Ja tätä aihetta voitaisiin muuttaa esimerkiksi sellaisella tavalla, jos opettajat alkaisivat aktiivisesti tutustumaan niihin motiiveihin, jotka johtavat väärään vastaukseen. Eli olisi tutkittava koko ajan kokonaista kognitiivisen oppimisen prosessia, eikä jumiutua siihen, että oikein vastanneita kiitellään ja väärin vastanneille naureksitaan ja virneksitään. Tämä vaatisi opettajilta psykologian tajua, mutta myös se vaatisi esimerkiksi peliteorian tuntemusta sosiaaliseen piiriin sopeutettuna.
Peliteoria pyrkii selittämään sitä, miten ihmiset valitsevat valintatilanteissa ja miten he valitsevat silloin, kun he toimivat suhteessa toisiin ihmisiin. Eli pitäisi kehittää tietoisuutta siitä, kuinka kunnianhimoisesti oppilaat pyrkivät oppimiseen ja parhaimpien vastausten saavuttamiseen. Tässä tilanteessa tulisi etenkin keskittyä luokan huonoimman osan kannustamiseen ensin keskiasteelle luokkaa, mutta toisaalta myös kyvykkäimpien alisuoriutujien kannustusta nousemaan omalle tasolle.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaiten koulut voitaisiin Suomessa järjestää, jos ne erikoistettaisiin tiettyihin aloihin ja niistä tehtäisiin täysin yksityisiä ja opettajat voisivat olla kiertäviä freelancereita, jotka voisivat tehdä tutkimustyötä opettamisen ohessa. Näin ollen voitaisiin oppimisessa ehkäistä se, että opettajien pinttyneimmät taipumukset eivät voisi haitata oppilaiden oppimista. Näin ollen voitaisiin myös joissain oppilaissa ehkäistä sellainen pyrkimys, jonka myötä he pyrkisivät vain mekaanisesti seuraamaan opettajan metodeja ja seuraamaan ja menestymään opetuksessa sen kautta, koska tuollainen tapa ei opeta todella oppilaita.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti