On selvää, että poliittisten päätöksien tekeminen saman instituution sisällä edellyttää sitä, että tällaisilla toimijoilla on samanlainen kommunikatiivinen elementti itsessään. Kuitenkin mielestäni niin sanottu poliittinen korrektius on poliittisen vasemmiston tapa tehdä tiettyjen tahojen politiikan tekeminen mahdottomaksi. Eli voidaan sanoa, että etenkin poliittinen vasemmisto hyötyy siitä, jos kaikki parlamentissa olevat ihmiset omaksuvat samanlaisen puhetavan, jonka tarkoitus on edistää poliittisen vasemmiston pyrkimyksiä. Poliittinen korrektisuus tarkoittaa siis sitä, että tietyistä poliittisista ongelmista ei voi puhua ilman muotoa rajoittavia sääntöjä. Mielestäni poliittinen korrektisuus on yliherkkä tapa paapoa tiettyjä asioita ja niistä sanottuja sanoja. Mielestäni esimerkiksi Matti Vanhanen on yksi tapaus poliitikosta, joka on omaksunut tavallisimman poliittisen jargonin perusteellisesti. Esimerkiksi vuoden 2018 presidentinvaalien aikaan ehdokkaat olivat vaalitentissä, ja Vanhanen sanoi, kun häneltä kysyttiin auttaisiko Suomi Viroa konfliktitilanteessa, monimutkaisesti miten asian käsittely tulisi hoitaa kaikissa mahdollisissa instituutioissa. Mielestäni tuohon kysymykseen ainakin kansalaiset olisivat halunneet saada suoran vastauksen: eli kyllä tai ei. On selvää, että poliitikot omaksuvat parlamentissa ollessaan tietynlaisen byrokraattisen puhetavan, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin hämmentää tavallisen kansalaisen mieltä. Poliittinen korrektius on relatiivisen subjektiivisen mielivallan aiheuttama ilmiö, jossa katsotaan eturyhmien ja muiden sellaisten ryhmien, joiden äänillä ollaan parlamentissa, omakohtainen hyöty on tärkeää. Ontokratia on vasemmistolaisten aiheuttama eliittiryhmittymä, joka pyrkii ajamaan tiettyjen tahojen, joiden olemassaolosta se itse hyötyy, etua ja näin ollen tarjota heille työn negaatiota, jonka he käsittävät vapaa-ajaksi ja sellaiseksi vapaa-ajaksi, joka ei ole millään tavalla kehittävää. Ihmisille luonteenomainen vapaus vaatii ottamaan vastuuta tiettyjen asioiden suhteen, ja yhteiskunnassa on ehdottomasti sellainen ryhmittymä, joka ajaa toisille piireille enemmän vapautta kuin muille. Sosialistit eivät ymmärrä minkäänlaista muuta politiikkaa kuin tarpeiden varassa tehtävää politiikkaa ja sen takia vapauskin on heille niin vierasta, etteivät he tavallisesti käytä minkäänlaisia siihen viittaavia käsitteitä. Eli on selvää, että vasemmistolaisten kannattajat ajautuvat äänestämään sosialisteja sen takia, koska heille usutetaan ajatusta, jonka mukaan mikään muu puolue ei aja heidän asiaansa, eli toisin sanoen osa kansasta suoranaisesti pakotetaan äänestämään sosialisteja, koska heille luulotellaan sen olevan ainoa vaihtoehto. Eli oikeistolaisten puolueiden äänestäminen on suuremmassa mielessä valinta, vaikka on tietysti selvää, että sellaista puoluetta, joka kannattaa verotuksen laskemista, on todennäköisesti enemmän oikealle kuin vasemmalle suuntautunut. Mutta minun tapauksessa Kokoomus on saanut kannattajan, joka elää minimipalkalla, eli mielestäni minulla ei ainakaan ole omaa lehmää ojassa poliittisen ideologian valinnan suhteen. Eli sosialistit pyrkivät monopolisoimaan oman puhetapansa parlamenttiin yleisesti. Näin ollen ilmiöistä ja asioista ei voi puhua tai kirjoittaa kuin yhdellä herkkähipiäisellä tavalla. Tärkeitä sensuurin aiheita vasemmistolaisten mielestä ovat etenkin naiset ja naisasialiike, maahanmuuttajat (etenkin hyvin ruskettuneet), homot ja lesbot, työläisten oikeudet, SAK:sta puhuminen jne. Näiden puhetapojen vastustajat leimataan välittömästi suvaitsemattomiksi natseiksi. Mutta kuitenkin suurin asia, mitä parlamentissa säädellään on politiikan liittyminen tavallisten ihmisten arkielämään. Poliitikot jotka omaksuvat poliittisen jargonin ja mihinkään liittymättömän kryptisen puhetavan, ovat monesti sellaisia, jotka eivät loppujen lopuksi osaa kyseenalaistaa koko tätä järjestelmää, koska he kokevat niin suurta pinnanalaista kunnioitusta instituutiotaan kohtaan, että lupaukset ja oma ideologia voi jäädä toiselle sijalle, kun saadaan varoituksia ja kehotuksia. Veikko Vennamo, Georg C. Ehrnrooth, Tuure Junnila ja Victor Procope ainakin osasivat muodostaa omia käsityksiään riippumatta valtavirrasta. Mielestäni, että jollain voi olla omakohtainen poliittinen ideologia ja esimerkiksi kehittynyt etiikan taju, on hänen silloin voitava muodostaa oma maailmankatsomuksellinen horisontti itse. Maailmankatsomuksellinen horisontti on asia, jota ei voida tavoittaa muulla tavalla kuin yksilöllisesti. Jos parlamentissa aletaan suhtautua infantiilisella tavalla toisiin poliitikkoihin, eli kutsutaan toisia etunimeltä ja juorutaan heidän kanssaan, niin ennen pitkää ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa nämä edustajat kuvittelevat olevansa jotenkin erityisen tärkeitä ihmisiä, mutta ainakin äänestäjää korkeammalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti