Et tiedä mikä minua koettelee
tämä ikävä, minut maan tasalle raateleva tuska
joka ei jätä minua rauhaan, yksin
Parisin nuoli osui minun hevoseeni
joka kaatui kuin Nestorin apujoukot
olen aina miettinyt, olenko ansainnut tuskan
pitääkö minun kyljessäni olla pistin
jotta muistaisin
jotta en unohtaisi
sitä minkä olen useasti unohtanut
kuín minulle olisi annettu seerumia
joka olisi järjestänyt käsitykseni menneisyydestä
täysin päinvastaiseen suuntaan, järjestykseen
minä vihaan tätä tuskaa ja taas toisaalta
en voi olla ilman sitä
se ansaitsee minut ja minä ansaitsen hänet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti