Olen tullut niin pitkälle kyynisyydessäni
etten enää tiedä mikä on totta ja mikä ei
en kuitenkaan haluaisi omaksua -
erään läheisen naiivia optimismia
ennen kuvittelin voivani olla Candide
mutta tämän päivän näkökulmasta
se tuntuisi silkalta hulluudelta
itsensä uhraamiselta, hyppäämiseltä leijonan kitaan
sokraattinen epäily - niin mitä siitä voisi sanoa?
kyllä se kuitenkin lähenee parempaa asennetta
kuin mitä Voltaire ilmensi kirjassaan
tässä talossa keksiä sanotaan seksiksi
ja kiitosta siitokseksi, kun seksi pysyy
tarpeeksi kauan vakan alla
ei sen virittämää puhetta voi olla ilmenemättä
olen raahautunut ympäriinsä kylpytakki päällä
ja yrittänyt saada tuota projektia -
lopultakin alkuunsa, niin että suurmiehet
merkittävämmät kuin minä, pääsisivät lopultakin valoon
siihen jossa minä en voi kauaa paistatella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti