Identiteetillä tavallisesti ymmärretään ihmisen näkyvät ja olemassa olevat piirteet. Esimerkiksi helposti määriteltäviä identiteetin osia voivat olla esimerkiksi ikäryhmä, etninen tausta, ammatti, asuinpaikka jne. Osa identiteetin osista on annettuja ja osa valinnan kautta tulleita. Ihmiset eivät tavallisesti halua hyväksyä annettuja identiteetin osia, vaan haluavat luoda identiteettinsä itse. Tämä olisi varmaankin inhimillisempi ja humaanimpi tapa suhtautua identiteettiin. Kuinka mahdollista siis on itse luoda omaa identiteettiään. Voidaan sanoa, että esimerkiksi ihmisen henkinen taso ja älykkyyden aste ovat monesti asioita, joihin ei voida suuremmin vaikuttaa, vaikka ympäristöllä ja itse harrastetuilla aktiviteeteilla on monesti osansa siihen, miten ihminen voi lopulta funktioitua henkisesti. Kuitenkin tietyt identiteetin piirteet ovat deterministisiä ja sitä kautta helpommin havaittavia kuin toiset piirteet. Kuitenkin nykypäivänä katsotaan, ettei ihmisten yksilönvapauden takia ole sallittua mainita tai koko ajan korostaa joitain identiteetin piirteitä. Esimerkiksi vaikka voidaan sanoa sen olevan kiellettyä tai ainakin arveluttavaa, jos erilaiselta näyttävän ihmisen alkuperää toistuvasti kysytään. Tässä kohtaa voi havaita sen, että kansallisuuden merkitys on vähentynyt etenkin Euroopan sisällä ja tilalle on tullut moniulotteisempi kansalaisuus, joka voi olla muodostunut useammanlaisista identiteeteistä. Voidaan siis sanoa, että jos yhteiskunnassa hyväksytään vapaus, tulee silloin ihmisillä olla oikeus määrittää itse omaa identiteettiään ja olla välittämättä kaikista deterministisen muotoisista identiteettipiirteistä. Kuitenkin on varmaan niin, että tiettyjä identiteetin piirteitä tarvitaan esimerkiksi vaikka poliisissa rikollisen tunnistamiseen, ja on mielestäni naurettavaa, jos esimerkiksi rikolliseksi epäillyn ihonväriä ei saa julkaista esimerkiksi sanomalehdissä. Tunnistamispiirteet on siis erotettava olemisen identiteetistä, koska kaikille ihmisille on suvaittava tietty anonymiteetti omien piirteidensä suhteen, kun tällaiset ihmiset toimivat yhteiskunnassa lain puitteissa. Anonymiteetti määrittää esimerkiksi sitä, millaisia kysymyksiä työnantaja voi tehdä työhaastatteluun tulevalle kandidaatille. Kuitenkin myös julkisuudessa esiintyvien ihmisten identiteetille on voitava olla luontaista tulla tunnistetuksi omien piirteidensä kautta, ja tämähän on saneltu esimerkiksi lainsäädännössä. Kuitenkin on mielestäni varsin vääränlaista paapomista ja opettamista, jos ihmisten omiin sanoihin puututaan aivan kuin ne olisivat jonkinlaisia aseita, joista jokainen satuttaisin kovasti kuvauksen alla olevaa ihmistä. Muistan esimerkiksi sen, kun makeistehdas Brunberg, joutui vaihtamaan Neekerinsuukkojen nimen, niin kyseisen yhtiön johtaja kertoi, että lähes kaikki heille tulleesta palautteesta oli sen suuntaista, että ihmiset eivät ymmärtäneet tätä poliittisen korrektisuuden sanelemaa muutosta ja olisivat halunneet säilyttää Neekerinsuukot Neekerinsuukkoina. On siis selvää, että suurin osa kansasta luottaa niin sanottuihin lausumattomiin totuuksiin, joka tarkoittaa esimerkiksin puhetapaa ja muita tapoja. Sen takia esimerkiksi tällainen pieni vihertaistolainen ryhmä edustaa todellakin vähemmistöä ihmisten keskuudessa, ja tällaiset jopa yksittäisten kansalaisten puheeseen tarttuminen pyrkii siihen, ettei poliittinen oikeisto voisi yhdistyä ja alkaa osallistumaan politiikkaan. Esimerkiksi joidenkin ihmisten herkkyys ammattiliittojen arvostelua kohtaan ei ota huomioon sitä, miten alentavalla tavalla nämä ihmiset suhtautuvat työnantajien järjestöihin. Eli esimerkiksi sellaista ei saa sanoa, että työmarkkinoilla suurempi valta tulisi antaa työnantajille. Pieni sosialistinen vähemmistö eli ontokratia manipuloi matalamman asteen ihmisiä ja pyrkii heidän avullaan viemään kaikilta pois vapauden koko yhteiskunnassa. Tunnistamisidentiteetti ja olemisidentiteetti ovat siis kaksi eri asiaa, ja koska yhteiskunnassa tulisi sallia kaikenlainen oleminen, olisi kaikille ihmisille annettava mahdollisuus ottaa osaa oman olemisidentiteettinsä luomiseen. On kuitenkin varmaan niin, että subjektiminän luomiseen tarvitaan korkeammanlaatuista älykkyyttä, ja suuri osa rahvaasta ei voikaan tunnistaa itseään muulla kuin objektiminänä olemisella eli toisista määrittyvän tunnistamisidentiteetin kautta. Esimerkiksi työhaastattelussa tulisi voida tutkia sekä tunnistamisidentiteettiä että olemisidentiteettiä, kuitenkaan puuttumatta sellaisiin asioihin, joissa tunnistaminen ja oleminen ovat ristiriidassa siten, että yhteiskunnan normien on hyväksyttävä se, ettei niihin voida puuttua. Identiteetin peruskysymykset ovat siis: miten muut minut näkevät ja miten minä näen itseni. Periaatteen vuoksi minusta pitäisi olla niin, että miten itse näkee itsensä tulisi olla tärkeämpää kuin miten muut näkevät minut, koska esimerkiksi vaikka taiteellinen luovuus monesti lähtee sisältä, eivätkä siihen vaikuta ulkoiset kontaktit. Mikä sitten on se sisäinen motivoiva tekijä, joka voi aiheuttaa halun oman identiteetin määrittelyyn. Se on etenkin Sartren ilmaisema ajatus siitä, miten jokaisen ihmisen on luotava oma itsensä ja minänsä taideteokseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että olemisessa ja tekemisessä on pyrittävä samaan päämäärään . Eli se miten ihminen tunnistetaan ei voi vaikuttaa siihen, miten ihminen haluaa toimia ja ajatella. Esimerkiksi itse elän minimituloilla köyhyysrajalla ja kuitenkin äänestän Kokoomusta, eli mielestäni tässä tulee esiin se, minkä takia tunnistamista ei tulisi yliarvostaa. Loppujen lopuksi ihmiset pystyvät itse päättämään sen, millaisia periaatteita tahtoo arvostaa ja korostaa, ja sen takia vasemmistolaiset eivät elä vapaudessa, koska esimerkiksi heidän huoneensa koko on asia, joka identifioi heitä ja sen takia he joutuvat äänestämään vaaleissa vasemmistolaispuolueita. Eli kaikenlainen kyttääminen ja merkityksen antaminen on ominaista sosialisteille ja he puuttuvat kaikkein yksinkertaisiimpin asioihin, koska he edustavat relatiivisuutta ja reaktiivisuutta, joka ei ole ominaista objektiivisten arvojen varassa toimiville oikeistolaispuolueille. Eli sellainen politiikka on vapaata ja toimii objektiivisten arvojen mukaisesti, joka seisoo vankasti omilla jaloillaan, eikä heidän politiikan tekonsa ole toisten ihmisten arvostelua ja negaatioksi asettumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti