Minkä eteen lahjoja tulisi käyttää?

Haluan tässä kirjoituksessa pohtia sitä, minkä eteen ihmisten tulisi käyttää sen kaltaisia ominaisuuksiaan, joista voi olla hyötyä siinä kun he toimivat suhteessa maailman osasiin. Lahja, kyky tai ominaisuus tarkoittaa sellaista ”välikettä”, jolla on merkitystä antava rooli suhteessa maailmaan. Se tarkoittaa sitä, että tuon kaltaisella ominaisuudella voi ns. ”saavuttaa jotain”, sillä voidaan tuoda olemaan jotain sellaista, mitä ei ole aikaisemmin ainakaan samassa muodossa ollut. Monet käsittävät tuon kaltaiset ominaisuudet välineellisessä roolissa, he siis ajattelevat että tuon kaltaisilla ”välineillä” voidaan saavuttaa jotain sellaista, johon kannattaa päämäärällisessä mielessä pyrkiä. Tuon kaltaisia tavoitetuja asioita ovat normaalisti esimerkiksi varakkuus, saavutukset tai maine. Noiden mainittujen asioiden voidaan kuitenkin tulkita olevan aika tavanomaisia ja ei mitenkään jaloja pyrkimyksen tavoitteita. Niiden voidaan siis tulkita olevan aika parokiaalisia eli provinsiaalisia tavoitteia, ei liitteessä johonkin sellaiseen, jonka voitaisiin tulkita olevan liitteessä universaalisiin päämääriin, jotka olisivat siis olennaisessa mielessä pyytettömiä sillä tavalla, etteivät ne tavoittele oman subjektiivisen hyvän lisäystä. Ihmiset toimivat monesti erilaisten tavoitteiden edestä. Joissakin teoissa voidaan tulkita olevan merkittävä yhteiskunnallinen ulottuvuus samalla kun joissain sitä ei merkittävässä määrin ole. Ihmiset voivat toimia yhteydessä toisiin ihmisiin ja toisaalta voivat tehdä jotain sellaista, kuten esimerkiksi parran ajo tai peseytyminen, jossa he toimivat pääasiasssa oman hyvinvointinsa takia. Toisaalta peseytymisessä ja parranajossakibn voidaan havaita yhteisöllinen ulottuvuus (esimerkiksi peseytynyt ihminen ei haise ja parraton mies vaikuttaa huolitellummalta), mutta jotkut teot kuten toisen ihmisen auttaminen tai toiminta jonkin hyväntekeväisyysorganisaation tapahtumassa tähtää ensisijaisesti yleiseen hyötyyn. Näin voidaan ajatella, että onko jalo toiminta yleisen hyödyn eteen parempaa kuin ensisijaisesti omia tarpeita edistävä toiminta. Voidaanko ne parhaimmissa olosuhteissa yhdistää, siten ettei muodostuisi ihmisten ryhmiä, joista toisessa ihmiset pyrkisivät altruistisesti vain toisten hyvään samalla kun toisessa he pyrkisivät itsekkäästi oman hyvinvoinnin parantamiseen. Mielestäni voidaan sanoa kaikissa ihmisissä olevan piilevän pyrkimyksen sekä oman että toisen hyvinvoinnin parantamiseen. Adam Smith on kirjoittanut aikanaan, että kaikkien itsekäs toiminta edistää jokaisen yhteistä hyvinvointia, ja tuota lausetta onkin etenkin Yhdysvalloissa hyväksikäytetty kvartaalikapitalismin auvoisen onnen oikeuttamisessa. Onko siis niin, että jos minä pyrin vain omaan hyvääni, niin se edistää kaikkien omaa hyvää? Voidaanhan esimerkiksi sanoa, että suurten tulojen saavuttaminen edistää muiden hyvää, koska suomalaistyylisen progressiivisen verotuksen ansiosta muut ihmiset saavat verotulojen muodossa enemmän tulonsiirtoja. Mielestäni voidaan sanoa, että täysin pyytettömältäkin vaikuttava toiminta hyödyttää ihmistä itseään, koska se antaa hänelle kokemusta toiminnasta itsessään. Tämä toiminta itsessään muovaantuu kaikessa siinä mitä ihminen tekee ja se määrittää sitä, miten ihminen ilmenee sekä itselleen että toisille ihmisille. Paatuneimmatkin rahan perässä toimivat teollisuusjohtajatkin toimivat monesti suuren määrän ihmisiä yhteiseksi hyväksi. Onkin ehkä niin, että toiminta voi muovautua monimuotoiseksi etenkin silloin, kun sille annetaan yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Ihmisille voidaan antaa oikeus ansaita jopa suuriakin summia rahaa, kunhan voidaan varmistua siitä, että tuo ansaitseminen hyödyttää myös mahdollisimman suuren määrän ihmisiä hyvinvointia. Sellaiset ihmiset, jotka toimivat merkittävien yhteiskunnallisten voimavarojen tukemana, ovat myös ihmisiä joiden tulisi eniten kiinnittää huomiotaan siihen, miten heidän toimintansa ilmenee toisten ihmisten näkemyksissä toiminnan vaikutuksista. Voidaan ajatella toiminnan seurauksia hyvinkin pitkän merkitysketjun muodossa, esimerkiksi yhteen ihmiseen kohdistunut teko, joka on aiheuttanut hänen asemansa huononemisen jossain muodossa, voi aiheuttaa monille hänen kanssaan tekemisissä olevalle ihmisille heidän asemansa heikkenemistä. Siksi pitäisi aina silloin, kun esimerkiksi irtisanotaan ihmisiä heidän työpaikoistaan, ottaa huomioon esimerkiksi heidän perheensä ja se miten laajalle tuo merkityksen tekeminen suhteessa heihin ulottuu. Olen kuitenkin nyt ajautunut varsin kauas varsinaisesta aiheesta. Ajatellaan siis esimerkiksi nuorta ihmistä, joka on ”lahjakas” - mihin hänen siis tulisi kiinnittää huomionsa elämässä? Hänen ei tulisi tietystikään ohjautua ilman harkintaa sellaisille tahoille, jotka eivät mahdollisesti pystyisi ottamaan huomioon sitä, mitä merkitystä esimerkiksi sillä voisi olla, että tällainen ihminen olisi esimerkiksi kuusi vuotta yliopistossa maisteriopinnoissa. Yhteiskunnan tulee ottaa huomioon se, millaista toimintaa tämänkaltaisen yksilön kohdalla tulisi hänen tavoitteisiinsa ja tulevaisuudensuunnitelmiinsa nähden propagoida. Ihmisiä tulisi mielestäni lajitella etenkin heidän henkisen tasonsa ja henkisen kehittymisen tasonsa avulla. Se merkitsee etenkin ihmisen eettisen kehityksen tasoa. Voidaan mielestäni sanoa, että ihmisillä, jotka pyrkivät toiminnassaan ensisijaisesti ihmisen hyvään, on suurin mahdollinen potentiaali olla ja toimia sellaisissa asemissa, jotka ohjaavat yhteiskuntaa eteenpäin ja muovaavat sen suuntaa uudenlaiseksi. Henkinen kehitys on mielestäni vähän buddhalaisuutta lähestyvässä mielessä sitä, että osaa elää harmoniassa suhteessa kaikkiin toisiin eläväisiin. Toisaalta siinä on sellainen dilemma, että tuon kaltainen toiminta voi saattaa ihmiset metsänelävien tasolle, koska esimerkiksi elämän olosuhteiden parantuminen vaatii joskus sitä, että toimitaan ristiriidassa suhteessa eläväisiin. Suhtautuminen eläimiin onkin yksi merkittävimmistä kosmisista kysymyksistä ja ratkaisut siinä suhteessa vaativat suurimman ja laajimman mahdollisen huomion. Mielestäni ihminen voi hyväksikäyttää eläimiä siinä mitassa, mikä voi edistää ihmisyyden potentiaalin kehittymistä. Mielestäni lihapitoinen ravinto on tietyssä määrin tärkeää siinä että ihminen voi ylläpitää esimerkiksi aivoperäisiä toimintojaan. Onko ihmisen lahjojen tärkein tarkoitus siis pyrkiminen tasapainoon ja harmoniaan muun ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden kanssa? Mielestäni se voi hyvinkin lähestyä sitä näkemystä, mutta koska pitää huomioida se, etteivät ihmiset pysty yksinään muuttamaan maailmaa paremmaksi, pitää ajatella sitä, että olemassaolevien rakenteiden parantamisellakin voidaan saavuttaa jotain sellaista, mitä tarkoittaa ”hyvä” suhteessa maailmankaikkeuteen ja muihin ihmisiin. Kehittynyt ajattelu on etenkin huomioivaa ajattelua ja toisaalta se on myös osallistumisen mielessä tunnustelevaa ja kokeilevaa. Ihmisiä jotka eivät itse näe tätä kokonaiskuvaa (he ovat ehkä enemmistössä) voidaan ohjata oikeampaan suuntaan suuntautumalla toiminnassa ajattelun olosuhteiden parantamiseen, pitää siis tarjota mahdollisuuksia ajatteluun! Toisaalta ajattelun täytyy tuoreena pysyäkseen oltava myös tekemisissä käytännönmukaisimman todellisuuden kanssa. Jos minulla siis on jonkinlainen lahja, jonka kautta poikkean muista ihmisistä ja jonka kautta pystyn erottumaan muista ihmisistä ja jäämään heidän mieleensä, on minun ylläpidettävä sellaista ihmiskuvaa josta voi kaikein eniten olla hyötyä ihmisille. Ihmisten on voitava sanoa, että se minkä monet muut ihmiset näkevät heidän toimintansa pääasiallisen tarkoituksena ei loppujen lopuksi ole merkittävää ja on siis olemassa myös monia muita toiminnan tarkoitteita jotka ovat yhtä tärkeitä. Teollisuusjohtajan on voitava saada sanoa, että raha ei ole hänen toimintansa pääasiallisin tarkoite, poliitikon on voitava sanoa se, ettei hän tavoittele pääministerin paikkaa ja filosofin on saatava sanoa se, ettei hän loppujen lopuksi tavoittele jonkinlaista brändättyä viisautta. Näiden monien samanaikaisten tavoitteiden ja pyrkimysten olemassaolo ja se, että ihminen voi samanaikaisesti toimia monien muiden ihmisten hyvinvoinnin eteen on tärkeä asia sitä mietittäessä, millaisia esikuvia annetaan niille lahjakkaillekin nuorille, jotka miettivät paikkaansa tämän yhteiskunnan sisällä.