Naisistuneesta yhteiskunnasta

Suomalaisen yhteiskunnan rakenne on asia, joka on viime aikoina koskettanut syvästi mieltäni ja ajatuksiani. Yhteiskunnan voidaan nähdä rakentuvan joistakin sellaisista perusarvoista, jotka muokkaavat koko yhteiskunnan eetosta kaikessa siinä miten se ilmenee itselleen ja sellaisille muista yhteiskunnista tuleville toisille ihmisille jotka tulevat jostain syystä tarkkailemaan sitä. Väitän, että suomalainen yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenien aikaan ”naisistunut”, ja se ei ole etenkin myönteinen asia. Naiseen yhteiskunnassa voidaan liittää monia sellaisia asioita, jotka eivät kollektiivin tasolle vietynä näyttäydy kovinkaan myönteisessä valossa. Ensin on kuitenkin tarkasteltava miehen ja naisen sukupuolisia eroja etenkin siinä valossa, miten ne ilmenevät pidemmällä tähtäimellä toisilleen jatkuvassa yhteiskunnan uudelleen luomisen tilassa. Nainen on mielestäni perusolemukseltaan pinnallinen, läpinäkyvä ja jäljittelevä ihmisolento. Nainen ei voi luoda merkittävää taidetta, filosofiaa tai tiedettä, koska hänen ajattelunsa kyky ei yllä sellaiselle universaaliselle tasolle, jolla hän voisi objektiivisesti tai intersubjektiivisesti tavoittaa toisia ihmisiä. Nainen toimii aina subjektiivisuuksien tasolla ja siinä hän tahtoo tavoittaa etenkin toisia naisia, jotka ovat aina perusluonteeltaan itsekkäitä ja subjektiivisuuteen vetoavia. Voidaan tarkastella ihmisyyden potentiaalia käyttäen kahta monia erillisiä ominaisuuksia toisiinsa kietovia mahtiominaisuuksia tarkastellessa sitä, miten nainen poikkeaa merkittävällä tavalla miehen korkeimmalle tasolle yltävistä perusominaisuuksista. Ne ulottuvuudet joissa ihmisen on toimittava tässä maailmassa voidaan perustavasti jakaa kahteen osaulottuvuuteen. Ne ovat toiminta ihmisten parissa ja toiminta asioiden parissa ja suuntautuminen asioihin ihmissuhteissa. Mielestäni ihmisten parissa toimimisen mahtiominaisuus on sovittelevuus, joka tarkoittaa sellaista ominaisuutta, joka mahdollistaa toimimisen ihmisten parissa siten, ettei ihminen loukkaa toisia ihmisiä, ei jätä ketään heikompaan asemaan ja pyrkii löytämään kaikille samalla tavalla soveltuvan vaihtoehdon kaikista olemassa olevista vaihtoehdoista. Sovittelevuus on sujuvaa asioiden ajamista ihmisten keskellä silloin, kun moni ihminen kokee kyseessä olevat asiat merkittävinä ja omaa itseään koskevina. Toinen mahtiominaisuus on uteliaisuus ja se koskettaa niitä tilanteita, joissa ihmisen on toimittava asioiden parissa. Asiat herättävät intohimoja tai toisessa tilanteessa ne eivät herätä niitä. Uteliaisuus on välimuoto leiskuvien intohimojen ja kylmyyden välillä. Sen takia se on etenkin sellainen ominaisuus, jossa objektiivisuus ja asioista kiinnostuminen ilman sitä, että niistä taisteltaisiin veren maku suussa, korostuvat. Sovittelevuus koskettaa siis etenkin sitä, miten ihmiset ymmärtävät toisiaan intersubjektiivisella tasolla, siinä ihmiset tunnistavat sen, että monilla toisistaan erottuvilla ihmisillä on yhtäläisiä ja toisiinsa liittyviä päämääriä, joita koskevat kysymykset voivat tulla ratkaistuiksi sellaisten ihmisten toimesta, joilla on kyvykkyys tunnistaa niitä sen takia, koska he hallitsevat subjektien välisyyden, mitä intersubjektiivinen ulottuvuus tarkoittaa. Uteliaisuus liittyy etenkin objektiivisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että kun on kyse asioista, ne eivät saa ylittää sellaista tasoa, jonka kautta ne voisivat tulla ihmisten välisen jopa verisen kilpailun aiheiksi. Uteliaisuus pitää asioiden objektiivisen käsittelyn sille kuuluvassa objektiivisuuden alassa, mikä on sen pääasiallisin tehtävä. Voidaan siis sanoa, että tärkeimmät osaulottuvuudet sen kaltaisessa toiminnassa, johon sisältyy paljon ihmisiä, ovat objektiivisuus ja intersubjektiivisuus, joita uteliaisuuden ja sovittelevuuden mahtiominaisuudet käsittelevät. Nyt siis tullaan siihen kysymykseen, minkä vuoksi nainen tai naiset eivät pysty miesten tasolla ymmärtämään näitä periaatteita ja toimimaan niitten osoittamalla tavalla. Intersubjektiivisuus tarkoittaa etenkin reiluutta ja se voidaan helposti liittää senkin kaltaiseen periaatteeseen, joka on mainittu Ranskan vallankumouksen periaatteissa nimellä fraternite, eli veljeys. Veljeyden kaltainen ilmiö tarkoittaa sitä, jonka mukaan toistensa kanssa toimivat ihmiset voivat suhtautua toisiinsa siten, että he näkevät jatkuvasti olevansa sukulaisuussuhteen kaltaisessa liitteessä toisiin ihmisiin. Vaikka voitaisiinkin väittää, että se, kun voidaan nähdä naisten toimivan jatkuvasti läheisessä suhteessa toisiin ihmisiin tai toisiin naisiin, ei se yllä niin jaloon yhteisyyssuhteeseen kuin veljeyteen, sillä naisten ylläpitämä liite toisiin naisiin on lähinnä superfisiaalinen, läpinäkyvä tai teennäinen. Naiset eivät monestikaan sen jälkeen kun pääsevät läpi niistä toisen kanssa tekemisissä olemisen tilanteista, joille he antavat nähtävästi suuren arvon, enää ajattele noita ihmisiä ja sen takia esimerkiksi voidaan nähdä selkeästi että naiset eivät arvosta totuutta ja toisten kanssa solmittuja lupauksia kuin miehet. Tässä voidaan kuitenkin tulla siihen Otto Weiningerin mainitsemaan huomioon, jonka mukaan miesten enemmistö muistuttaa psykologisesti naisia ja ovat siten toiminnassaan ja esimerkiksi lupauksien pitämisessä samalla lapsellisella tasolla, jolla naisten suuri enemmistö on. Voidaan sanoa, että vain herooisen mieheyden ymmärtävä miesten eliitti ja naisissa ilmenevä ominaisuuksiltaan ylivoimainen ryhmittymä pystyvät ylläpitämään reiluutta ja veljeyttä intersubjektiivisella tasolla ja totuuden etsintään liittyvää faustista paloa objektiivisella tasolla. Naiset eivät ennen menopaussia monestikaan ole kovinkaan viisaita, eli on sanottava se, että samalla kun miehet eivät suurestikaan viisastu iän myötä (he ovat joko valmiiksi viisaita tai eivät koskaan viisaita.) niin naiset viisastuvat, ja voidaan sanoa, että se, kun kuukautiskierrosta irtaantuminen lopultakin vapauttaa naisen ajatteluun, on se monille kovin elämän periaatteita ja näkemystapaa mullistava tapahtuma. Kuukautiset ja se miten se vaikuttaa naisen ajattelutoimintaan on perustavin ero suhteessa miehen ylläpitämään mielen tasapainoon ja jo se on sellainen tekijä, jonka poistamattomuus aiheuttaa sen, etteivät naiset koskaan pysty samankaltaiseen originelliuteen ja omaperäisyyteen millään sen kaltaisella toiminnan osa-alueella, joka vaatii etenkin järjen hiottua ja tasaista toimintaa. Yhteiskunnan naisistuminen tuo pintapuolisuuden, jäljittelyn ja läpinäkyvyyden sen kaikkein tärkeimmille osa-alueille, jonka myötä se taantuu ja se henkinen voima minkä yhteistoiminta yhteiskunnassa on aikaisemmin vaatinut joutuu vähättelyn ja halveksunnan kohteeksi. Kaikesta tulee helppoa, koska missään tai keneltäkään ei vaadita mitään, kaiken oletetaan tulevan valmiina ja valmiiksi ajateltuna. Se miten se vaikuttaa miehiin, näkyy siinä kuinka se tuhoaa miesten välisen veljeyden ja pakottaa kaikki heistä veriseen kilpailuun pelkästään sen takia, koska naisilla ei ole kykyä ymmärtää sen kaltaisia periaatteita, jotka miesten aikakautena pitivät kilpailun inhimillisyyden ja hyvien tapojen rajoissa. Yhteiskunnan naisistuminen esineellistää miehen samalla kun naiset voivat muodostaa päidensä ympärille pyhän sädekehän kaikenlaisina vaihtoehtoihmisinä, joka ei kuitenkaan vaikuta heidän perusluontoonsa, joka on kaikille avoimen seksuaalisuuden ja irstauden muodossa heissä näkyvinä. He siis samalla kun säilyttävät kaiken naisiseen seksuaalisuuteen liittyvän vapautensa voivat samalla leikkiä älykköä feministien hallitsemien yliopistojen sosiologian ja filosofian laitoksilla. Heidän perusluontonsa seksuaalisuuden mielessä ei muutu mitenkään tämän älykköleikin myötä. Saksassa tämänkaltaiset pikkutytöt laitettaisiin oikeaan järjestykseen.